"Heaven is a place where nothing ever happens"
Tuollaisen "valotaulun" ohi matkustan lähestulkoon joka päivä, kun tulen ratikalla kotiin. Ei tuota nyt oikein voi mainokseksikaan sanoa...
Ihmettelin, että mikä kutittaa rintakehässä, mutta sehän on tuo smiley tarra, jonka työkaveri lättäsi siihen mun käydessä keittiössä. Hehheh. Meniköhän toi vitsi jo, kun oon kuitenkin töistäkin päässy jo nelisen tuntia sitten? Noh nyt kuitenkin vasta kotosalla olen. Käytiin Hennan kanssa hoitamassa neidin liittymä-asiat kuntoon ja sen jälkeen sitten oluella. Oltiin taas The Jointissa, paikka kun on ihan keskustassa ja kannullinen bisseä maksaa sen 10 dollaria (siitä tulee muuten vähän reilu 4 isohkoa lasia).
Nyt odottelen, että Kalle saapuu happisämpylä pussin kanssa ni voidaan ruveta kokkailee.
Jee, oon löytäny ihan meitsin radiokanavan, tälläkin hetkellä soittavat Green Dayta. Et jos joku sieltä joskus Melbourneen eksyy, niin virittäköön luulottimensa Triple M taajuudelle.
Se olis sit niinku Halloween nousevana viikonloppuna, harmi vaan, et virallinen päivä sattuu sunnuntaille. No niin, onko se koskaan meitsin pippalointia härinnyt) Ei. Täytyy vaan kattoa, että osaako paikalliset ajatella asiaa samalla tavalla, ja juhlia sen alta pois vaikkapa jo lauantaina, toivottavasti.
Juteltiin ihan hirmu hauskan gay miehen kanssa äsken. <--Hajatelma.
Oltiin sunnuntaina (huomaa, kun kirjoitan taas loogisessa järjestyksessä) South Melbourne marketissa, hirmu kiva paikka! Iso "kauppahalli", josta löytyy ihan kaikkea mineraalimeikeistä mangoihin. Molemmat ovat muuten hyviä :) Shoppailtiin sit oikeen kunnolla, ja nyt on paljon hedelmiä ja wingsejä ja hampurilaispihvejä ja vaiks mitä muuta tarpeellista.
Typerää kirjottaa ruuasta, kun on kova nälkä. Njäh meen syömään appelsiinin, aina niitä miehiä saa odottaa.
Melbournelaisista pukutyypeistä tulee mulle jostain syystä usein mieleen seuraava biisi;
He's a victim of his own time
In his "vintage suit" and tie
He's casualty dressed to the teeth
In the latest genocide
The new seasons come and go
At the dog and pony show
Gonna sit and beg and fetch the names
And fallow your dress codes
WHAT'S IN A NAME?...HEY!
She's a scented magazine
Looking sharp and living clean
Living well and dressed to kill
But she looks like hell to me
So when you're dancing through your wardrobe
Do the anorex - a go-go
Cloaked with style
For pedophiles as the credit card explodes
You auctioned off your life
For the "most" expensive price
Going once...
Going twice...
Now it's gone
What's in a name, hey?
What's in a name, hey?
What's in a name?
Green Day - Fashiom Victim
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
On viiiikonloppu eessä taas!
On viikonloppu; mennääs taas!
Kiitos ja kunnias moisista lyriikoista Martti Servolle, jotenkin tuo biisi aika usein perjantaisin hyökkää mun päähän. Mutta mikäpäs sen hauskempaa, kyllä Martti setä tietä mistä kansa tykkää :D
Jep jep, on taas nuo arkipäivät lusittu, tosin minkäänlaista päivärytmiä ei ole syntynyt, koska työ-asiat on olleet eriskummallisessa tilassa. En hirmuisesti jaksa moisesta kirjoittaa, mutta voin kyllä kertoa, että eilisen duuni oli "jotain ihan muuta". Löysin gumtree.com sivustolta ilmoituksen, että kaupungissa olis töitä 11-15 ja koska mulla oli vapaapäivä näkyvissä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Ilmoittauduin sitten hommiin, korvan takana pelkästään tieto, että Colesin edessä nähdään ja jonkinlaista promoamista olisi ohjelmassa.
