Dinner @ Kallio

Seuraa sensuroitu kirjoitus kynästäni eiliseltä.

"Dinner @ Kallio 17.11

On sillälailla kylmää ja pimeää, miten voi olla ainoastaan marraskuussa. Sen lisäksi on maanantai, tuo päivistä ikävämaineisin. Tilanne vaatisi punaviiniä, villasukkia, sekä kynttilöitä, niiden sijasta tarjolla on pakasteruokaa suoraan paketistaan lähes tuntemattoman miesyksilön luona, joka ei ole paikalla.
Miten tähän on tultu, kun ajatuksena oli vielä jokunen tovi sitten viettää talvi Espanjan auringon alla erittäin hienon miehen kanssa pussiviiniä litkien ja tapaksia syöden?
Tilanteet muuttuvat, ja toisinaan myös ihmiset niiden mukana. Erittäin tärkeän ihmisen ajatuksia, ja niiden kautta tapahtuneita asioita ei välttämättä kykene enää muuttujien jälkeen käsittämään. Silti sama laulu saattaa itkettää vielä vuosienkin jälkeen.
Kirkasvalolamppu ei korvaa aurinkoa, eikä uusi tuttavuus vanhaa ystävää. Hiilihapotuskoneesta vailla patruunoita on yhtälailla hyötyä, kuin ihmisestä vailla tarkoitusta. Voiko onnen löytää, vai onko se valmiiksi asennettuna ensi rääkäisystä lähtien? Onni saattaa olla ujo ja sisäänpäinkääntynyt, se voi hyvinkin olla tyypillinen Suomalainen, joka ei pidä itsestään turhaa meteliä, varsinkaan väkijoukoissa. Näin ollen onni saadaan esille piilostaan alkoholilla, ei tosin kirkkaalla, koska sen kaveri on useimmiten kiukku, jota ei sitten niin herkästi piilotetakaan. Oma onneni on siitä kiva kaveri, ettei se turhia ujostele, sitä kun ei ihan hirveästi muiden mielipiteet kiinnosta. Minun onneni ja minä olemme kelpo pari, vaikka sitä tuleekin toisinaan pelotelleeksi ja koetelleeksi. Se on sillälailla sitkeä tyyppi.
Onnesta riittämiin, saattaa vielä ylpistyä."

Nähtiin tänään ensimmäistä kertaa meidän uusi koti, jonka kupeesta löytyvät kaikki Kallion normaalit palvelut, kuten erotiikkaliike, thaihieronta, sekä piritori. Pidän meille peukkuja.


Reeta

Koti!

Löysin sen! Sehän oli kokoajan selvää, vaan tovi meni taas itseään ymmärtää, koti on Kalliossa, tietenkin! Johan helpotti.
Nyt ei puutu muuta, kuin kämppä & duuni  ja molemmat ovat kovasti työn alla. Kämppiskin on tiedossa, se oli itseasiassa juurikin Anu, joka silmäni aukaisi, tattista Vänttinen! Nyt en taas malttaisi olla täällä enää lainkaan, mutta eiköhän tämä kuukausi nopeasti kulu, niin mahtavaa!

Koti?

Pihalla on iltaisin yhtä hiljaista, kuin Lapissa, vastaan ei tule välttämättä ainuttakaan kulkijaa, jostain kaukaa kuuluu bensalenkkarin auton basso. Naapureilla on lemmikkejä, ja samoissa asunnoissa niiden kanssa asuu onnellisia perheitä, joissa äiti välillä vähän karppaa ja isä tissuttelee salaa kolmatta saunakaljaa, jotka naapuri on tuonut vaimoilta salaa postilaatikkoon. Lähikaupan radiossa soi Nova, ja jonossa odottavat samat ihmiset, kuin kymmenen vuotta sitten, kaikki tuntevat kaupan tädit ja sedät, ja kanssaan vaihdetaan myös kuulumisia. Viereisen baarin pitäjä hakee päivän lehdet ja maitoa. Väki polttaa pubin terassilla ketjussa, kunnes tulee taas talvi, ja sormia palelee. Kunnon kansalaisena itseään pitävä ei edes vilkaise terassille ohi kulkiessaan, vaikka salaa halu polttelee silmien takana.

