maanantai 28. joulukuuta 2015

Whoa!

Kirjoittelin tuossa eräänä yönä tietynlaista vuosikatsausta itselleni ja olin pakahtua aivan kaikesta, mitä maaginen 2015 on pitänyt sisällään! Kaikki alkoi Kalliosta...
Oltiin vast ikään muutettu Anun kanssa Pengerkadulle, kannettu sinne sohva halki Kurvin ja pidetty huikeet tuparit. Joku läsnäolijoista saattaa muistaa niistä kemuista jotakin.
Kaikki oli oikein kivasti, tein Enjoyn kautta duunia vähän missä sattuu, eniten kuitenkin Haraldissa mielettömien tyyppien kanssa, joista haluan nähdä ihan jokaisen vielä uudestaan, Katrin kanssa on lintsi käymättä! Anun ja Joonan kanssa panostettiin Kallion pubeihin ja päädyttiin juttusille mitä erikoisempien tyyppien kanssa. "Ei toi taidakaan olla Dumari, kun se hablaa espanjaa." Tyyppisesti.
Tutustuin eräänä päivänä takkutukkaiseen kokkipoikaan Lepakkomiehessä ja siitä kahden viikon päästä tuo poika muutti meille. Meno jatkui aikalailla samanlaisena. Helmikuu hujahti vauhdilla, käytiin Naantalissa ja tehtiin matkasuunnitelmia, maaliskuun alusta hypättiin koneeseen ja lennähdettiin Espanjaan. Tarkempi reissupostaus löytyy täältä.
Fugesta löytyi auto, jota oltiin lähdetty noutamaan, sekä kavereita. Fuengirola ei sinänsä kiinnostanut kohteena, joten sieltä pasautettiin kohti Espanjan eteläisintä kolkkaa, josta jatkettiin vesiteitse matkaa kohti Marokkoa. Tangerin kuumotus oli kuitenkin liikaa ainakin mun kuutsalle, joten yksi yö oli siellä aivan riittävä aika.
Matka jatkui Portugalin kautta Baskimaalle, eli takaisin Espanjaan. Auto oli sillälailla kyseiseen maahan kiintynyt, ettei sitä saanut sieltä pois ajettua. Oltiin hetki jumissa San Sebastianissa, syötiin  ja juotiin enemmän kuin voisi kuvitella olevan fyysisesti mahdollista.
Lennettiin takaisin Helsinkiin ja odoteltiin auton saapumista maateitse tovi jos toinenkin.
Erikoisista vuokraolosuhteista johtuen jouduimme luopumaan Pengerkadun kodista ja muuttamaan hetkeksi Hermanniin.
Huhti-, toukokuun tein taas duunia ympäriinsä, useimmiten Haraldissa, jonka jälkeen pahennettiin maailmaa Kittysissä. Pari viikkoa toukokuun lopussa panostin töihin Violassa ja pakkailin taas kamoja.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna pakattiin taas äipän Hondaan mun maallinen omaisuus ja suhautettiin Naantaliin.
Kesäkuun alussa järkkäsin itseni Haraldin kesäpäiville, huikeet kekkerit, harmi vaan, että mun kuski vallan unohti mut sinne. "Minkälainen homma?!" Onneksi ei oltu ihan hirveän kaukana Turusta, isä tuli noutamaan hulttiotyttären Auran abc:n pihasta.
Budjailin Naantalissa pari viikkoa, kunnes kävi käsky Savonlinnaan. Asuin Maukan kanssa yksiössä, hän tietysti keittiössä ja minä "olkkarissa". Tein töitä Huvilalla ja istuin lähes poikkeuksetta töiden jälkeen Opera grillillä.  Muistan kesällä miettineeni, että meidän Savonlinnan kesäremmistä olisi saanut tehtyä kukkahattutätejä kauhistuttavan, mutta sitäkin hauskemman sit-comin. Aivan käsittämättömän mielettömiä tyyppejä ♡ Maukan kanssa oli ollut juttua Aasiaan sijoittuvasta reissusta kesän jälkeen ja eräänä aamuyönä tultiin kysyneeksi jallupäiseltä Emmalta lähtisikö hän kenties messiin; "tottakai." Se oli sitten sovittu, toki neitiä piti tästä seikasta vielä seuraavana päivänä muistuttaa. Jennaa pitikin sitten grillata astetta kovemmin, ja kuukauden päivät siihen meni, että saatiin viimein "no okei!". Onneksi ei olla mitään  luovuttajia. 
Tykkäsin kovasti kesästä Savonlinnassa ja olenkin sinne menossa jälleen 2016, Könösen Anun panostuksella ei ole juurikaan tekemistä tuon valinnan kanssa ;)
Kesästä Savossa löytyy teksti täältä.
Savonlinnan kauden jälkeen poukkoilin Naantalin ja Käpylän väliä, ihastuin jälkimmäisen ihmisiin ja miljööseen ja nautin ylipäätään kesästä ja elämästä. 
Syyskuun kuudennen päivän aamuna melkein pääsi pikkuinen itku, kun sain kyydin lentokentälle muuan supertyypiltä. Mutta koska kentältä löytyi äkkiä muutama urpo reissukaveri, ei ollut aikaa sen enempää herkistellä.
Matkasta, joka tosiaan alkoi kuudes syyskuuta ja jonka loppua ei vielä näy löytyy tästä blogista jonkunkinverran juttua, joten en ala sitä tässä sen enempää avaamaan. Yhtenäinen sananen kaikille, jotka ensinnäkin lähtivät meidän konkkaronkkaan, sekä tyypeille joihin olen matkan varrella tutustunut; "Kiitos! Oli huippua!"

