Nomads?

Olen melkein koko aikuisikäni elänyt enemmän tai vähemmän jalka oven välissä. Kun keskustelee kanssamielisten ihmisten kanssa tulee ennemmin tai myöhemmin jommankumman suusta tuo niin tuttu ja turvallinen lause "Tää voi aivan hyvin olla viimeinen kausi, kun voin olla täällä." Täällä sanan määrre on toki aina paikasta riippuen eri, ensimmäisen kerran taisin käydä kyseisen keskustelun vuonna 2013 Levillä ja viimeksi tällä viikolla Gecko baarissa tuossa parin kilometrin päässä Suomalaisen daamin kanssa. Useimmiten ajatuksen ääneen sanonut on naispuolinen henkilö, joka kenties uskottelee itselleen, että tämä nyt on vielä tälläista hassuttelua ja ensi talvena ollaan sitten avomiehen kanssa molemmat päivätöissä, suunnitellaan häitä ja vertaillaan asuntolainojen korkoja. Joskus tosin lausuja saattaa ajatella, että eihän kenenkään maksa kestä sesonkityötä enää tätä yhtä kautta kauempaa, toisinaan lausuja saattaa olla vain tavattoman väsynyt. On omalla tavallaan hirvittävän raskasta olla erossa esimerkiksi perheestään, jotka saattavat olla toisella puolella tellusta. Sitten kuitenkin, kun sinne palaa alkaa erilainen kaipuu ja taas vähintäänkin vasemman jalan varpaat käyvät nykimään oven suuntaan. Kuin huomaamattaan sitä höristelee korviaan etsien "hyvää syytä" pakata rinkka ja käydä jälleen kerran toivottelemassa hyvät lähitulevaisuudet kotopuolen ihmisille, koska tämähän saattaa olla viimeinen tilaisuus lähteä.
En nosta itseäni millään lailla tämän kyseisen toimintatavan yläpuolelle, enemminkin voisin hakea siitä jonkilaista tutkintotodistusta, sitä paitsi onhan se jollakin kieroutuneella tavalla lohduttavaa, kun jallunkaipuussaan juo paikallista polttoviinaa ja miettii, että ensi talvena sitten napsitaan vain ja ainoastaan yhden tähden jaloviinaa.

Tälläista mietin puoli kahdelta yöllä, taitaa olla parempi kepsahtaa sänkyyn ja lähettää ainakin ajatuksissa aurinkoa kotiin.
Hyvää yötä, nukutaan hyvin,

Minä

Coming up next..

"The beauty of plans is that one can always change them."

Olen miettinyt omaa eloa ja oloa tässä tovin ja keksinyt mainion ratkaisun jatkoa ajatellen, nyt tulee hoitaa paperit kuntoon ja pitää sormet ja varpaat ristissä, jotta suunnitelma saadaan toteutettua.
Täällä olikin jo aika hiljaista.