Tässä on nyt jälleen kyseessä ihan vaan reissu pääkauunkiin, pakko kirjata ylös, kun oikeen itseäkin ihmetyttää miten pieleen voi viikonloppu mennä.
Okei, eli viikonlopun alkuperäinen ohjelma oli seuraavanlainen:
Lauantaina herätys puoli kuudelta aamulla, Pauski kuudelta pihassa, -> Helsinkiin Lifestyle Froum tapahtumaan, perillä viimeistään yhdeksältä.
Ensimmäinen lisäys oli, että haetaan pojat hotellista Espoosta ensin.
Right, ei ongelmaa.
Lauantai-sunnuntai yö tuttujen luona Helsingissä.
Sunnuntaina historian suurin Zinzinon Event, eli siis puolitoistatuhatta kyseisen yrityksen "partneria" paikalla, koulutusta, mahtavaa meiningiä, ja uskomaton synergia. Jes.
Eventin jälkeen Hard Rock Cafeen syömään, jonka jälkeen kohti kotia.
Melko helppo ja yksinkertainen suunnitelma, toteutus ei sitten mennyt ihan nappiin.
Lauantai aamuna heräsin juuri silloin, kuin kuuluikin ja pakkasin loput kamat ja ehkä vähän jotain ylimääräistäkin... Kuuden aikaan, ei näy, eikä kuulu Pauskista pihaustakaan. Aloitan puhelinrallin, joka ei johda yhtään mihinkään. Varttia yli kuusi, pakko keksiä ratkaisu, jonka seurauksena tarkistan junat, eipä muuta, kun korkkarit kassiin ja tennarit jalkaan, ja aika haipakkaa kyytiä juna-asemalle. 06.25 junassa kohti Helsinkiä, Pauski ei vieläkään vastaa. Lisämaksu junassa ostetusta lipusta kuusi euroa.
Kello ohittaa seitsämän ja puhelin soi, Pauski on herännyt lievässä paniikissa, ja painaa tallan pohjaan Raisiossa pakittaen melkein ensimmäiseen ojaan. Hienoa.
Pasilan asemalla 8.19, ostan ärrältä pahaa kahvia ja kuivan ruisleivän, samaan aikaan toisaalla Pauski painaa tulemaan hieman ylinopeutta koko matkan Pasilaan, löytäen perille yhdeksän korvilla. Siitä sitten matka jatkuu Espooseen, josta onnistutaan löytämään pojat hotelliltaan, ja jälleen jatketaan kohti messukeskusta.
Perillä ennen kymmentä. Madventures aloittaa tasalta, emme ole myöhässä.
Mielenkiintoisen "setin" jälkeen pyöritään kojuilla ja tutustutaan mitä mielenkiintoisempiin yrityksiin. Seuraa muutama puhuja, joiden jälkeen lounastauolla vitosen kuiva ruisleipä naamariin ja päälle kuppi hyvää kahvia (edistystä). Saan pikameikin, irtoripsineen ja ohjelma jatkuu. Mietin miksi silmiä aristaa, ja syytän ripsia.
Ohjelma jatkuu puhujat ovat toinen toistaan parempia, ja kaikki huipentuu Randy Gage nimiseen jenkkiläiseen monimiljonääriin, joka on uransa aikana kouluttanut enemmän miljonäärejä, kuin kukaan koskaan. Googlaa tyyppi, ymmärrät hypen.
En pysty keskittymään täysin, koska tässä kohtaa silmiä sattuu, ja näkökyky heikkenee.
Ohjelma loppuu, pakko päästä pois messukseskuksesta, navigoidaan ensimmäisen apteekkiin. Eipä pysty farmaseutti muuta myymään, kuin vesi-suola liuosta silmiin ja paktin buranaa, great. Jani hotellille ja mä koitan saada silmät kuosiin, ei onnistu millään.
En nää juoda bisseä, hiljaa harmittaa.
Yöpaikkaan ennen kymmentä, Pauski kiroaa muutaman miehen alimpaan helvettiin ja mä syön buranaa.
Aamulla herätys ennen kahdeksaa, en tahdo saada silmiä auki ja päätän jättää evntin väliin. Maksimaalinen vitutus.
Pauski poikien hotellile ja mä lähden ajelee neidin autolla kohti Turkua. Tosi paha mieli.
Huomaan ennen Paimiota, että koneen lämpömittari on melkeen tapissa. Nesteelle parkkiin ja jäähdytysnestettä, sekä vettä sisään. Annan koneen jäähtyä puolisen tuntia, syön suklaata, joka sulaa käsiin.
Jatkan matkaa muutaman minuutin, lämpömittari nousee taas pilviin, vilkku päälle seuraavalle huoltoasemalla, savua koneesta, GREAT!
