Pohjustettakoon sen verran, että olen ollut tien päällä vajaan viikon Carnarvonista ostamallani hyvin edukkaalla autolla, Juuso on toiminut kuskina muutaman päivän.
Diaries from the road, part uno.
Hyundai oli pettää meidät eilen ~50 kilometriä ennen Esperancea, vaihteet eivät menneet enää silmään kiroilusta huolimatta. Kolmisen minuuttia ehdittiin ihmetellä tien poskessa ennen kuin Abu-Taivaanlahja pysähtyi sinisellä falconillaan penkalle. Zoomailtiin tilannetta tovi, kunnes paikallinen hefe himmasi tarkistamaan mikä mättää. Koska herralla ei ollut hinausköyttä matkassa hypättiin Abun kyytiin ja ajeltiin äijän perässä viitisenkymmentä kilometriä kämpilleen, napattiin köysi föliin ja jatkettiin kylään yöpaikkaa etsimään. Myöhästyttiin ainoan hostellin toimistoajoista kymmenen minuuttia, jonka seurauksena päädyttiin viettämään yö motellissa. Saatiin kuitenkin huone, ruokaa, sekä ilmaiset bisset, sillä baarimikon kävi meitä sääliksi.
Tämän päivän aamu valkeni ei niin kirkkaana, mutta omalla tavallaan sitäkin toiveikkaampana. Abu noukki meidät motellilta kyytiin nukuttuaan yön autossa parkkipaikalla. Käväistiin juomassa saavilliset neuvoa-antavaa kahvia ja lähdettiin auton hakuun.
Hyundai odotti meitä muka uskollisena tien pielessä, aivan kuin sillä olisi ollut muutakaan vaihtoehtoa. Hinattiin jengipetturi korjaamolle ja lyhyen spekuloinnin jälkeen mekaanikko paikansi vian ja korjasi sen kädenkäänteessä, se oli sellainen "pinni" jossakin vaihdelaatikon tietämillä, tiedäthän?
Tällä hetkellä budjailen teltassa muutaman sadan kilometrin päässä Esperancesta kuunnellen sirkkojen siritystä ja hörppien punkkua hillomukista, hyvinhän tässä taas kävi. Juuson viisaiden sanojen mukaan; "alamäki on vain vauhdin ottamista."
