Blogi on nukkunut talviunta nyt riittävän kauan, aika jälleen herätellä sitä ja itseään. Tässä on nyt viime aikoina ollut huomattavan paljon muuttujia, mikä on hyvä, koska ne pitävät mielen virkeänä, eikä ainakaan pääse kyllästymään.
Alkukesästä muutin Stadiin, siinä kohtaa ajatuksena oli työskennellä kavereiden mielettömän siistissä ravintolassa syyskuuhun asti, ja siinä kohtaa lähteä reissuun. Noh, tilanteet elävät varsinkin ravintola-alalla jatkuvasti, näin myös Itä-Helsingissä, en siis saanut riittävästi työtunteja, jotta olisin saanut matkakassaa kartutettua. Otin sitten loparit viikko sitten asiaa hetken pohdittuani. Tähdennettäköön tässä kohtaa, että suurin osa tuosta pohtimisesta tapahtui Provinssirockin campingillä. Se tuskin juurikaan vaikutti päätöksen tekoon. Oli miten oli, niin viime viikon maanantaina kävelin töihin ja juttelin asiat halki puhki ja pinoon, tästä kolmen tunnin kuluttua olivat tehokkaat perheenjäseneni Naantalista meikkistä hakemassa. Tiistaina aamukaffe pöydässä Arja bongasi ilmoituksen, jossa haettiin metrilakun myyjiä Ruisrockiin, miksi ei? Soittelin sitten Porvoon makulakun yrittäjälle ja ilmoitin tulevani viikonlopuksi duuniin, ei siinä sen enempiä jutusteltu. Pari päivää siinä järjestelin asioita ja näin kavereitakin, olette mahtavia!
Perjantaina puoliltapäivin ilmoittauduin palvelukseen, ja lyhyt & ytimekäs urani metrilakritsi kauppiaana sai alkunsa. Viikonlopun aikana työtunteja tuli pari vajaa neljäkymmentä, ihan taloudellisesti kannattava viikonvaihde siis. Ja näin bändejäkin! Ja bailasinkin, palkallisesti, mahtia! Nyt täytyy tässä yhteydessä kehaista tuota J Karjalaisen vetoa Sunnuntaina, aivan mielettömän hyvä setti! Pauli oli hyvä, kuten aina, Jukka Poika herätteli letkeällä otteellaan kansaa kolmanteen päivään ja Lily Allen oli aivan mieletön. Niin ja Putro oli oma seksikäs itsenä, herran lavakarisma on myös aivan omaa luokkaansa. Robinille myytiin lakuja, ja vähän käytiin teltassa kurkkimassa meininkejä, on hää aika ihana *tirsk*. Niin ja sitten oli tietysti Mike, päräyttävä, kuten aina aiemminkin, mieletön tyyppi, mieletön bändi ja mieletön yleisö. Kah, rupesin huomaamattani keikka-arvostelijaksi, kukakohan tästä maksaisi palkkaa?
Nyt on kuitenkin maanantai, ja näin ollen Ruisrockin tomut on pesty iholtta ja rinkka pakattu uudestaan, kohti uutta etappia, joka sijaitsee viiden tunnin päässä, kaupungissa, jonka ravintola toimintaa pyörittää muuan mafia tiukalla ja ammattimaisella otteellaan, tarjoten juuston leivän päälle sadoille väsymättömille palvelijoilleen, kesällä ooppera raikaa ja viina virtaa. Oikein, suuntana Savonlinna! Ei mafian pomolle sanota ei, jos hän soittaa ja pyytää töihin, se on sitten kuulkaas mentävä. Olen tästä pyrähdyksestä poikkeuksellisen innoissani, määränpäässä nimittäin odottaa tuttuja naamoja Leviltä, joita on kieltämättä olliut jo ikäväkin. Älkää kertoko niille, ylpistyvät vielä.
Mafialta tulee kuitenkin karata luonnottoman pian, sillä olen varannut lennon Ateenaan 19. Päivä kuluvaa kuuta, jostain syystä posti ei pysy lainkaan mun perässä.