En voi muuta kun naureskella koko systeemille, meitä siis ilmestyi paikalle 9 tyttöä ja 1 miekkonen, ja ensiksi meidät järjestettiin jonoon, jotta ihmiset luulisivat meidän oikeasti jonottavan loppuunmyynyttä naamarasvaa, jonka täytön olisi tarkoitus tulla yhdeltä.
Hetken päästä porukka jaettiin puoliksi, ja minä ja neljä muuta "onnekasta" valittiin videoitavaan mainokseen. Ekassa klipissä haastattelija olevinaan pysäyttää random tyypin ihmisten joukosta kadulla, ja kysyy josko tämä haluaisi jakaa "5 dollar beauty tipin" katsojien kanssa, siihenpä sitten vastattiin että "no tottakai". Seuraava klippi kuvattiin sisällä, ja mun kohdalle osui sitten avokadot, eli mun piti kävellä kaupassa avokadojen luokse ja kertoa kameralle jotain tyyliin "Viidellä dollarilla saan Colesista 3 avokadoa, jotka sitten muussaan kulhossa mössöksi ja levitän naamaan, viiden minuutin vaikutus-ajan jälkeen pesen pois, ja tadaa taas on pehmeä iho!". Koko tuo 5 dollarin pointtihan oli siinä, että kyseinen naamarasva maksaa sen verran ja on ehkäpä hieman helpompi tapa huolehtia kauneudestaan... Mutta että avokadoja? Mä en kestä :D
Pakko myöntää, että oli kyllä hauska työpäivä.
Tuon jälkeen lähdettiin Turon & Hennan kanssa Henskin synttäipiknikille Yarra joen rantaan (jep suomalaiset menee pussikaljalle jokirantaan...) ja istuskeltiin siellä auringosta ja lämpimästä ilmasta nautiskellen iltamyöhään asti, oli oikein kiva piknik.
Tämän päivän suunnitelmista en vielä tiedä, mutta huominen tuo taas tullessaan tiettävästi ainakin makaronilaatikkoa ja olutta, joten KIPPIS sille!
Kiitos ja kunnias moisista lyriikoista Martti Servolle, jotenkin tuo biisi aika usein perjantaisin hyökkää mun päähän. Mutta mikäpäs sen hauskempaa, kyllä Martti setä tietä mistä kansa tykkää :D
Jep jep, on taas nuo arkipäivät lusittu, tosin minkäänlaista päivärytmiä ei ole syntynyt, koska työ-asiat on olleet eriskummallisessa tilassa. En hirmuisesti jaksa moisesta kirjoittaa, mutta voin kyllä kertoa, että eilisen duuni oli "jotain ihan muuta". Löysin gumtree.com sivustolta ilmoituksen, että kaupungissa olis töitä 11-15 ja koska mulla oli vapaapäivä näkyvissä päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni. Ilmoittauduin sitten hommiin, korvan takana pelkästään tieto, että Colesin edessä nähdään ja jonkinlaista promoamista olisi ohjelmassa.
En voi muuta kun naureskella koko systeemille, meitä siis ilmestyi paikalle 9 tyttöä ja 1 miekkonen, ja ensiksi meidät järjestettiin jonoon, jotta ihmiset luulisivat meidän oikeasti jonottavan loppuunmyynyttä naamarasvaa, jonka täytön olisi tarkoitus tulla yhdeltä.
Hetken päästä porukka jaettiin puoliksi, ja minä ja neljä muuta "onnekasta" valittiin videoitavaan mainokseen. Ekassa klipissä haastattelija olevinaan pysäyttää random tyypin ihmisten joukosta kadulla, ja kysyy josko tämä haluaisi jakaa "5 dollar beauty tipin" katsojien kanssa, siihenpä sitten vastattiin että "no tottakai". Seuraava klippi kuvattiin sisällä, ja mun kohdalle osui sitten avokadot, eli mun piti kävellä kaupassa avokadojen luokse ja kertoa kameralle jotain tyyliin "Viidellä dollarilla saan Colesista 3 avokadoa, jotka sitten muussaan kulhossa mössöksi ja levitän naamaan, viiden minuutin vaikutus-ajan jälkeen pesen pois, ja tadaa taas on pehmeä iho!". Koko tuo 5 dollarin pointtihan oli siinä, että kyseinen naamarasva maksaa sen verran ja on ehkäpä hieman helpompi tapa huolehtia kauneudestaan... Mutta että avokadoja? Mä en kestä :D
Pakko myöntää, että oli kyllä hauska työpäivä.
