Otettiin Emman kanssa pääkaupunki haltuun, kun vihdoin tuli aika käyttää joululahjaliput ja nähdä pitkästä aikaa The Sounds viime viikonloppuna. Matka alkoi lauantai aamuna, kun ensin nappasin krapulaisen Emman kyytiin ja sitten suunnattiin Naantaliin hakemaan lisää autoon väkeä. Puoli yhdentoista aikoihin saatiin käännettyä nokka kohti Helsinkiä, Salon kohdalla pysähdyttiin tankkaamaan ja sieltä lähdettiin vahingossa väärään suuntaan, elikkä takaisin kohti tulosuuntaa. Toim. huom. äiti ratissa, en minä!
Uukkarin jälkeen oli nokka jälleen turvallisesti kohti oikeeta suuntaa, ja yllättäen tässä kohtaa meille oli jo ehtinyt muodustua kiire, koska rouvat olivat matkalla hevosmessuille, jossa kaikkein tärkein esitys(?) alkoi kahdeltatoista.. Siinä kun vihdoin päästiin messukeskuksen jonoon, äiti keksi, että Reeta hyppää rattiin ja parkkeeraa auton, riiight. Eipä auttanu niskuroiminen, auto tyhjeni kummasti ja me oltiin sitten Emman kanssa siinä huuli pyöreenä parkkikaaoksessa. Homma meni vahingossa ihan purkkiin, jätettiin siis auto messukeksuksen pihaan ja hypättiin random ratikkaan, tyylillä "eiköhän tää johki sinne mee..." Raitiovaunussa kuunneltiin hoboa, joka öirisi ja kittasi leiskaa suoraan pullossa, sekä erästä pariskuntaa jotka esittelivät toisilleen haltioituneina mielialalääkkeitään..
Päästiin keskustaan. Pyörittiin siellä sitten aikamme ympyrää ja käytiin syömässä, hypättiin sitten taxiin, koska kumpikaan ei ollut ihan täysin varma miten sinne hotskulle sit oikeen mentikään, eikä muuten ollut taxikuskikaan, joka jätti meidät väärän Sokos hotellin pihaan. Kusipää taxikuski part 1.
Tottakai kuitenkin neuvokkauina Turkulaisina löydettiin oikea hotelli, jossa sitten perinteiden mukaisesti ruvettiin kittaamaan jallua ja viintä.
Aikamme siinä sitten valmistauduttiin ja päätettiin sitten tilata kymmeneltä taxi (huomautettakoon tässä kohtaa, että keikka alkoi 22.00) sieltä se kusipää pirssikuski part 2 sit tuli meitä noutamaan ja vei meidät vallan väärälle puolelle koko kaapelitehdasta, sitä sitten pieni elin otsassa kierrettiin (on muuten iso laitos, moni ovinen.) tehdasta ja kuunneltiin, et joo hyvältä toi keikka kuulostaa. Kiitos ystävällisen ohikulkijan ja Emman kova äänisen kiroilun, löydettiin lopulta oikea sisäänkäynti. Jees, me ollaan just tämmösiä.
Keikka itsessään oli hirmuisen hyvä, ainakin niiltä osilta jotka selkeästi muistan, ja portsaritkin oli ihan bilemeiningeissä.
Törmättiin muutamiin tuttuihin, kuitenkaan ei kummankaan porukan kanssa lähdetty jatkamaan iltaa, vaan tilattiin sen sijaan taxi (JEP) ja siinä pihalla tuli sitten pari white trash juppia kyselemään josko pääsis samalla pirssillä, tottahan se meille passas, ja tässä kohtaa Emma huomauttikin että meillä Turussa sitten se etupenkillä istuva maksaa kyydin, Näin kävi ja päästiin Tavastian eteen.Tässä kohtaa se etupenkin juppi feidas kaikki ja luikki sisälle Tavastialle jonon ohi ja me jäätiin tämän o.O näköisinä siihen ulkopuolelle. Tässä kohtaa tultiin lopputulokseen, ette kannata jäädä jonottelemaan vaan lähdettiin kulkemaan jalkaisin(!) etiä päin, kuin mummot lumessa kerrassaan. Juppi nro2 vietti tovin arvokasta aikaansa kanssamme, mutta mielipide-eroihin kyseisen urpon paremmuudesta illanviettomme kanssaan katkesi.
