Smells like Stalin

Sarandă 26.7.2014 Lauantai?

Albania on jännä mesta. Ennen, kuin kerron siitä lisää haluan jubailla vielä vähän Korfusta. Vuokrattiin viimeisenä päivänä siellä skootterit, ja se oli ehdottomasti ensteks paras päätös. Ajeltiin lukuisia tunteja putkeen, ja nähtiin ihan mielettömiä paikkoja! Niin kliseiseltä, kun se kuulostaakin, niin maisemat olivat todella henkeäsalpaavia, kun vuoristoteitä kiemurreltiin. Eräs paikallinen oli sietä mieltä, ettei meidän kannata niille teille lähteä ollenkaan, joten tottakai tietenkin lähdettiin. Amazeballz! Mentiin ihan metsienkin läpi, ja täytyy tässä kohtaa nostaa hattua teille, koska ne olivat erittäin hyvässä kunnossa, verraten esimerkiksi Kreetaan, se on vielä sen verran tuoreessa muistissa, kun siellä tuli pääisiäisenä lomailtua.
Vaikeaa keskittyä Korfuun, kun toiselta puolelta rantaa kuuluu ruokouskutsu, melko lujilla desibeleillä. Majailtiin siis Korfulla Mitriotissa nimisen biitsin kupeessa, se on jännä mesta, rannan koko vaihtelee vuosittain.
Okka, takaisin Albaniaan.

Tultiin tänne eilen botskilla Korfun satamasta, jota ennen käytiin vielä aamuajelulla rinkat sidottuina skobeihin. Vene tuli tänne sellaisen "Kreikkalaisen tunnin", eli aika paljon päälle. Ajan ja matkan määreet ovat melkoisen kaukana länsimaisista, joka paikkaan tuntuu paikallisten mielestä olevan 200 metriä (not) tai esim. Kaupan ovessa saattaa olla lappu "palaan viiden minuutin kuluttua." Niin ei muuten palaa, puolisen tuntia on lähempänä totuutta. Anyhoo, tänne päästiin ja aika erikoiselta tuntuu meininki. Tässä rantakylässä ainakin, on paljon kerrostaloja, joista monet ovat täysin autioita, osa kerroksista kokonaan rakentamattomia, yhdessä kerroksessa saattaa kuitenkin hyvin asua joku, joka mitä ilmeisemmin on maksanut sen kerroksen rakennuksen? Jos kulkee laput silmillä pelkästään rantabulevardia, saattaa pystyä sulkemaan silmänsä siltä todellisuudelta, että vieriveressä on uusi neljän tähden hotelli, sekä paikallisten rappeutunut taloa muistuttava rakennus. Sähköjohdot kulkevat itämaalaisittain, vaan ei näy hengenvaara kylttejä täällä. Stalin haiskahtaa voimakkaasti, uima-laiturit ovat betonia, kuten myös porrastetut hyppytornit. Kaikki on neliskanttista, miksi? Rannalla ei ole hiekkaa, vaan pieniä kiviä, tai pelkkää kalliota, mutta on kuitenkin keksitty, ettei väen tarvi siinä maata, vaan tarjolla on aurinkopetejä. Vielä toistaiseksi täältä saa hiukan kiinni tavan kansan kulttuurista, mutta tuskin menee montaakaan vuotta, kun täällä ollessaan ei voi olla täysin varma onko sitä Canarialla, vaiko Albaniassa.
Nyt tuli nälkä, niin siitä aiheesta onkin sujuva jatkaa. Ruokakulttuuri perustuu pitkälti lihaan ja perunaan, sekä vastakohtaisesti kaikenlaisiin makeisiin leivonnaisiin. En ole vege, joten tuo liha ei sen tähden tuota ongelmaa, mutta siinä on sellainen fakta, etteivät paikalliset osaa sitä leikata. Tämän takia ruuassa on usein kookkaitakin luunpalasia. Aamusta vielä oli ajatuksena, että tänään syödään meren-eläviä, mutta tuossa, kun aamupäivä taaperrettiin useampi tunti, eivätkä kauppiaiden simpukat tuntuneet menevän kaupaksi, vaan lillivät samoissa ämpäreisä ja pulloissa merivedessä tunnista toiseen, ei se enää tunnukaan järin houkuttelevalta ajatukselta. Salaatit on mielettömiä, koska kaikki heedelmät ja vihannekset ovat luomua, ihan tästä läheltä, tykkään!

Kaikenlaista!

