maanantai 28. joulukuuta 2015

Whoa!

Kirjoittelin tuossa eräänä yönä tietynlaista vuosikatsausta itselleni ja olin pakahtua aivan kaikesta, mitä maaginen 2015 on pitänyt sisällään! Kaikki alkoi Kalliosta...
Oltiin vast ikään muutettu Anun kanssa Pengerkadulle, kannettu sinne sohva halki Kurvin ja pidetty huikeet tuparit. Joku läsnäolijoista saattaa muistaa niistä kemuista jotakin.
Kaikki oli oikein kivasti, tein Enjoyn kautta duunia vähän missä sattuu, eniten kuitenkin Haraldissa mielettömien tyyppien kanssa, joista haluan nähdä ihan jokaisen vielä uudestaan, Katrin kanssa on lintsi käymättä! Anun ja Joonan kanssa panostettiin Kallion pubeihin ja päädyttiin juttusille mitä erikoisempien tyyppien kanssa. "Ei toi taidakaan olla Dumari, kun se hablaa espanjaa." Tyyppisesti.
Tutustuin eräänä päivänä takkutukkaiseen kokkipoikaan Lepakkomiehessä ja siitä kahden viikon päästä tuo poika muutti meille. Meno jatkui aikalailla samanlaisena. Helmikuu hujahti vauhdilla, käytiin Naantalissa ja tehtiin matkasuunnitelmia, maaliskuun alusta hypättiin koneeseen ja lennähdettiin Espanjaan. Tarkempi reissupostaus löytyy täältä.
Fugesta löytyi auto, jota oltiin lähdetty noutamaan, sekä kavereita. Fuengirola ei sinänsä kiinnostanut kohteena, joten sieltä pasautettiin kohti Espanjan eteläisintä kolkkaa, josta jatkettiin vesiteitse matkaa kohti Marokkoa. Tangerin kuumotus oli kuitenkin liikaa ainakin mun kuutsalle, joten yksi yö oli siellä aivan riittävä aika.
Matka jatkui Portugalin kautta Baskimaalle, eli takaisin Espanjaan. Auto oli sillälailla kyseiseen maahan kiintynyt, ettei sitä saanut sieltä pois ajettua. Oltiin hetki jumissa San Sebastianissa, syötiin  ja juotiin enemmän kuin voisi kuvitella olevan fyysisesti mahdollista.
Lennettiin takaisin Helsinkiin ja odoteltiin auton saapumista maateitse tovi jos toinenkin.
Erikoisista vuokraolosuhteista johtuen jouduimme luopumaan Pengerkadun kodista ja muuttamaan hetkeksi Hermanniin.
Huhti-, toukokuun tein taas duunia ympäriinsä, useimmiten Haraldissa, jonka jälkeen pahennettiin maailmaa Kittysissä. Pari viikkoa toukokuun lopussa panostin töihin Violassa ja pakkailin taas kamoja.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna pakattiin taas äipän Hondaan mun maallinen omaisuus ja suhautettiin Naantaliin.
Kesäkuun alussa järkkäsin itseni Haraldin kesäpäiville, huikeet kekkerit, harmi vaan, että mun kuski vallan unohti mut sinne. "Minkälainen homma?!" Onneksi ei oltu ihan hirveän kaukana Turusta, isä tuli noutamaan hulttiotyttären Auran abc:n pihasta.
Budjailin Naantalissa pari viikkoa, kunnes kävi käsky Savonlinnaan. Asuin Maukan kanssa yksiössä, hän tietysti keittiössä ja minä "olkkarissa". Tein töitä Huvilalla ja istuin lähes poikkeuksetta töiden jälkeen Opera grillillä.  Muistan kesällä miettineeni, että meidän Savonlinnan kesäremmistä olisi saanut tehtyä kukkahattutätejä kauhistuttavan, mutta sitäkin hauskemman sit-comin. Aivan käsittämättömän mielettömiä tyyppejä ♡ Maukan kanssa oli ollut juttua Aasiaan sijoittuvasta reissusta kesän jälkeen ja eräänä aamuyönä tultiin kysyneeksi jallupäiseltä Emmalta lähtisikö hän kenties messiin; "tottakai." Se oli sitten sovittu, toki neitiä piti tästä seikasta vielä seuraavana päivänä muistuttaa. Jennaa pitikin sitten grillata astetta kovemmin, ja kuukauden päivät siihen meni, että saatiin viimein "no okei!". Onneksi ei olla mitään  luovuttajia. 
Tykkäsin kovasti kesästä Savonlinnassa ja olenkin sinne menossa jälleen 2016, Könösen Anun panostuksella ei ole juurikaan tekemistä tuon valinnan kanssa ;)
Kesästä Savossa löytyy teksti täältä.
Savonlinnan kauden jälkeen poukkoilin Naantalin ja Käpylän väliä, ihastuin jälkimmäisen ihmisiin ja miljööseen ja nautin ylipäätään kesästä ja elämästä. 
Syyskuun kuudennen päivän aamuna melkein pääsi pikkuinen itku, kun sain kyydin lentokentälle muuan supertyypiltä. Mutta koska kentältä löytyi äkkiä muutama urpo reissukaveri, ei ollut aikaa sen enempää herkistellä.
Matkasta, joka tosiaan alkoi kuudes syyskuuta ja jonka loppua ei vielä näy löytyy tästä blogista jonkunkinverran juttua, joten en ala sitä tässä sen enempää avaamaan. Yhtenäinen sananen kaikille, jotka ensinnäkin lähtivät meidän konkkaronkkaan, sekä tyypeille joihin olen matkan varrella tutustunut; "Kiitos! Oli huippua!"