Pintaraapaisu eräästä Naantalin alueesta, olen ollut täällä nyt riittävän kauan, koska hiljaisuus käy hermoille, eikä kävellen pääse perille. Näin ollen lähden nousevaksi viikonlopuksi pääkaupunkiin ja mahdollisesti joulukuussa muualle. Muuan setä kehoitti minua miettimään seuraavaa askeltani vähän tarkemmin, kuin tähän saakka, ja lausui "Sä olet vielä noin nuori, että kuvittelet, että kaikki vaan onnistuu." Jos tuo asenne rajoittuisi tähän ikään, voisin lopettaa vanhememisen välittömästi.

Katsotaan, josko Helsinki antaisi parempaa kirjoitettavaa.

Come fly with me!

Viime kuun lopulla napsahti viimeinen naula arkkuun, kun tulin toisenn kerran ryöstetyksi. Sen seurauksena maanmainio Mari buukkasi meikkikselle lentoliput. Nyt on siis sillälaila, että lähden aamuyöllä kotimatkalle, jonka seurauksena laskeudun yhdeltä päivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Kotiin palaaminen on aina ollut mahtavaa, ainakin allekirjoittaneelle. Reissatessa oppii arvostamaan aivan eri tavalla sellaisia asioita, jotka kotona ottaa ihan täysin itsestäänselvyyksinä, enkä nyt tarkoita tällä pelkästään ruisleipää, jallua, taikka fazerin sinistä. Asioiden hoitaminen ja mutkattomuus on aivan täysin eri maata (hehheh) Suomessa, kuin esimerkiksi täällä, toki sieläkin saa kivasti tunnin pari kulumaan, jos tarvitsee asioida esimerkiksi Kelassa, mutta sen jälkeen asia on ainakin hoidettu, yleensä. Tai nettiliittymä kämpille, kaikilla on tiedossa, kuinka se hoituu Suomessa, mutta koitapa täällä saada netti, joka toimii monessa laitteessa, tasaisen hyvällä nopeudella, ihan koko kuukauden, riippumatta kuinka paljon sitä käyttää, niin ei onnistu. Meillä meni tuohon puuhaan kuukausi, ja siltikään emme olisi onnistuneet, jollei vuokranantaja olisi ottanut liittymää omin nimiinsä.
Suomessa on kylmää, pimeää, sekä käsittämättömiä holhouslakeja muutenkin masentuneelle kansalle, mutta niiden lisäksi, siellä kukoistaa huumori, jota ei voi ulkomaalaisille mitenkään saada avattua, musiikki, joka kerta toisensa jälkeen osuu ja uppoaa yleisöönsä, sanoituksineen, sekä sävellyksineen. Siellä saa opiskella ilmaiseksi, ja saa siitä tavallaan myös palkkaa, asumistukea ja ilmaisia lääkäripalveluita. Siellä on palkalliset äitiys-, isyys-, sekä kesä-, ja talvilomat. Valtiolta saa tukea elämiseen, ja sunnuntaista saa tuplaliksan, ainakin valitsemallani alalla.
Täältä käsin Suomi näyttää aika hyvältä, tuon kun vielä muistaisi sukat märkinä loskassa kahlatessaan ja kuukausia kesään laskiessaan.
Tämä reissu, joka alkoi heinäkuussa on antanut minulle todella paljon, se on myös avanut tuntemiani ihmisiä aivan eri tavalla. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ennenkuin ryhtyy esimerkiksi vakavaan parisuhteeseen, pitäisi lähteä yhdessä hiukan pidemmälle matkalle, mieluiten melko tiukalla budjetilla ja täysin vieraaseen kulttuuriin. Siinä vieraassa kapungissa, yön pimeydessä vailla tyynyä, johon painaa pään tulee ihmisistä kokolailla uusia piirteitä esille. Raha, ja sen puute saa myös jänniä asioita aikaan ihmisissä, mutta sitä en lähden sen enempää avaamaan, sen kun huomaa jo ihan perus arjessakin.
Olen erittäin kiitollinen ihmisille, joihin olen saanut kunnian tällä matkalla tutustua, surullisenkuuluisasta puhelinmyynnistä jäi käteen kirjekuorellisen kolikoita lisäksi aivan mielettömiä uusia ystäviä, kiiitos teille, tiedätte, keitä olette. Ja ilman Maukkaa, tämänhetkistä kämppistäni, johon tosin tutustuin jo Levillä, olisin varmasti poistunut maasta jo aikoja sitten. Lupaan, etten kerro sun mummonpedistä kenellekään.
Tänään vielä muutama juttu hoidettavana, sekä katutaide kierros, ja sitten on taas aika heittää rinkka selkään ja lentää. Kiitos.