23.7.2014 Korfulla Riian kaa

Löysimme toisemme Ateenassa, tuossa kuumassa, pölyisessä ja piirun verran ahdistavassa suurkaupungissa. Vähän turreiltiin ja käytiin katsastamassa jumalten aikaansaannoksia Akropoliksella. Poistuimme kaupungista yhden yön jälkeen keskiyöllä junalla, siellä vähän kirjoittelin:

"Nää on nyt Kreikassa! Näillä tarkoitan nyt itseäni & Riiaa, tai on tääl kyl monta muutakin ihmistä..ehhehheh.
Mun sielu sai mut kiinni äsken, kun päätettiin intensiivisen Ateena päivän jälkeen lähteä  Korfulle huilaa, bailaa ja kiristelee kukkaron nyörejä, ihan mieletöntä! Käydään Thessalonikin kautta, ollaan siis yö-junassa parhaillaan. Mainittakoon tässä kohtaa, että vaunussamme matkustaa myös jumala, tai no pappi, mutta ilmentymä kuitenkin.Hiukan rakilta tuoksahtaa. Tää on menny ihan jumala touhuiks, käytiin aamulla Akropoliksella ja mielikuviteltiin Zeus sitä rakentamassa, tietysti joku Afrodite siinä vieressä neuvomassa "Zeus ei noin!" Taas oli hauskaa, kikakika."

Nyt ollaan selvitty tosiaan tähän määränpäähän, erikoisten selkkausten kautta, jälleen. Meille on auennut aivan uusi maailmaa, jonka olisi voinut jättää kokematta ja näkemättä aivan täysin. Bookkasimme hostellin tältä mielettönän kauniilta saarelta, hostellia mainostettiin rauhallisena paikkana, josta löytyy uima-allas ja ruokaa, ja joka on poissa kaupungin hälinästä. Sellainen oli hakusessa, joten sehän otettiin. Meitä tuli Aqualandilta hakemaan paikallinen nainen, sekä Jenkki mies, ja he yhteistuumin ilmoittivat siirtävänsä meidät sittenkin toiseen paikkaan. Jenkki kehui paikkaa maasta taivaaseen, sijaintinsa ja ihmistensä puolesta.
Tälläinen laitos oli vastassa:

Pink Hostel

Kaikki oli pinkkiä. Päärakennus, ravintola, huoneistorakennukset, biitsibaari, bussit, mönkkärit. 

Se oli pelottavaa, mutta ei läheskään niin, kuin ne ihmiset, ja ei ne eivät olleet pinkkejä. Siellä oli joka yö noin 300 teiniä, jenkeistä, Kanadasta tms. Ohjelma oli heille järjestetty aamusta iltaan omia aivoja ei siis missään nimessä tarvinnut ottaa lomalle mukaan. High school shittiä. Todella pelottavaa. Tästä aiheesta voisin jatkaa, mutta en halua elää kokemusta uudestaan, joten jätän tämän tähän. Kuitenkin, jos olet matkalla Korfulle, niin vältävältävältä!

Nyt on kuitenkin asiat toisin, ollaan löydetty ihana hotelli, erittäin edukas myös, ja lepuutetaan kehoja ja mieliä täällä pari yötä, siitä sittten jatketaan taas etiäpäin. Ensi viikolla pitäisi olla jo ainakin Albaniassa. Saas nähdä mistä seuraavaksi kuuluu.

Poistumista.

Kirjoitettu lauantaina 19.7

Dont you just love it, how, in the airports, it's totally acceptable to drink wine before 10 am?

Vaikeuksien kautta voittoon, tästä on tultava hyvä matka, koska alku oli yhtä vastoinkäymistä. Nyt olen kuitenkin Köpiksessä, päällä uudet vaatteet ja vieressä lasi (ihan vitun kallista) rieslingiä. Tästä tämä lähtee, Ateena kutsuu, siellä jo Riia odottelee ja ihmettelee. Ateenasta suunta pelkästään ylöspäin, eli maateitse Ranskaan, sieltä Riia lennähtää pois ja minä menen kaverin luokse kylään. Syyskuussa tulee olla Barcelonassa, koska sinne jään, parin hassun ystävän kanssa. Toinen heistä haluaa ehdottomasti kattoterassin, itselle riittäää, kunhan saan johonkin ripustaa riippumaton. Ja juoda sangriaa, ja elää.
Boarding time alkaa kohta, vaan toistaiseksi ei ole portista tietoa, ehkäpä nyt olisi aika etsiä sellainen.
Ihanaa viiniä.