Okei, eli viikonlopun alkuperäinen ohjelma oli seuraavanlainen:
Lauantaina herätys puoli kuudelta aamulla, Pauski kuudelta pihassa, -> Helsinkiin Lifestyle Froum tapahtumaan, perillä viimeistään yhdeksältä.
Ensimmäinen lisäys oli, että haetaan pojat hotellista Espoosta ensin.
Right, ei ongelmaa.
Lauantai-sunnuntai yö tuttujen luona Helsingissä.
Sunnuntaina historian suurin Zinzinon Event, eli siis puolitoistatuhatta kyseisen yrityksen "partneria" paikalla, koulutusta, mahtavaa meiningiä, ja uskomaton synergia. Jes.
Eventin jälkeen Hard Rock Cafeen syömään, jonka jälkeen kohti kotia.
Melko helppo ja yksinkertainen suunnitelma, toteutus ei sitten mennyt ihan nappiin.
Lauantai aamuna heräsin juuri silloin, kuin kuuluikin ja pakkasin loput kamat ja ehkä vähän jotain ylimääräistäkin... Kuuden aikaan, ei näy, eikä kuulu Pauskista pihaustakaan. Aloitan puhelinrallin, joka ei johda yhtään mihinkään. Varttia yli kuusi, pakko keksiä ratkaisu, jonka seurauksena tarkistan junat, eipä muuta, kun korkkarit kassiin ja tennarit jalkaan, ja aika haipakkaa kyytiä juna-asemalle. 06.25 junassa kohti Helsinkiä, Pauski ei vieläkään vastaa. Lisämaksu junassa ostetusta lipusta kuusi euroa.
Kello ohittaa seitsämän ja puhelin soi, Pauski on herännyt lievässä paniikissa, ja painaa tallan pohjaan Raisiossa pakittaen melkein ensimmäiseen ojaan. Hienoa.
Pasilan asemalla 8.19, ostan ärrältä pahaa kahvia ja kuivan ruisleivän, samaan aikaan toisaalla Pauski painaa tulemaan hieman ylinopeutta koko matkan Pasilaan, löytäen perille yhdeksän korvilla. Siitä sitten matka jatkuu Espooseen, josta onnistutaan löytämään pojat hotelliltaan, ja jälleen jatketaan kohti messukeskusta.
Perillä ennen kymmentä. Madventures aloittaa tasalta, emme ole myöhässä.
Mielenkiintoisen "setin" jälkeen pyöritään kojuilla ja tutustutaan mitä mielenkiintoisempiin yrityksiin. Seuraa muutama puhuja, joiden jälkeen lounastauolla vitosen kuiva ruisleipä naamariin ja päälle kuppi hyvää kahvia (edistystä). Saan pikameikin, irtoripsineen ja ohjelma jatkuu. Mietin miksi silmiä aristaa, ja syytän ripsia.
Ohjelma jatkuu puhujat ovat toinen toistaan parempia, ja kaikki huipentuu Randy Gage nimiseen jenkkiläiseen monimiljonääriin, joka on uransa aikana kouluttanut enemmän miljonäärejä, kuin kukaan koskaan. Googlaa tyyppi, ymmärrät hypen.
En pysty keskittymään täysin, koska tässä kohtaa silmiä sattuu, ja näkökyky heikkenee.
Ohjelma loppuu, pakko päästä pois messukseskuksesta, navigoidaan ensimmäisen apteekkiin. Eipä pysty farmaseutti muuta myymään, kuin vesi-suola liuosta silmiin ja paktin buranaa, great. Jani hotellille ja mä koitan saada silmät kuosiin, ei onnistu millään.
En nää juoda bisseä, hiljaa harmittaa.
Yöpaikkaan ennen kymmentä, Pauski kiroaa muutaman miehen alimpaan helvettiin ja mä syön buranaa.
Aamulla herätys ennen kahdeksaa, en tahdo saada silmiä auki ja päätän jättää evntin väliin. Maksimaalinen vitutus.
Pauski poikien hotellile ja mä lähden ajelee neidin autolla kohti Turkua. Tosi paha mieli.
Huomaan ennen Paimiota, että koneen lämpömittari on melkeen tapissa. Nesteelle parkkiin ja jäähdytysnestettä, sekä vettä sisään. Annan koneen jäähtyä puolisen tuntia, syön suklaata, joka sulaa käsiin.
Jatkan matkaa muutaman minuutin, lämpömittari nousee taas pilviin, vilkku päälle seuraavalle huoltoasemalla, savua koneesta, GREAT!
Pauskille viesti "autos on paskana.", veli puhelimen päähän ja kyytiä oottelee. Tämähän meni hienosti.
Kävin ostamassa asemalta Keno lapun, oli jotenkin super onnekas olo.