Löydettiin sitten Vatikaani, joka osoittautui melko perus yökerhoksi, vaikka nimi ehkä antoikin ymmärtää vähän muuta. Kyseisessä paikassa kustansin 8,90 kossubatterystä ja taas tuli forten hintatasoa ikävä..
Lähdettiin sitten fiksuina tyttöinä ennen pilkkua (03.00?) suuntaamaan kohti taxitolppaa (JEPJEP), ja kun taas tutun keltaisen valon alle istahdettiin, pyydettiin ystävällisesti kuskia viemään meidät johonkin pizzeriaa, joka sijaitsisi hyvin lähellä hotskuamme, tässä kohtaa emme tienneet istuvamme kusipääpirssikuski numero kolmosen kyydissä, hän nimittäin heitti meidän kebupaikkaan, josta ei (shokkiylläri) saanut pizzaa... Onneksi kuitenkin kebab ranskalaisilla ehti ilmestyä eteemme ennen, kuin maksutapahtuma oli edes kokonaan suoritettu, varmastikkin kyseessä Suomen nopein kebula. Ja kah, löysimme tiemme hotellille, ihan ilman ainuttakaan taxia!
Juteltiin siinä sitten henkeviä hyvin pienille tunneille, kunnes uni alkoi liikaa painaa silmäluomia.
Aamiaiselle oli tietysti ehdittävä koska se kuului hintaan, ja koska aikuiset asuu hotelleissa ja syö niissä aamiaista (tässä kohtaa ironiaa). Yllättäen oli ihan pikkasen heikko happi, mutta suoriuduttiin kuitenkin kunnialla aamun tunneista. Kello tuli liian äkkiä 12, ja tässä kohtaa oltiin molemmat silmän punasina ja pikkasen tärisevinä luovuttamassa huonetta alakerran respassa (iso käsi!) ja tultiin yhteistuumin lopputulokseen, ettei ehkä kävelystä tule mitään, päätettiin sitten *tähän kohtaan rumpujen pärinää* ottaa taxi! (YEAAH). Tämä viimeinen oli kuitenkin kaikista paras, kuski oli nimittäin ulkomaalainen, eikä puhunut mitään koko matkan aikana, vaan vei meidät turvallisesti paikasta a paikkaan b, luojan kiitos.
Suoriuduttiin vielä viimeisten hämminkien jälkeen junaan, ja päästiin kaiken kivan lisäksi lastenvaunuun, kiitos neiti Kuusiston. Loppupeleissä osoittauduttiin kyllä ainoiksi lapsiksi koko vaunussa, mutta se jääköön nyt käsittelemättä..
Referoituna; meillä oli ihan hirmu kiva reissu ja rahaa palo niin paljon, ettei ennen palkkapäivää tarvis oikeestaan tehdä yhtään mitään, paitsi, ai niin, lähteä ylihuomenna Helsinkiin.
Uukkarin jälkeen oli nokka jälleen turvallisesti kohti oikeeta suuntaa, ja yllättäen tässä kohtaa meille oli jo ehtinyt muodustua kiire, koska rouvat olivat matkalla hevosmessuille, jossa kaikkein tärkein esitys(?) alkoi kahdeltatoista.. Siinä kun vihdoin päästiin messukeskuksen jonoon, äiti keksi, että Reeta hyppää rattiin ja parkkeeraa auton, riiight. Eipä auttanu niskuroiminen, auto tyhjeni kummasti ja me oltiin sitten Emman kanssa siinä huuli pyöreenä parkkikaaoksessa. Homma meni vahingossa ihan purkkiin, jätettiin siis auto messukeksuksen pihaan ja hypättiin random ratikkaan, tyylillä "eiköhän tää johki sinne mee..." Raitiovaunussa kuunneltiin hoboa, joka öirisi ja kittasi leiskaa suoraan pullossa, sekä erästä pariskuntaa jotka esittelivät toisilleen haltioituneina mielialalääkkeitään..
Päästiin keskustaan. Pyörittiin siellä sitten aikamme ympyrää ja käytiin syömässä, hypättiin sitten taxiin, koska kumpikaan ei ollut ihan täysin varma miten sinne hotskulle sit oikeen mentikään, eikä muuten ollut taxikuskikaan, joka jätti meidät väärän Sokos hotellin pihaan. Kusipää taxikuski part 1.