Tuon jälkeen lähdettiin Turon & Hennan kanssa Henskin synttäipiknikille Yarra joen rantaan (jep suomalaiset menee pussikaljalle jokirantaan...) ja istuskeltiin siellä auringosta ja lämpimästä ilmasta nautiskellen iltamyöhään asti, oli oikein kiva piknik.
Tämän päivän suunnitelmista en vielä tiedä, mutta huominen tuo taas tullessaan tiettävästi ainakin makaronilaatikkoa ja olutta, joten KIPPIS sille!
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
Mystery City
"I know you'd call this a paradise, dear, People judge you by the clothes you wear
Well, it's a wham bam gangbang everynight here, I tell you everywhere else is just nowhere!"
Taas on yksi viikko pulkassa, ja tykkään tästä paikasta ihan simona edelleen.
Alkuviikosta sain toisen työpaikan, mutta en kuitenkaan työskentele iltaisin, enkä viikonloppuisin, hyvin hoidettu siis. Henna ilmestyi myös maisemiin viikko takaperin ja hänen kanssaan ollaan kierrelty kaupunkia ristiin rastiin, käyty leffassa ja ihan kerran kaks olusilla. Meillä on uus the paikka, nimittäin baari, josta saa aterian viidellä dollarilla, ja lasin olutta kahdella ja puolella doltsilla. Kannu irtoaa vajaalla 13 dollarilla, ei siis paha ollenkaan. Paikan nimi on The Joint, mutta älkää antako sen johtaa harhaan, se ei ole ollenkaan nimensä moinen kuppila. Musiikki kyseisessä paikassa tosin on ihan täyttä kuraa, Suomalaisetkin nimet edustettuina, tosin vähän myöhässä, koska useammin, kun kerran on siellä soinut jo Bomfunk Mc's. Kyllä on taas hienoa olla Suomalainen... Useimmat tyypit tosin eivät edes tiedä monien hyvinkin suosittujen bädien kotimaata, tästä vaikka esimerkkinä HIM, joka on kovaa huutoa täällä tällä hetkellä. Outoa, mutta totta.
Hypätääs muutamalla päivällä eteenpäin, jotta päästään viikonloppuun.
Perjantaina Kalle oli suhteellisen myöhään töissä, joten mä menin Hennan kanssa istuskelemaan iltaa ensin Nectariin ja siitten Jointtiin. Nectarista olis saanu vegemiten makuista vodkaa, mutta jätettiin sit kuitenkin väliin. Ei se musta pahanhajuinen töhnä vaan sytytä vieläkään. Sitä paitsi, sitä ei ole edes tehty Australiassa, vaan Amerikassa, outoa ja ihmeellistä..
Noh Jointissa istuskeltiin sitte tovi, mutta lähdettiin kuitenkin suht aikaisin kumpikin omille majoilleen. Colesin kautta tietysti.
Lauantaina hypättiin taas junaan ja suunnattiin Lisan & Michaelin luokse. Tällä ketaa heidän kaksionsa sisälsi kampaamon ja panimon. Outoa, miten paljon erilaisia juttuja mahtuu keittiöön... Nyt on taas mulla ihan punainen pää ja Kallella musta poski ja niska :D Se oli kyllä itse aiheutettua.
Lauantai jatkui kyseisessä paikassa noin puoli kahteen asti, jolloin oli pakko lähteä kotia päin. Ja taas mentiin keltaisella taxilla, jee!
Sunnuntaina oltiin eri reippaita ja suunnattiin nälkäiset vatsamme ja hieman horjahtelevat askeleemme kohti Richmondia, jossa tapasimme taas L & M korporaation ja söimme lounasta Vietnamilaisessa ravintolassa. Joukkoomme liittyi myös Layton, joka oli ollut koko viikonlopun selvinpäin (so far so good).
