Koti?

Pihalla on iltaisin yhtä hiljaista, kuin Lapissa, vastaan ei tule välttämättä ainuttakaan kulkijaa, jostain kaukaa kuuluu bensalenkkarin auton basso. Naapureilla on lemmikkejä, ja samoissa asunnoissa niiden kanssa asuu onnellisia perheitä, joissa äiti välillä vähän karppaa ja isä tissuttelee salaa kolmatta saunakaljaa, jotka naapuri on tuonut vaimoilta salaa postilaatikkoon. Lähikaupan radiossa soi Nova, ja jonossa odottavat samat ihmiset, kuin kymmenen vuotta sitten, kaikki tuntevat kaupan tädit ja sedät, ja kanssaan vaihdetaan myös kuulumisia. Viereisen baarin pitäjä hakee päivän lehdet ja maitoa. Väki polttaa pubin terassilla ketjussa, kunnes tulee taas talvi, ja sormia palelee. Kunnon kansalaisena itseään pitävä ei edes vilkaise terassille ohi kulkiessaan, vaikka salaa halu polttelee silmien takana.

Pintaraapaisu eräästä Naantalin alueesta, olen ollut täällä nyt riittävän kauan, koska hiljaisuus käy hermoille, eikä kävellen pääse perille. Näin ollen lähden nousevaksi viikonlopuksi pääkaupunkiin ja mahdollisesti joulukuussa muualle. Muuan setä kehoitti minua miettimään seuraavaa askeltani vähän tarkemmin, kuin tähän saakka, ja lausui "Sä olet vielä noin nuori, että kuvittelet, että kaikki vaan onnistuu." Jos tuo asenne rajoittuisi tähän ikään, voisin lopettaa vanhememisen välittömästi.

Katsotaan, josko Helsinki antaisi parempaa kirjoitettavaa.

Come fly with me!

Viime kuun lopulla napsahti viimeinen naula arkkuun, kun tulin toisenn kerran ryöstetyksi. Sen seurauksena maanmainio Mari buukkasi meikkikselle lentoliput. Nyt on siis sillälaila, että lähden aamuyöllä kotimatkalle, jonka seurauksena laskeudun yhdeltä päivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Kotiin palaaminen on aina ollut mahtavaa, ainakin allekirjoittaneelle. Reissatessa oppii arvostamaan aivan eri tavalla sellaisia asioita, jotka kotona ottaa ihan täysin itsestäänselvyyksinä, enkä nyt tarkoita tällä pelkästään ruisleipää, jallua, taikka fazerin sinistä. Asioiden hoitaminen ja mutkattomuus on aivan täysin eri maata (hehheh) Suomessa, kuin esimerkiksi täällä, toki sieläkin saa kivasti tunnin pari kulumaan, jos tarvitsee asioida esimerkiksi Kelassa, mutta sen jälkeen asia on ainakin hoidettu, yleensä. Tai nettiliittymä kämpille, kaikilla on tiedossa, kuinka se hoituu Suomessa, mutta koitapa täällä saada netti, joka toimii monessa laitteessa, tasaisen hyvällä nopeudella, ihan koko kuukauden, riippumatta kuinka paljon sitä käyttää, niin ei onnistu. Meillä meni tuohon puuhaan kuukausi, ja siltikään emme olisi onnistuneet, jollei vuokranantaja olisi ottanut liittymää omin nimiinsä.
Suomessa on kylmää, pimeää, sekä käsittämättömiä holhouslakeja muutenkin masentuneelle kansalle, mutta niiden lisäksi, siellä kukoistaa huumori, jota ei voi ulkomaalaisille mitenkään saada avattua, musiikki, joka kerta toisensa jälkeen osuu ja uppoaa yleisöönsä, sanoituksineen, sekä sävellyksineen. Siellä saa opiskella ilmaiseksi, ja saa siitä tavallaan myös palkkaa, asumistukea ja ilmaisia lääkäripalveluita. Siellä on palkalliset äitiys-, isyys-, sekä kesä-, ja talvilomat. Valtiolta saa tukea elämiseen, ja sunnuntaista saa tuplaliksan, ainakin valitsemallani alalla.
Täältä käsin Suomi näyttää aika hyvältä, tuon kun vielä muistaisi sukat märkinä loskassa kahlatessaan ja kuukausia kesään laskiessaan.
Tämä reissu, joka alkoi heinäkuussa on antanut minulle todella paljon, se on myös avanut tuntemiani ihmisiä aivan eri tavalla. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ennenkuin ryhtyy esimerkiksi vakavaan parisuhteeseen, pitäisi lähteä yhdessä hiukan pidemmälle matkalle, mieluiten melko tiukalla budjetilla ja täysin vieraaseen kulttuuriin. Siinä vieraassa kapungissa, yön pimeydessä vailla tyynyä, johon painaa pään tulee ihmisistä kokolailla uusia piirteitä esille. Raha, ja sen puute saa myös jänniä asioita aikaan ihmisissä, mutta sitä en lähden sen enempää avaamaan, sen kun huomaa jo ihan perus arjessakin.
Olen erittäin kiitollinen ihmisille, joihin olen saanut kunnian tällä matkalla tutustua, surullisenkuuluisasta puhelinmyynnistä jäi käteen kirjekuorellisen kolikoita lisäksi aivan mielettömiä uusia ystäviä, kiiitos teille, tiedätte, keitä olette. Ja ilman Maukkaa, tämänhetkistä kämppistäni, johon tosin tutustuin jo Levillä, olisin varmasti poistunut maasta jo aikoja sitten. Lupaan, etten kerro sun mummonpedistä kenellekään.
Tänään vielä muutama juttu hoidettavana, sekä katutaide kierros, ja sitten on taas aika heittää rinkka selkään ja lentää. Kiitos.