Joulu vierähti täällä pääosin pariskunnan kanssa, joka sattui varaamaan huoneen tuosta naapurista. Uskomattomia ihmisiä, juotiin Aussityyliin bisseä jäillä täytetystä kylmälaukusta  (Aussies & their eskys) ja jubailtiin kolme päivää. Välillä käytiin pubissa ja haettiin lisää väkeä pihabileisiin. Sunnuntaina olin kompastua yhteen jäbään, joka oli vallan nukahtanut tuohon oven eteen, stetsoni naamallaan, tietysti.
Ei tämä vuosi ole ollut pelkästään mitään ruusuilla tanssimista, mutta mitään en kadu, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Helpommalla olisi varmasti päässyt, jos olisi jäänyt kotiin, mutta tämä on minun elämääni ja minä tästä tykkään, niin että put that in your pipe and smoke it!
Kiitos ja kumarrus 2015, antaa paukkua 2016, nyt on isot saappaat täytettävänä!

tiistai 15. joulukuuta 2015

Drive thru town

Istun parvekkeella katsellen auringonlaskua, en näe ketään. Kävelen kauppaan, eikä ristinsielua tule vastaan. Hymyilen Suomi-viballe. Kassaneiti kyselee kuulumisia, ei oltukaan Härmässä.
Teen töitä ravintolassa ja lähetän työn lomassa useita lämpöisiä ajatuksia entisille työkavereille, joiden kanssa työskentely on ollut oikeasti hauskaa. Muistelen lämmöllä ammattitaitoisia kokkeja, sekä toimivia bongikoneita.
Kannan oystereita ja burgereita pöytiin, olen väkisin super kiva keittiöhenkilökunnalle laskien samalla montako taalaa tienaan tästä vuorosta.
Syön chili con carnea työkaverin kanssa turkoosin makuuhuoneen lattialla ja juon punkkua muovimukista kynttilän valossa.
Välttelen Bosnialaista kalastajaa, joka haluaa viedä mut romanttiselle illalliselle, "minne?" ihmettelen itsekseni. Tinderissä lähelläni ei ole viikkoon ollut uusia käyttäjiä.
Biljardipöytä syö tippirahat, mutta tulos ei silti tunnu parantuvan.
Ensi kuussa Melbourneen.

torstai 3. joulukuuta 2015

The next step.

Kävelin tänään toimistolle hakemaan skootteria ja kehittelin päässäni pikkuisen tarinan. Ajoin rantaan, kävin uimassa ja kirjoitin tarinan päiväkirjaani, tiesin että tulen pärjäämään, kun ensi viikolla lennän Australiaan ja aloitan oman reissuni pelkästään itseni kanssa.

"It was just another sunny Friday as I was walking by a small lake minding my own business, more precisely I was wondering how can there be a rock in my shoe since I am only wearing flip flops.  I kept walking in deep thoughts when I came across a stork. "Are you taking a holiday from the baby delivering business? Or have you perhaps retired already?" I asked. The bird was not amused. It gave me a look similar to the one you would get from a cashier in 7eleven once you ask wether a certain item in the shop is free, since it doesn't have a price tag in it. The bird flew away uniterested in answering my pointless question.
I felt a strong need to apologise, but without wings it is very hard to catch a stork."

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Nomads?