Ruuan jälkeen suuntasimme Ikeaan, josta oli ihan pakko ostaa lihapullia pakkaseen. Ikean jälkeen hypättiin raitiovaunuun, jolla matkasimme taas L & M panimoon. Siellä loppu ilta meni kivasti Wiitä pelaillen ja pari olusta maistellen. Myöhemmin saatiin sitten vielä pizzaakin.
Oikein kiva viikonloppu oli siis jälleen takana, vielä kun ilma vähän lämpenisi niin tää olis ihan täydellistä.
lauantai 9. lokakuuta 2010
Meitsi diggaa Melbournee ihan kybällä
Jos osaisin, niin olisin kirjoittanut otsikon saksaksi eilisten Oktoberfestien kunniaksi. Mutta kun ei niin ei.
Eilen oli siis kaikinpuolin kiva päivä, siirrettiin aamupäivällä itsemme ja kapsäkit uuteen "kotiin", joka kuulemma ei olekkaan varsinaisesti St. Kildassa, vaan South Melbournessa, ihan siinä vieressä. Ota noista sitten selvää...
Siirtelyiden jälkeen lähdettiin kaupungille tarkoituksena mennä katsomaan Tim Burton näyttelyä. Noh, puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen tyyppi tiskin takana sanoo, et sorry mutta sisään ette pääse ainakaan tuntiin. Paikka oli mielestään liian täynnä, ihan kiva jos joku olis aikasemmin viitsinyt ilmoittaa, se ei nimittäin ollut mikään lyhyt jono. Päädyttiin sitten kompromissiin ja ostettiin liput täksi päiväksi, jotta päästiin jatkamaan matkaa oktoberfestejä kohti. Matkassa mukana siis meitsi, Kalle, Lisa, Michael, Jane ja sokerinapohjalla Layton! Eka kerta kun hänetkin täällä nähtiin.
Festeillä viihdyttiin sitten tovi ja sieltä jatketiin matkaa yhden kaiffarin luokse pitämään omia lokakuu juhlia...
Ilta oli kaikinpuolin kiva, nyt vaan päätä jomottaa niin pirusti ettei mitään määrää.
Tähän on hyvä lopettaa, herkullisen näköinen kengurupihvi ateria ilmestyi juuri eteeni :)
Eilen oli siis kaikinpuolin kiva päivä, siirrettiin aamupäivällä itsemme ja kapsäkit uuteen "kotiin", joka kuulemma ei olekkaan varsinaisesti St. Kildassa, vaan South Melbournessa, ihan siinä vieressä. Ota noista sitten selvää...
Siirtelyiden jälkeen lähdettiin kaupungille tarkoituksena mennä katsomaan Tim Burton näyttelyä. Noh, puolentoista tunnin jonotuksen jälkeen tyyppi tiskin takana sanoo, et sorry mutta sisään ette pääse ainakaan tuntiin. Paikka oli mielestään liian täynnä, ihan kiva jos joku olis aikasemmin viitsinyt ilmoittaa, se ei nimittäin ollut mikään lyhyt jono. Päädyttiin sitten kompromissiin ja ostettiin liput täksi päiväksi, jotta päästiin jatkamaan matkaa oktoberfestejä kohti. Matkassa mukana siis meitsi, Kalle, Lisa, Michael, Jane ja sokerinapohjalla Layton! Eka kerta kun hänetkin täällä nähtiin.
Festeillä viihdyttiin sitten tovi ja sieltä jatketiin matkaa yhden kaiffarin luokse pitämään omia lokakuu juhlia...
Ilta oli kaikinpuolin kiva, nyt vaan päätä jomottaa niin pirusti ettei mitään määrää.
Tähän on hyvä lopettaa, herkullisen näköinen kengurupihvi ateria ilmestyi juuri eteeni :)
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
If you could just see what i see...
Meillä on sviitti.
Ei osata selvästikkään kulkea kaunista ja kultaista keskitietä, sillä siirryttiin tänne tosiaan suoraan hostellin jaetusta huoneesta. Ei paha parannus vaikka itse sanonkin.