Aikamme siinä sitten valmistauduttiin ja päätettiin sitten tilata kymmeneltä taxi (huomautettakoon tässä kohtaa, että keikka alkoi 22.00) sieltä se kusipää pirssikuski part 2 sit tuli meitä noutamaan ja vei meidät vallan väärälle puolelle koko kaapelitehdasta, sitä sitten pieni elin otsassa kierrettiin (on muuten iso laitos, moni ovinen.) tehdasta ja kuunneltiin, et joo hyvältä toi keikka kuulostaa. Kiitos ystävällisen ohikulkijan ja Emman kova äänisen kiroilun, löydettiin lopulta oikea sisäänkäynti. Jees, me ollaan just tämmösiä.
Keikka itsessään oli hirmuisen hyvä, ainakin niiltä osilta jotka selkeästi muistan, ja portsaritkin oli ihan bilemeiningeissä.
Törmättiin muutamiin tuttuihin, kuitenkaan ei kummankaan porukan kanssa lähdetty jatkamaan iltaa, vaan tilattiin sen sijaan taxi (JEP) ja siinä pihalla tuli sitten pari white trash juppia kyselemään josko pääsis samalla pirssillä, tottahan se meille passas, ja tässä kohtaa Emma huomauttikin että meillä Turussa sitten se etupenkillä istuva maksaa kyydin, Näin kävi ja päästiin Tavastian eteen.Tässä kohtaa se etupenkin juppi feidas kaikki ja luikki sisälle Tavastialle jonon ohi ja me jäätiin tämän o.O näköisinä siihen ulkopuolelle. Tässä kohtaa tultiin lopputulokseen, ette kannata jäädä jonottelemaan vaan lähdettiin kulkemaan jalkaisin(!) etiä päin, kuin mummot lumessa kerrassaan. Juppi nro2 vietti tovin arvokasta aikaansa kanssamme, mutta mielipide-eroihin kyseisen urpon paremmuudesta illanviettomme kanssaan katkesi.
Löydettiin sitten Vatikaani, joka osoittautui melko perus yökerhoksi, vaikka nimi ehkä antoikin ymmärtää vähän muuta. Kyseisessä paikassa kustansin 8,90 kossubatterystä ja taas tuli forten hintatasoa ikävä..
Lähdettiin sitten fiksuina tyttöinä ennen pilkkua (03.00?) suuntaamaan kohti taxitolppaa (JEPJEP), ja kun taas tutun keltaisen valon alle istahdettiin, pyydettiin ystävällisesti kuskia viemään meidät johonkin pizzeriaa, joka sijaitsisi hyvin lähellä hotskuamme, tässä kohtaa emme tienneet istuvamme kusipääpirssikuski numero kolmosen kyydissä, hän nimittäin heitti meidän kebupaikkaan, josta ei (shokkiylläri) saanut pizzaa... Onneksi kuitenkin kebab ranskalaisilla ehti ilmestyä eteemme ennen, kuin maksutapahtuma oli edes kokonaan suoritettu, varmastikkin kyseessä Suomen nopein kebula. Ja kah, löysimme tiemme hotellille, ihan ilman ainuttakaan taxia!
Juteltiin siinä sitten henkeviä hyvin pienille tunneille, kunnes uni alkoi liikaa painaa silmäluomia.
Aamiaiselle oli tietysti ehdittävä koska se kuului hintaan, ja koska aikuiset asuu hotelleissa ja syö niissä aamiaista (tässä kohtaa ironiaa). Yllättäen oli ihan pikkasen heikko happi, mutta suoriuduttiin kuitenkin kunnialla aamun tunneista. Kello tuli liian äkkiä 12, ja tässä kohtaa oltiin molemmat silmän punasina ja pikkasen tärisevinä luovuttamassa huonetta alakerran respassa (iso käsi!) ja tultiin yhteistuumin lopputulokseen, ettei ehkä kävelystä tule mitään, päätettiin sitten *tähän kohtaan rumpujen pärinää* ottaa taxi! (YEAAH). Tämä viimeinen oli kuitenkin kaikista paras, kuski oli nimittäin ulkomaalainen, eikä puhunut mitään koko matkan aikana, vaan vei meidät turvallisesti paikasta a paikkaan b, luojan kiitos.
Suoriuduttiin vielä viimeisten hämminkien jälkeen junaan, ja päästiin kaiken kivan lisäksi lastenvaunuun, kiitos neiti Kuusiston. Loppupeleissä osoittauduttiin kyllä ainoiksi lapsiksi koko vaunussa, mutta se jääköön nyt käsittelemättä..