Minä, uudessa mekossa. 

Menossa taas

Blogi on nukkunut talviunta nyt riittävän kauan, aika jälleen herätellä sitä ja itseään. Tässä on nyt viime aikoina ollut huomattavan paljon muuttujia, mikä on hyvä, koska ne pitävät mielen virkeänä, eikä ainakaan pääse kyllästymään.
Alkukesästä muutin Stadiin, siinä kohtaa ajatuksena oli työskennellä kavereiden mielettömän siistissä ravintolassa syyskuuhun asti, ja siinä kohtaa lähteä reissuun. Noh, tilanteet elävät varsinkin ravintola-alalla jatkuvasti, näin myös Itä-Helsingissä, en siis saanut riittävästi työtunteja, jotta olisin saanut matkakassaa kartutettua. Otin sitten loparit viikko sitten asiaa hetken pohdittuani. Tähdennettäköön tässä kohtaa, että suurin osa tuosta pohtimisesta tapahtui Provinssirockin campingillä. Se tuskin juurikaan vaikutti päätöksen tekoon. Oli miten oli, niin viime viikon maanantaina kävelin töihin ja juttelin asiat halki puhki ja pinoon, tästä kolmen tunnin kuluttua olivat tehokkaat perheenjäseneni Naantalista meikkistä hakemassa. Tiistaina aamukaffe pöydässä Arja bongasi ilmoituksen, jossa haettiin metrilakun myyjiä Ruisrockiin, miksi ei? Soittelin sitten Porvoon makulakun yrittäjälle ja ilmoitin tulevani viikonlopuksi duuniin, ei siinä sen enempiä jutusteltu. Pari päivää siinä järjestelin asioita ja näin kavereitakin, olette mahtavia!
Perjantaina puoliltapäivin ilmoittauduin palvelukseen, ja lyhyt & ytimekäs urani metrilakritsi kauppiaana sai alkunsa. Viikonlopun aikana työtunteja tuli pari vajaa neljäkymmentä, ihan taloudellisesti kannattava viikonvaihde siis. Ja näin bändejäkin! Ja bailasinkin, palkallisesti, mahtia! Nyt täytyy tässä yhteydessä kehaista tuota J Karjalaisen vetoa Sunnuntaina, aivan mielettömän hyvä setti! Pauli oli hyvä, kuten aina, Jukka Poika herätteli letkeällä otteellaan kansaa kolmanteen päivään ja Lily Allen oli aivan mieletön. Niin ja Putro oli oma seksikäs itsenä, herran lavakarisma on myös aivan omaa luokkaansa. Robinille myytiin lakuja, ja vähän käytiin teltassa kurkkimassa meininkejä, on hää aika ihana *tirsk*. Niin ja sitten oli tietysti Mike, päräyttävä, kuten aina aiemminkin, mieletön tyyppi, mieletön bändi ja mieletön yleisö. Kah, rupesin huomaamattani keikka-arvostelijaksi, kukakohan tästä maksaisi palkkaa?
Nyt on kuitenkin maanantai, ja näin ollen Ruisrockin tomut on pesty iholtta ja rinkka pakattu uudestaan, kohti uutta etappia, joka sijaitsee viiden tunnin päässä, kaupungissa, jonka ravintola toimintaa pyörittää muuan mafia tiukalla ja ammattimaisella otteellaan, tarjoten juuston leivän päälle sadoille väsymättömille palvelijoilleen, kesällä ooppera raikaa ja viina virtaa. Oikein, suuntana Savonlinna! Ei mafian pomolle sanota ei, jos hän soittaa ja pyytää töihin, se on sitten kuulkaas mentävä. Olen tästä pyrähdyksestä poikkeuksellisen innoissani, määränpäässä nimittäin odottaa tuttuja naamoja Leviltä, joita on kieltämättä olliut jo ikäväkin. Älkää kertoko niille, ylpistyvät vielä.
Mafialta tulee kuitenkin karata luonnottoman pian, sillä olen varannut lennon Ateenaan 19. Päivä kuluvaa kuuta, jostain syystä posti ei pysy lainkaan mun perässä.
Siitä reissusta ei voi juuri kertoa muuta, kuin alkuajankohdan, koska paluulentoa ei ole, enkä lainkaan haluaisi viettää syksyä/talvea Suomessa. Katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan. Lupaan pitää blogin ajantasalla reissun päällä, nyt palaan Madventuresin pariin, kiitos ja kumarrus!

Yours,
Reeta