Joulu vierähti täällä pääosin pariskunnan kanssa, joka sattui varaamaan huoneen tuosta naapurista. Uskomattomia ihmisiä, juotiin Aussityyliin bisseä jäillä täytetystä kylmälaukusta  (Aussies & their eskys) ja jubailtiin kolme päivää. Välillä käytiin pubissa ja haettiin lisää väkeä pihabileisiin. Sunnuntaina olin kompastua yhteen jäbään, joka oli vallan nukahtanut tuohon oven eteen, stetsoni naamallaan, tietysti.
Ei tämä vuosi ole ollut pelkästään mitään ruusuilla tanssimista, mutta mitään en kadu, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Helpommalla olisi varmasti päässyt, jos olisi jäänyt kotiin, mutta tämä on minun elämääni ja minä tästä tykkään, niin että put that in your pipe and smoke it!
Kiitos ja kumarrus 2015, antaa paukkua 2016, nyt on isot saappaat täytettävänä!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Drive thru town

Istun parvekkeella katsellen auringonlaskua, en näe ketään. Kävelen kauppaan, eikä ristinsielua tule vastaan. Hymyilen Suomi-viballe. Kassaneiti kyselee kuulumisia, ei oltukaan Härmässä.
Teen töitä ravintolassa ja lähetän työn lomassa useita lämpöisiä ajatuksia entisille työkavereille, joiden kanssa työskentely on ollut oikeasti hauskaa. Muistelen lämmöllä ammattitaitoisia kokkeja, sekä toimivia bongikoneita.
Kannan oystereita ja burgereita pöytiin, olen väkisin super kiva keittiöhenkilökunnalle laskien samalla montako taalaa tienaan tästä vuorosta.
Syön chili con carnea työkaverin kanssa turkoosin makuuhuoneen lattialla ja juon punkkua muovimukista kynttilän valossa.
Välttelen Bosnialaista kalastajaa, joka haluaa viedä mut romanttiselle illalliselle, "minne?" ihmettelen itsekseni. Tinderissä lähelläni ei ole viikkoon ollut uusia käyttäjiä.
Biljardipöytä syö tippirahat, mutta tulos ei silti tunnu parantuvan.
Ensi kuussa Melbourneen.

torstai 3. joulukuuta 2015

The next step.

Kävelin tänään toimistolle hakemaan skootteria ja kehittelin päässäni pikkuisen tarinan. Ajoin rantaan, kävin uimassa ja kirjoitin tarinan päiväkirjaani, tiesin että tulen pärjäämään, kun ensi viikolla lennän Australiaan ja aloitan oman reissuni pelkästään itseni kanssa.

"It was just another sunny Friday as I was walking by a small lake minding my own business, more precisely I was wondering how can there be a rock in my shoe since I am only wearing flip flops.  I kept walking in deep thoughts when I came across a stork. "Are you taking a holiday from the baby delivering business? Or have you perhaps retired already?" I asked. The bird was not amused. It gave me a look similar to the one you would get from a cashier in 7eleven once you ask wether a certain item in the shop is free, since it doesn't have a price tag in it. The bird flew away uniterested in answering my pointless question.
I felt a strong need to apologise, but without wings it is very hard to catch a stork."