Olen melkein koko aikuisikäni elänyt enemmän tai vähemmän jalka oven välissä. Kun keskustelee kanssamielisten ihmisten kanssa tulee ennemmin tai myöhemmin jommankumman suusta tuo niin tuttu ja turvallinen lause "Tää voi aivan hyvin olla viimeinen kausi, kun voin olla täällä." Täällä sanan määrre on toki aina paikasta riippuen eri, ensimmäisen kerran taisin käydä kyseisen keskustelun vuonna 2013 Levillä ja viimeksi tällä viikolla Gecko baarissa tuossa parin kilometrin päässä Suomalaisen daamin kanssa. Useimmiten ajatuksen ääneen sanonut on naispuolinen henkilö, joka kenties uskottelee itselleen, että tämä nyt on vielä tälläista hassuttelua ja ensi talvena ollaan sitten avomiehen kanssa molemmat päivätöissä, suunnitellaan häitä ja vertaillaan asuntolainojen korkoja. Joskus tosin lausuja saattaa ajatella, että eihän kenenkään maksa kestä sesonkityötä enää tätä yhtä kautta kauempaa, toisinaan lausuja saattaa olla vain tavattoman väsynyt. On omalla tavallaan hirvittävän raskasta olla erossa esimerkiksi perheestään, jotka saattavat olla toisella puolella tellusta. Sitten kuitenkin, kun sinne palaa alkaa erilainen kaipuu ja taas vähintäänkin vasemman jalan varpaat käyvät nykimään oven suuntaan. Kuin huomaamattaan sitä höristelee korviaan etsien "hyvää syytä" pakata rinkka ja käydä jälleen kerran toivottelemassa hyvät lähitulevaisuudet kotopuolen ihmisille, koska tämähän saattaa olla viimeinen tilaisuus lähteä.
En nosta itseäni millään lailla tämän kyseisen toimintatavan yläpuolelle, enemminkin voisin hakea siitä jonkilaista tutkintotodistusta, sitä paitsi onhan se jollakin kieroutuneella tavalla lohduttavaa, kun jallunkaipuussaan juo paikallista polttoviinaa ja miettii, että ensi talvena sitten napsitaan vain ja ainoastaan yhden tähden jaloviinaa.

Tälläista mietin puoli kahdelta yöllä, taitaa olla parempi kepsahtaa sänkyyn ja lähettää ainakin ajatuksissa aurinkoa kotiin.
Hyvää yötä, nukutaan hyvin,

Minä


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Coming up next..

"The beauty of plans is that one can always change them."

Olen miettinyt omaa eloa ja oloa tässä tovin ja keksinyt mainion ratkaisun jatkoa ajatellen, nyt tulee hoitaa paperit kuntoon ja pitää sormet ja varpaat ristissä, jotta suunnitelma saadaan toteutettua.
Täällä olikin jo aika hiljaista.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Life as we know it

Nyt on yö, kuuntelen sellon soittoa makuuhuoneen oven läpi, on rauhallista ja talon seinän takaa kuuluu sirkkojen oma konsertti. Asumme naapurustossa, jossa on paljon muitakin länkkäreitä, kuka mistäkin. Kadullamme majailee talvet myös Suomalainen Miio, johon olen saanut kunnian tutustua tällä viikolla.  Erittäin sisukkaasta ja periksiantamattomasta herrasta löytyy youtuben syövereistä dokumentti, jota suosittelen kaikille, jotka osaavat hengittää, jokaiselle se ei ole elämän aikana ollut itsestäänselvyys.
Miio Parkkosen tarina - kahdestatoista metristä selälleen
Olen saanut töitä, myyntiä ja muuta mukavaa, joinakin päivinä tulee myös kastella varpaat.
Tyyntä myrskyn edellä.
Khao Lak, eli nykyinen kotikaupunki sijaitsee Andaman meren rannassa noin 80 kilometrin päässä pahamaineisesta Phuketista pohjoiseen. Tämä on verrattain pieni kylä, joka jakautuu vajaan kahdenkymmenen kilometrin mittaiselle alueelle moottoritien varteen. Kotimme on siitä kivassa kohdassa, että tuossa vieressä on kaikki tarpeellinen, salille kävelee seitsemän minuuttia, fresh marketiin kolme ja paikallisten suosimiin ravintoloihin jotakin siltä väliltä. Salista sen verran, että se on muuten kiva, mutta siellä ei ole ilmastointia, muista siis seuraavan kerran painoja nostellessasi arvostaa hyvää ilmanvaihtoa. 
Olen tänään leikitellyt ajatuksella, että kävisin thai - hierontakurssin täällä ollessani ja yleensä kun joku tuon suuntainen ajatus tulee mieleeni, ei sen toteuttamiseen mene kovinkaan kauaa.
Olen viime päivinä huomannut katselevani paljon musiikkivideoita, joista suurin osa on kuvattu Helsingissä, konkreetista koti-ikävää en ainakaan myönnä, mutta onhan se mainio kaupunki. Ehkä tosin liian märkä ja mahdollisesti täynnä melkoisen huonoa energiaa tällä hetkellä. Mutta nätti, niinkuin koko maakin ♡