She.

Noniin, nyt olen asustellut Barcelonassa noin kuukauden verran, joten voin tästä jo vähäsen kertoakin ihan omakohtaisella kokemuksella.  Alkuun en halunnut kirjoittaa tänne mitään, koska satoi niin paljon shaibaa niskaan, enkä halunnut antaa kaupungista pelkästään negatiivista kuvaa omien kokemuksien tähden.


Barcelona ei ole kiltti, eikä helppo, se on nainen, jolla on suuremmat pallit, kun yhdelläkään miehellä. Se on erittäin tietoisesti Katalonian pääkaupunki, haluten itsenäisyyden äidistään Espanjasta, pitäen kuitenkin äipän kaikki taloudelliset hyödyt. Se ei rakennuta mitä tahansa suihkulähdettä, sen vastaava suihkuttaa erivärein valaistuja vesipylväitä vähintään kymmenen metrin korkeuteen, soittaen samalla taustalla Bachia, tai Shakiraa, riippuen heittelevistä mielialoistaan. Kyseiseen suihkulähteeseen se laittaa vettä samanverran, kun koko kaupunki käyttää vuorokaudessa. Se näyttää keskisormea muulle maailmalle, eikä tosiaankaan pyytele anteeksi, kun ihmiset joutuvat jälleen odottamaan.
Se varastaa turistien identiteettejä, saattaen konsulaattien työntekijät terapian tarpeeseen.
Se on kaunis, ja kierolla tavallaan se muistuttaa ihmisiä katsomaan itseään ylös päin, sillä muuten et voi nähdä kaikkia tarkoin harkittuja yksityiskohtia. Se on ylväs, katedraaleineen ja keskeneräisine erittäin huomiohakuisine kirkkoineen, josta häikäilettömin tuskin valmistuu koskaan, se on nähkääs keksinyt jälleen keinon, jota ei moni kanssasisko ole ymmärtänyt,  se on kiinnostava, koska se ei ole valmis. Sen tunnetuin arkkitehti oli nero sekopää, joka ei koskaan saanut mitään valmiiksi sovitussa ajassa, budjetin saatika suunnitelman mukaisesti. Kukaan ei halunut työskennellä tämän herran kanssa aikanaan, nyt kaikki kehuvat ja ylistävät kun itse kaupunki on enää kuulemassa.
Se on viekoitteleva suurine puistoineen ja ympäröivine vuorineen, se ei kiirehdi suotta, ja tätä ideologiaa kunnioittaen se pitää sekä Espanjan, että Katalonian pyhäpäivät vapaina.
Se on ahne, veloittaen metrolipusta hävyttömän kalliin taksan, yleiseen hintatasoon nähden. Ahneuttaan se näyttää myös vastoin äitinsä tapaa antamatta ilmaista tapasta oluen viereen. Se haisee, vaikka sitä putsataan päivittäin, kuten asukkaansakin, koska se on niin kuuma ja omaa erittäin paljon kapeita katuja, joissa ei tuuli edes rohkene käväistä.
Sillä on tietty maine, se ei sitoudu, vaan suosii lyhyitä vierailuja, joissa fokuksessa on sen lukuisat hyvät puolet, pintaraapaisuna, klubit ja arkkitehtuuri jäävät mieleen lyhyen tuttavuuden jälkeen, eikä vieras tule muistamaan käyttäneensä suhteettomia summia sisäänpääsyihin ja virvokkeisiin. Sitä ei hävetä, koska se on itsevarma, ja tietää, että ihmiset tulevat aina vierailemaan sankoin joukoin, huolimatta pikkuisista epäkohdista.  Se saa Sinut kiedottua pikkusormensa ympärille ja rakastumaan itseensä, se on taitava kieroilemaan, ja voi näin ollen viedä kellon kädestäsi, tai kengät huoneestasi täysin huomaamattasi.



