Erittäin aktiivista bloggailua, kun tämä näyttäisi olevan tämän vuoden ensimmäinen postaus. Nooooh, tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista.
Viime talvi meni aika sumussa, tuli testattua säännöllinen päivätyö ja "pikkuisen extrahommia". Kesän lähestyessä yleensä heräilee ajatus sesonkihommista ja niin kävi nytkin, tosin kesän sesonki kesti tällä haavaa vain heinäkuun ja kohdistui jälleen kerran Savonlinnaan. Vaihteluhan tätä ärsyttävää vieteri-ihmistä piristää kummasti, tuskin tuli kelleen yllätyksenä. Koska ihana poikaystäväni kyllästyi talvella kuuntelemaan marmatusta tylsästä arjesta, kehotti hän (kaikella rakkaudella) hakemaan kouluun. Hetken tietysti pistin vastaan, mutta yhteisymmärryksessä käytiin sitten aikalailla koko Suomen ammattikorkeakoulut läpi ja niinhän siinä kävi, että Humanistisen ammattikorkean Kulttuurituotantolinja nousi ylitse muiden ja pistin hakemuksen vireille. Elokuun siis vietin vielä Helsingissä ja syykuun kurkatessa nurkan takaa keräsin maallisen omaisuuteni ja muutin mitä ihanimpaan puutaloon Turun Port Arthuriin (Portsaan).
Koulua on takana tismalleen kolme viikkoa ja nyt tuntuu siltä, että olen juuri siellä missä pitää. Mietin aamulla kävellessäni Portsan halki, että ovatkohan puutaloissa asuvat ihmiset keskimääräistä onnellisempia ja tulin myönteiseen lopputulokseen, onkohan kukaan tehnyt tästä tutkimusta?
Turku on kohdellut minua silkkihansikkain, sain tuossa viime viikonloppuna töitäkin, vähän niinkun vahingossa kun käytiin Ludussa dinnerillä.
Ulkona on tajuttoman kaunista ja sen tähden tuntuu itseasiassa typerältä kirjoittaa tätä sisällä, taidankin laittaa koneen kiinni ja lähteä fiilistelemään täydellistä syys-ilmaa.
Viime talvi meni aika sumussa, tuli testattua säännöllinen päivätyö ja "pikkuisen extrahommia". Kesän lähestyessä yleensä heräilee ajatus sesonkihommista ja niin kävi nytkin, tosin kesän sesonki kesti tällä haavaa vain heinäkuun ja kohdistui jälleen kerran Savonlinnaan. Vaihteluhan tätä ärsyttävää vieteri-ihmistä piristää kummasti, tuskin tuli kelleen yllätyksenä. Koska ihana poikaystäväni kyllästyi talvella kuuntelemaan marmatusta tylsästä arjesta, kehotti hän (kaikella rakkaudella) hakemaan kouluun. Hetken tietysti pistin vastaan, mutta yhteisymmärryksessä käytiin sitten aikalailla koko Suomen ammattikorkeakoulut läpi ja niinhän siinä kävi, että Humanistisen ammattikorkean Kulttuurituotantolinja nousi ylitse muiden ja pistin hakemuksen vireille. Elokuun siis vietin vielä Helsingissä ja syykuun kurkatessa nurkan takaa keräsin maallisen omaisuuteni ja muutin mitä ihanimpaan puutaloon Turun Port Arthuriin (Portsaan).
Koulua on takana tismalleen kolme viikkoa ja nyt tuntuu siltä, että olen juuri siellä missä pitää. Mietin aamulla kävellessäni Portsan halki, että ovatkohan puutaloissa asuvat ihmiset keskimääräistä onnellisempia ja tulin myönteiseen lopputulokseen, onkohan kukaan tehnyt tästä tutkimusta?
Turku on kohdellut minua silkkihansikkain, sain tuossa viime viikonloppuna töitäkin, vähän niinkun vahingossa kun käytiin Ludussa dinnerillä.
Ulkona on tajuttoman kaunista ja sen tähden tuntuu itseasiassa typerältä kirjoittaa tätä sisällä, taidankin laittaa koneen kiinni ja lähteä fiilistelemään täydellistä syys-ilmaa.
Heippa!