Märkä pusu sun otsalle ja hyvää yötä, oot hyvä tyyppi!

Riapu

torstai 22. lokakuuta 2015

Minä.

"Olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen. . . "



torstai 8. lokakuuta 2015

Kuta Beach, Lombok, Indonesia

Poistuimme Indonesiasta tänään, tällä hetkellä budjaillaan Kuala Lumpurissa ja silmäluomet painuvat kiinni.
Kaikki hyvin.

Reeta

"You are very lucky."

Otsikon mukaisesti lausahti Indonesialainen herra tänään aikaisin aamulla, kun juteltiin lentokentällä laukkuja odotellessa. Hän oli hyvin ylpeä tyttärestään, jonka valmistujaisiin oli matkalla Jakartaan, ehkä tyttärelläänkin tulisi joskus olemaan rahaa matkustaa. Indonesiassa on erään arvion mukaan 64 miljoonaa ihmistä, jotka elävät alle kahden dollarin päiväbudjetilla, itse veikkaan luvun olevan paljon suurempi. Oli miten oli, herra ei ollut katkera, vaan päinvastoin, hänellä on riittävästi massia maksaa sähkö-, & vesilasku, sekä ruokkia perheensä. Herra vaikutti paljolti onnellisemmalta, kuin moni Suomalainen. 

Pics.

Gili Air, Indonesia

perjantai 2. lokakuuta 2015

$$$

Heimoi!
Aika usein matkustelusta jutellessa erinäisten tyyppien kanssa tulee vastapuolelta argumentointia tyyliin "mikäs siinä, jos on varaa(ni)", niin tässä avaan vähän meidän menoja eri paikoissa. So here goes:

Koh Chang, Thaimaa
Siam Hut bungaloweilla yöpyminen kahden hengen bunga 300 THB yö, eli n. 7 €
Ruoka, esim. Pad Thai irtoaa 30-40 THB hintaan, eli noin egellä.
Bisse 60 THB about 1,50€
Skoba päiväksi 150 THB, noin 3,60

Siem Reap, Kambodza
Yöpyminen Drop Inn hostellissa kahden hengen huoneessa 8$, eli noh, euroissa vähän vähemmän.
Angkor Watin lippu 20$, tämä oli jo ennalta tiedossa ja ehdottomasti kallein menoerä.
Kuulokkeet, paskat 3$
Bisse irtosi halvimmillaan baarista 0.75$
Nätti ja toimiva rannekello 4$
Ruoka kahdesta taalasta ylöspäin.

Kuta Beach, Bali, Indonesia
Yöpyminen kahden hengen huoneessa  läheltä rantaa sisältäen aamiaisen 150 000 IDR, eli vajaan kybän.
Bisse halvimmillaan 15 000 IDR, vajaan egen.
Nuudeliannos biitsillä vegeillä ja egulla15 000 IDR, Rainbow Cafessa sama annos 20 000 IDR, eli ~1,-1,30€
Kuulokkeet, hyvät 6$
Koko päivän surffiopetus  200 000 IDR, noin 12€

Gili Air, Indonesia
Yöpyminen kahden hengen huoneessa lähellä kaikkea, sisältäen brekun 225 000 IDR, noin 13,70€
Ruoka, esim riisiä ja vegejä pähkinäkastikkeessa viereisessä ravintolassa 25 000 IDR, 1,50€
Bisse samaisessa paikassa 10 000 IDR, ~0,60€ se oli tosin halpa, muualla helposti tuplahinta.  Tässä kohtaa toim.huom. en ole ostanut ainuttakaan alkoholijuomaa tällä saarella ollessa, joten en ole hinnoista aivan varma.