Kaiken tämän jälkeen,  minä pidän siitä silti, mutta minua se ei huijaa ;)

Welcome to the big lodge Beneficio ♡

Olen elossa ja ehjä, ja asiat kaikinpuolin mukavasti. Tabletti ei tapansa mukaan toimi, joten naputan nyt hiukan puhelimella, saa nähdä kuinka käy.

Löysin Aleksin ja Jaakon Hampurista viime viikolla, bailattiin yksi yö reeperbanilla ja pari päivää hengailtiin ympäriinsä. Jaakko on asunut Hampurissa aikoinaan puolisen vuotta, joten käytiin kurkkimassa hänen entisiä huudejaan, sekä tuttujaan. Jos joskus saan jonkun laitteen, jolla pystyn rauhassa ja paremmin kirjoittamaan kerron Hampurista lisää.

Tällä hetkellä ollaan Espanjassa, Beneficio nimisessä hippikylässä. Tänne tultiin ensin Malagan ja sitten Nerjan kautta. Malagassa oli liikaa meininkiä ja liian paljon rahareikiä, joten päädyimme viipymään siellä vain yhden yön. Seuraavaksi löysimme Nerjan ja rannan sieltä, jossa hengailtiin pari yötä, muutaman Israelilaisen tytön kanssa.  Mentiin nukkumaan joskus, kun tuli pimeää ja herättiin jälleen auringon noustessa. Meitsi harjoitteli joogaa aamuisin, ja sen jälkeen selällä kellumista. Oli aika hyvät muudit. Matkamme kuitenkin jatkui tänne Orgiwan läheiseen metsään, jossa on nyt hengailtu lähes viikon verran.  Tämä on mielenkiintoinen paikka kaikenkaikkiaan, tällä hetkellä täällä asustelee noin sata hippiä, osa ympärivuotisesti ja osa ei.  Eräskin telttanaapurimme on tullut tänne -97, Suomesta. Täällä on mitä ilmeisimmin parempi olla.
Tässä kommuunissa ei ole sähköä, eikä juoksevaa vettä, vaan se ei haittaa, sillä vuoren sisältä pulppuaa puhdasta lähdevettä, ja sen muodostamassa joessa on "altaita" ,joissa sopii hippien kylpeä. Aika kulkee eri tavalla, kun ei tarvitse suorittaa juuri mitään. Lihaa ei saa tuoda tänne, eikä myöskään alkoholia. On lämmintä ja kaunista, kärpäset sapettaa, muuten on feng shuit kohdillaan.

Aika loppuu, kohta saadaan pizzaa, kun kerran leipurilta sellainen tilattiin.

Palaan, kun olen täältä poistinut, siihen saakka paljon rakkautta ja lämpöä kaikille!

Minä

Mähee ilmehdys!