Eli tilanne oli sellainen, että koko viikonlopuksi kaikki hostellit ja suht halvat hotellit Melbournen keskustassa ja sen lähi-alueella olivat täynnä. Koska me saadaan kämppä St.Kildasta vasta 9 päivä, oli pikkuinen patti tilanne edessä. Hyvin pitkän etsinnän jälkeen löydettiin tästä kyseisestä hotellista yksi vapaa huone, ja pakkohan se oli sitten ottaa, ei nuo Melbournen öiset kadut niin houkuttavilta nukkumapaikoilta vaikuttaneet...
No, nyt ollaan sviitissä josta on uskomattoman hienot näkymät yli tämän ihanan kaupungin, josta löytyy iso parveke, seinät oikeastaan pelkästään ikkunaa ja sokerina phjalla poreamme. Jep, we're in heaven. Ja totta tosiaan, visa avaa tulevaisuuden.
Sepä siitä, nyt elellään sunnuntaita ja ollaan siis oltu täällä reipas viikko. Reipas sanan kaikissa merkityksissä, sillä ollaan molemmat saatu töitä ja tosiaan kämppäkin on kohta meidän hallussa. Okei ei ihan koko kämppä, mutta huone kuitenkin, josta ei löydy poreammetta, mutta suihku kuitenkin. Huone sijaitsee talossa, jossa asuu pari muutakin pariskuntaa, käsitykseni mukaan hekin ovat matkailu mielessä liikenteessä, eli hengailevatt siellä sen parisen kuukautta ja jatkavat sitten matkaa muualle. Saint Kilda on kaupunginosa tuossa ihan keskustan lähellä noin 2 kilometrin päässä. Sieltä löytyy kaikki kaupat, ravintolat, pubit ja muut systeemit, joten yhdelle mennäkseen ei välttämättä tarvitse lähteä keskustaan asti. Niin ja rantakin löytyy tietty.
Kirjoittelen ehkäpä tästä viikonlopusta myöhemmin, nyt pitää mennä laittaa pyykit kuivaukseen. Tuossa alhaalla vielä kuva St. Kildan rannasta.
Ei osata selvästikkään kulkea kaunista ja kultaista keskitietä, sillä siirryttiin tänne tosiaan suoraan hostellin jaetusta huoneesta. Ei paha parannus vaikka itse sanonkin.
Eli tilanne oli sellainen, että koko viikonlopuksi kaikki hostellit ja suht halvat hotellit Melbournen keskustassa ja sen lähi-alueella olivat täynnä. Koska me saadaan kämppä St.Kildasta vasta 9 päivä, oli pikkuinen patti tilanne edessä. Hyvin pitkän etsinnän jälkeen löydettiin tästä kyseisestä hotellista yksi vapaa huone, ja pakkohan se oli sitten ottaa, ei nuo Melbournen öiset kadut niin houkuttavilta nukkumapaikoilta vaikuttaneet...
No, nyt ollaan sviitissä josta on uskomattoman hienot näkymät yli tämän ihanan kaupungin, josta löytyy iso parveke, seinät oikeastaan pelkästään ikkunaa ja sokerina phjalla poreamme. Jep, we're in heaven. Ja totta tosiaan, visa avaa tulevaisuuden.
Sepä siitä, nyt elellään sunnuntaita ja ollaan siis oltu täällä reipas viikko. Reipas sanan kaikissa merkityksissä, sillä ollaan molemmat saatu töitä ja tosiaan kämppäkin on kohta meidän hallussa. Okei ei ihan koko kämppä, mutta huone kuitenkin, josta ei löydy poreammetta, mutta suihku kuitenkin. Huone sijaitsee talossa, jossa asuu pari muutakin pariskuntaa, käsitykseni mukaan hekin ovat matkailu mielessä liikenteessä, eli hengailevatt siellä sen parisen kuukautta ja jatkavat sitten matkaa muualle. Saint Kilda on kaupunginosa tuossa ihan keskustan lähellä noin 2 kilometrin päässä. Sieltä löytyy kaikki kaupat, ravintolat, pubit ja muut systeemit, joten yhdelle mennäkseen ei välttämättä tarvitse lähteä keskustaan asti. Niin ja rantakin löytyy tietty.
Kirjoittelen ehkäpä tästä viikonlopusta myöhemmin, nyt pitää mennä laittaa pyykit kuivaukseen. Tuossa alhaalla vielä kuva St. Kildan rannasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)