Majoituksen hinnat ovat tosiaan per huone, eivätkä per pylly. Tältä saarelta löytäisi halvemmallakin yösijan, kuten muuan Lasse tiesi kertoa  (100 000, 6€), mutta me ollaan tykästytty tähän huoneeseen, ja panostetaan nyt kun on viimeinen varsinainen lomaviikko.
Ruokahommissa paikallinen on aina halvempaa, ja hyvin pitkälti myös parempaa, Nimim. Kuka urpo edes tilaa Kreikkalaisen salaatin Indonesiassa?! (Minä.)
Kun yöpyminen tekee plusminus 5 euroa yössä tulee kuukauden "vuokraksi" karkeasti laskettuna 150€.
Kaikkein suurimman siivun Aasiassa reissaamisessa syö liikkuminen, joka tapahtuu nopeiten lentämällä. Jos olisi loputtomiin aikaa, olisi kiva suorittaa nuo siirtymiset vesi-, tai maateitse, mutta nyt ei ole sellaiseen tunteja/massia. Seuraava parin tunnin lento Lombokista Jakartaan maksoi 30€ ja sieltä Kuala Lumpuriin lennähtää halvimmillaan kympillä, mutta silloin tulee lentopäivä olla tiedossa jo ennalta, kuten muutenkin näissä lentohommissa ainakin täällä päin.
Tuossa on nyt vähän osviittaa, toivottavasti noista esimerkeistä on jollekin reppureissaajalle hyötyä. 
Ai niin! Jos laitat repun ruumaan Suomessa, osta lidlistä aurinkorasvaa mukaan, se maksaa täällä ihan sikana! (7-10€)

♡,
Retku

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kiireen takana

Hyvän päivän aamu, Gili air Indonesia

Levyttelen bungalowissa kuunnellen ääniä pihalta, kukko kiekuu  (miksi, kello on melkein puolipäivä?), lapsi nauraa ja Paolo niminen kissa pyytää sisälle. Yksi erittäin arkinen ääni puuttuu, nimittäin moottorin pärinä. Tällä saariryhmittymällä ei ole lainkaan autoja, eikä sen puoleen autoteitäkään. Pyöriä saa vuokrattua pientä korvausta vastaan, tai sitten kulku tapahtuu hevosvoimin, kirjaimellisesti. Tulimme tänne eilen Balilta, bussi noukki meidät kyytiin yhdentoista korvilla ja ajoi meidät satamaan, josta matka jatkui julkisella  botskilla. Kaikenkaikkiaan siirtymiseen meni nelisen tuntia.
Vietimme viikon Balilla pahamaineisella Kuta beachillä, varoituksia huolimatta. Kuta on pääsääntöisesti Australialaisten nuorien aikuisten leikkipaikka, jossa toteutuu täydellisesti lausahdus "party like there's no tomorrow!". Saatan kuulostaa hiukan mummolta, tätä mielikuvaa tänne maalaillessani, mutta klubbailu ei varsinaisesti ole oma skene, joten mitäpä tuosta. Kutan yö yllätti tosin myös erittäin positiivisesti, sillä pääsimme kuulemaan aivan mielettömän hyvää livemusisointia yhden illan aikana jopa kahdessa eri pubissa. Paikallinen jäbä tiesi kertoa, että Sumatralta tulee uskomattoman taitavia laulajia, ja se jos mikä on tosi. Tarkistan josko löydän videon tähän alle.
Pääsin myös vetämään  yhden rastin bucket listiin, sillä kokeilin ensimmäisen kerran surffaamista! Ensteks parasta! Ehkäpä tulevaisuuden reissut tulee suunniteltua hiukan erilaisin perustein.
Tutustuimme myös paikallisiin tyyppeihin Kutalla, joten näimme vähän sitä toistakin puolta, esimerkiksi illallinen paikallisten asuttaman kerrostalon partsilla poikkesi melkolailla ravintolasta kivenheiton päässä, söin varmaankin kokonaisen barracudan.
Mutta, Kuta on nyt taputeltu ja suunnitelmamme tästä eteenpäin päin on seuraavanlainen; 
Kahdeksas lokakuuta lähtee lento Malesiaan Jakartasta  (ai niin, siellä eräs taksikuski luulee, että Suomalaisia kannattaa tervehtiä sanomalla "tättärää kyrvät!", sitä niittää mitä kylvää jne.)
Malesiassa nopea pit stop, pitää hoitaa viisumit kuntoon.
Lento Thaikkuihin, kentästä ei vielä tietoa. Viimeinen pysäkki Khao Lak, josta suunta lentokentälle seuraavan kerran joskus keväällä. Tervetuloa kylään!

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Meitsi