"Montengro 29.7

Spectacular indeed! Kuvittele korkea vuoristo, joka nousee paikoin suoraan merestä, lisää mielikuvaan photoshop ja tee kaikesta vähän kauniimpaa, ja vola, olet lähellä sitä, mitä katselen tällä hetkellä.
Lämpöäkin riittää, ja hintataso on edelleen melkoisen matala, espressopohjaisen kahvin saa reilusti alle kahteen euroon, kreikkalainen salaatti 2,5-5,0, pizza kalleimmillaan tässä kylässä 8,80. Olemme siis Kotorissa, jonka vanha kaupunki kuuluu maailmanlaajuisesti suojeltavien kohteiden kymppilistalle, eikä suotta. Se on mahdottoman kaunis, pieniä kujia voi kulkee ristiinrastiin pidemmänkin aikaa, osittain siksi, koska tuntuu, kuin joku kääntelisi kaupunkia ympäri jatkuvasti, eikä suuntavaisto ole kummankaan meidän vahvimpia piirteitä. Mutta myös siksi, kun se on aivan mielettömän upea! Täynnä historiaa, vanhoja rakennuksia, muureja, näyttelyitä, ravintoloita, kauppoja ja aivan tavan kansan koteja. Käytettiiin eilinen aamu kiipeämällä tuhansia rappusia vanhaan linnakkeeseen, josta yllättäen sieltäkin, oli aivan järjettömän hienot maisemat. Lisään tähän kuvia, vaikka ne eivät täysin te paikalle kunniaa.
Kun tätä nyt ollaan tässä vuorokausi ihmetelty, on aika jatkaa jälleen matkaa, bussi lähtee muutaman tunnin kuluttua toiseen päähän maata, jossa olisi tarkoitus laskea koskea vuoristossa, miksei?"

Tänään...
Käytiin Zlabjavikissa (nyt en ole aivan varma oikeinkirjoituksesta), joka on tosiaan niinkin pohjoisessa, että piti kaivaa rinkasta oikeen pitkää housua ja takkikin niskaan. Matkattiin paikkaan bussilla, eikä se 13 euron hinta haitannut lainkaan, kun siihen kuuluivat aivvan mahtavat maisemat. Jylhää vuoristoa, ja vehreää laaksoa. Bussimme jaksoi vajaan kahden kilometrin korkeuteen kiemurrellakin, voi jukupätkä!
Edellispäivänä käytiin seikkailemassa Tara joella, siellä hypättiin botskiin ja soudeltiin reipas kymmenen kilometriä. Jostain luin, että joki on Euroopan puhtain, enkä hetkeäkään epäile. Taas oli ihan kamalan kaunista.
Kesä kuitenkin huuteli meitä, joten hyppäsimme jälleen bussiin, ja nyt olemme kymmenisen kilometrin päässä Kotorista. Tämä on ihana kylä! 500 paikallista asuu täällä ("ihan joka päivä!"), ja tuossa meressä on pari ihan pientä saarta, joista löytyy kirkot, jossa voisitten käydä turretkin ja mennä vaikka tuosuta noin vaan naimisiin. Ällöö ♥

Meijän kodin etuseinämä. Rakennus on 300 vuotta wanha. Awesome.

Jaa niin! Tänään alkaa Kotorissa kolme päiväiset festarit, tsuippadui, meikä pääsee bailaa! Eikäku nauttii kulttuurista..hehheh.

Smells like Stalin

Sarandă 26.7.2014 Lauantai?

Albania on jännä mesta. Ennen, kuin kerron siitä lisää haluan jubailla vielä vähän Korfusta. Vuokrattiin viimeisenä päivänä siellä skootterit, ja se oli ehdottomasti ensteks paras päätös. Ajeltiin lukuisia tunteja putkeen, ja nähtiin ihan mielettömiä paikkoja! Niin kliseiseltä, kun se kuulostaakin, niin maisemat olivat todella henkeäsalpaavia, kun vuoristoteitä kiemurreltiin. Eräs paikallinen oli sietä mieltä, ettei meidän kannata niille teille lähteä ollenkaan, joten tottakai tietenkin lähdettiin. Amazeballz! Mentiin ihan metsienkin läpi, ja täytyy tässä kohtaa nostaa hattua teille, koska ne olivat erittäin hyvässä kunnossa, verraten esimerkiksi Kreetaan, se on vielä sen verran tuoreessa muistissa, kun siellä tuli pääisiäisenä lomailtua.
Vaikeaa keskittyä Korfuun, kun toiselta puolelta rantaa kuuluu ruokouskutsu, melko lujilla desibeleillä. Majailtiin siis Korfulla Mitriotissa nimisen biitsin kupeessa, se on jännä mesta, rannan koko vaihtelee vuosittain.
Okka, takaisin Albaniaan.

Tultiin tänne eilen botskilla Korfun satamasta, jota ennen käytiin vielä aamuajelulla rinkat sidottuina skobeihin. Vene tuli tänne sellaisen "Kreikkalaisen tunnin", eli aika paljon päälle. Ajan ja matkan määreet ovat melkoisen kaukana länsimaisista, joka paikkaan tuntuu paikallisten mielestä olevan 200 metriä (not) tai esim. Kaupan ovessa saattaa olla lappu "palaan viiden minuutin kuluttua." Niin ei muuten palaa, puolisen tuntia on lähempänä totuutta. Anyhoo, tänne päästiin ja aika erikoiselta tuntuu meininki. Tässä rantakylässä ainakin, on paljon kerrostaloja, joista monet ovat täysin autioita, osa kerroksista kokonaan rakentamattomia, yhdessä kerroksessa saattaa kuitenkin hyvin asua joku, joka mitä ilmeisemmin on maksanut sen kerroksen rakennuksen? Jos kulkee laput silmillä pelkästään rantabulevardia, saattaa pystyä sulkemaan silmänsä siltä todellisuudelta, että vieriveressä on uusi neljän tähden hotelli, sekä paikallisten rappeutunut taloa muistuttava rakennus. Sähköjohdot kulkevat itämaalaisittain, vaan ei näy hengenvaara kylttejä täällä. Stalin haiskahtaa voimakkaasti, uima-laiturit ovat betonia, kuten myös porrastetut hyppytornit. Kaikki on neliskanttista, miksi? Rannalla ei ole hiekkaa, vaan pieniä kiviä, tai pelkkää kalliota, mutta on kuitenkin keksitty, ettei väen tarvi siinä maata, vaan tarjolla on aurinkopetejä. Vielä toistaiseksi täältä saa hiukan kiinni tavan kansan kulttuurista, mutta tuskin menee montaakaan vuotta, kun täällä ollessaan ei voi olla täysin varma onko sitä Canarialla, vaiko Albaniassa.
Nyt tuli nälkä, niin siitä aiheesta onkin sujuva jatkaa. Ruokakulttuuri perustuu pitkälti lihaan ja perunaan, sekä vastakohtaisesti kaikenlaisiin makeisiin leivonnaisiin. En ole vege, joten tuo liha ei sen tähden tuota ongelmaa, mutta siinä on sellainen fakta, etteivät paikalliset osaa sitä leikata. Tämän takia ruuassa on usein kookkaitakin luunpalasia. Aamusta vielä oli ajatuksena, että tänään syödään meren-eläviä, mutta tuossa, kun aamupäivä taaperrettiin useampi tunti, eivätkä kauppiaiden simpukat tuntuneet menevän kaupaksi, vaan lillivät samoissa ämpäreisä ja pulloissa merivedessä tunnista toiseen, ei se enää tunnukaan järin houkuttelevalta ajatukselta. Salaatit on mielettömiä, koska kaikki heedelmät ja vihannekset ovat luomua, ihan tästä läheltä, tykkään!

Kaikenlaista!

23.7.2014 Korfulla Riian kaa

Löysimme toisemme Ateenassa, tuossa kuumassa, pölyisessä ja piirun verran ahdistavassa suurkaupungissa. Vähän turreiltiin ja käytiin katsastamassa jumalten aikaansaannoksia Akropoliksella. Poistuimme kaupungista yhden yön jälkeen keskiyöllä junalla, siellä vähän kirjoittelin:

"Nää on nyt Kreikassa! Näillä tarkoitan nyt itseäni & Riiaa, tai on tääl kyl monta muutakin ihmistä..ehhehheh.
Mun sielu sai mut kiinni äsken, kun päätettiin intensiivisen Ateena päivän jälkeen lähteä  Korfulle huilaa, bailaa ja kiristelee kukkaron nyörejä, ihan mieletöntä! Käydään Thessalonikin kautta, ollaan siis yö-junassa parhaillaan. Mainittakoon tässä kohtaa, että vaunussamme matkustaa myös jumala, tai no pappi, mutta ilmentymä kuitenkin.Hiukan rakilta tuoksahtaa. Tää on menny ihan jumala touhuiks, käytiin aamulla Akropoliksella ja mielikuviteltiin Zeus sitä rakentamassa, tietysti joku Afrodite siinä vieressä neuvomassa "Zeus ei noin!" Taas oli hauskaa, kikakika."

Nyt ollaan selvitty tosiaan tähän määränpäähän, erikoisten selkkausten kautta, jälleen. Meille on auennut aivan uusi maailmaa, jonka olisi voinut jättää kokematta ja näkemättä aivan täysin. Bookkasimme hostellin tältä mielettönän kauniilta saarelta, hostellia mainostettiin rauhallisena paikkana, josta löytyy uima-allas ja ruokaa, ja joka on poissa kaupungin hälinästä. Sellainen oli hakusessa, joten sehän otettiin. Meitä tuli Aqualandilta hakemaan paikallinen nainen, sekä Jenkki mies, ja he yhteistuumin ilmoittivat siirtävänsä meidät sittenkin toiseen paikkaan. Jenkki kehui paikkaa maasta taivaaseen, sijaintinsa ja ihmistensä puolesta.
Tälläinen laitos oli vastassa:

Pink Hostel

Kaikki oli pinkkiä. Päärakennus, ravintola, huoneistorakennukset, biitsibaari, bussit, mönkkärit. 

Se oli pelottavaa, mutta ei läheskään niin, kuin ne ihmiset, ja ei ne eivät olleet pinkkejä. Siellä oli joka yö noin 300 teiniä, jenkeistä, Kanadasta tms. Ohjelma oli heille järjestetty aamusta iltaan omia aivoja ei siis missään nimessä tarvinnut ottaa lomalle mukaan. High school shittiä. Todella pelottavaa. Tästä aiheesta voisin jatkaa, mutta en halua elää kokemusta uudestaan, joten jätän tämän tähän. Kuitenkin, jos olet matkalla Korfulle, niin vältävältävältä!

Nyt on kuitenkin asiat toisin, ollaan löydetty ihana hotelli, erittäin edukas myös, ja lepuutetaan kehoja ja mieliä täällä pari yötä, siitä sittten jatketaan taas etiäpäin. Ensi viikolla pitäisi olla jo ainakin Albaniassa. Saas nähdä mistä seuraavaksi kuuluu.

Poistumista.

Kirjoitettu lauantaina 19.7

Dont you just love it, how, in the airports, it's totally acceptable to drink wine before 10 am?

Vaikeuksien kautta voittoon, tästä on tultava hyvä matka, koska alku oli yhtä vastoinkäymistä. Nyt olen kuitenkin Köpiksessä, päällä uudet vaatteet ja vieressä lasi (ihan vitun kallista) rieslingiä. Tästä tämä lähtee, Ateena kutsuu, siellä jo Riia odottelee ja ihmettelee. Ateenasta suunta pelkästään ylöspäin, eli maateitse Ranskaan, sieltä Riia lennähtää pois ja minä menen kaverin luokse kylään. Syyskuussa tulee olla Barcelonassa, koska sinne jään, parin hassun ystävän kanssa. Toinen heistä haluaa ehdottomasti kattoterassin, itselle riittäää, kunhan saan johonkin ripustaa riippumaton. Ja juoda sangriaa, ja elää.
Boarding time alkaa kohta, vaan toistaiseksi ei ole portista tietoa, ehkäpä nyt olisi aika etsiä sellainen.
Ihanaa viiniä.

Minä, uudessa mekossa. 

Menossa taas

Blogi on nukkunut talviunta nyt riittävän kauan, aika jälleen herätellä sitä ja itseään. Tässä on nyt viime aikoina ollut huomattavan paljon muuttujia, mikä on hyvä, koska ne pitävät mielen virkeänä, eikä ainakaan pääse kyllästymään.
Alkukesästä muutin Stadiin, siinä kohtaa ajatuksena oli työskennellä kavereiden mielettömän siistissä ravintolassa syyskuuhun asti, ja siinä kohtaa lähteä reissuun. Noh, tilanteet elävät varsinkin ravintola-alalla jatkuvasti, näin myös Itä-Helsingissä, en siis saanut riittävästi työtunteja, jotta olisin saanut matkakassaa kartutettua. Otin sitten loparit viikko sitten asiaa hetken pohdittuani. Tähdennettäköön tässä kohtaa, että suurin osa tuosta pohtimisesta tapahtui Provinssirockin campingillä. Se tuskin juurikaan vaikutti päätöksen tekoon. Oli miten oli, niin viime viikon maanantaina kävelin töihin ja juttelin asiat halki puhki ja pinoon, tästä kolmen tunnin kuluttua olivat tehokkaat perheenjäseneni Naantalista meikkistä hakemassa. Tiistaina aamukaffe pöydässä Arja bongasi ilmoituksen, jossa haettiin metrilakun myyjiä Ruisrockiin, miksi ei? Soittelin sitten Porvoon makulakun yrittäjälle ja ilmoitin tulevani viikonlopuksi duuniin, ei siinä sen enempiä jutusteltu. Pari päivää siinä järjestelin asioita ja näin kavereitakin, olette mahtavia!
Perjantaina puoliltapäivin ilmoittauduin palvelukseen, ja lyhyt & ytimekäs urani metrilakritsi kauppiaana sai alkunsa. Viikonlopun aikana työtunteja tuli pari vajaa neljäkymmentä, ihan taloudellisesti kannattava viikonvaihde siis. Ja näin bändejäkin! Ja bailasinkin, palkallisesti, mahtia! Nyt täytyy tässä yhteydessä kehaista tuota J Karjalaisen vetoa Sunnuntaina, aivan mielettömän hyvä setti! Pauli oli hyvä, kuten aina, Jukka Poika herätteli letkeällä otteellaan kansaa kolmanteen päivään ja Lily Allen oli aivan mieletön. Niin ja Putro oli oma seksikäs itsenä, herran lavakarisma on myös aivan omaa luokkaansa. Robinille myytiin lakuja, ja vähän käytiin teltassa kurkkimassa meininkejä, on hää aika ihana *tirsk*. Niin ja sitten oli tietysti Mike, päräyttävä, kuten aina aiemminkin, mieletön tyyppi, mieletön bändi ja mieletön yleisö. Kah, rupesin huomaamattani keikka-arvostelijaksi, kukakohan tästä maksaisi palkkaa?
Nyt on kuitenkin maanantai, ja näin ollen Ruisrockin tomut on pesty iholtta ja rinkka pakattu uudestaan, kohti uutta etappia, joka sijaitsee viiden tunnin päässä, kaupungissa, jonka ravintola toimintaa pyörittää muuan mafia tiukalla ja ammattimaisella otteellaan, tarjoten juuston leivän päälle sadoille väsymättömille palvelijoilleen, kesällä ooppera raikaa ja viina virtaa. Oikein, suuntana Savonlinna! Ei mafian pomolle sanota ei, jos hän soittaa ja pyytää töihin, se on sitten kuulkaas mentävä. Olen tästä pyrähdyksestä poikkeuksellisen innoissani, määränpäässä nimittäin odottaa tuttuja naamoja Leviltä, joita on kieltämättä olliut jo ikäväkin. Älkää kertoko niille, ylpistyvät vielä.
Mafialta tulee kuitenkin karata luonnottoman pian, sillä olen varannut lennon Ateenaan 19. Päivä kuluvaa kuuta, jostain syystä posti ei pysy lainkaan mun perässä.
Siitä reissusta ei voi juuri kertoa muuta, kuin alkuajankohdan, koska paluulentoa ei ole, enkä lainkaan haluaisi viettää syksyä/talvea Suomessa. Katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan. Lupaan pitää blogin ajantasalla reissun päällä, nyt palaan Madventuresin pariin, kiitos ja kumarrus!

Yours,
Reeta