Siitä reissusta ei voi juuri kertoa muuta, kuin alkuajankohdan, koska paluulentoa ei ole, enkä lainkaan haluaisi viettää syksyä/talvea Suomessa. Katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan. Lupaan pitää blogin ajantasalla reissun päällä, nyt palaan Madventuresin pariin, kiitos ja kumarrus!
Yours,
Reeta
Alkukesästä muutin Stadiin, siinä kohtaa ajatuksena oli työskennellä kavereiden mielettömän siistissä ravintolassa syyskuuhun asti, ja siinä kohtaa lähteä reissuun. Noh, tilanteet elävät varsinkin ravintola-alalla jatkuvasti, näin myös Itä-Helsingissä, en siis saanut riittävästi työtunteja, jotta olisin saanut matkakassaa kartutettua. Otin sitten loparit viikko sitten asiaa hetken pohdittuani. Tähdennettäköön tässä kohtaa, että suurin osa tuosta pohtimisesta tapahtui Provinssirockin campingillä. Se tuskin juurikaan vaikutti päätöksen tekoon. Oli miten oli, niin viime viikon maanantaina kävelin töihin ja juttelin asiat halki puhki ja pinoon, tästä kolmen tunnin kuluttua olivat tehokkaat perheenjäseneni Naantalista meikkistä hakemassa. Tiistaina aamukaffe pöydässä Arja bongasi ilmoituksen, jossa haettiin metrilakun myyjiä Ruisrockiin, miksi ei? Soittelin sitten Porvoon makulakun yrittäjälle ja ilmoitin tulevani viikonlopuksi duuniin, ei siinä sen enempiä jutusteltu. Pari päivää siinä järjestelin asioita ja näin kavereitakin, olette mahtavia!
Perjantaina puoliltapäivin ilmoittauduin palvelukseen, ja lyhyt & ytimekäs urani metrilakritsi kauppiaana sai alkunsa. Viikonlopun aikana työtunteja tuli pari vajaa neljäkymmentä, ihan taloudellisesti kannattava viikonvaihde siis. Ja näin bändejäkin! Ja bailasinkin, palkallisesti, mahtia! Nyt täytyy tässä yhteydessä kehaista tuota J Karjalaisen vetoa Sunnuntaina, aivan mielettömän hyvä setti! Pauli oli hyvä, kuten aina, Jukka Poika herätteli letkeällä otteellaan kansaa kolmanteen päivään ja Lily Allen oli aivan mieletön. Niin ja Putro oli oma seksikäs itsenä, herran lavakarisma on myös aivan omaa luokkaansa. Robinille myytiin lakuja, ja vähän käytiin teltassa kurkkimassa meininkejä, on hää aika ihana *tirsk*. Niin ja sitten oli tietysti Mike, päräyttävä, kuten aina aiemminkin, mieletön tyyppi, mieletön bändi ja mieletön yleisö. Kah, rupesin huomaamattani keikka-arvostelijaksi, kukakohan tästä maksaisi palkkaa?
Nyt on kuitenkin maanantai, ja näin ollen Ruisrockin tomut on pesty iholtta ja rinkka pakattu uudestaan, kohti uutta etappia, joka sijaitsee viiden tunnin päässä, kaupungissa, jonka ravintola toimintaa pyörittää muuan mafia tiukalla ja ammattimaisella otteellaan, tarjoten juuston leivän päälle sadoille väsymättömille palvelijoilleen, kesällä ooppera raikaa ja viina virtaa. Oikein, suuntana Savonlinna! Ei mafian pomolle sanota ei, jos hän soittaa ja pyytää töihin, se on sitten kuulkaas mentävä. Olen tästä pyrähdyksestä poikkeuksellisen innoissani, määränpäässä nimittäin odottaa tuttuja naamoja Leviltä, joita on kieltämättä olliut jo ikäväkin. Älkää kertoko niille, ylpistyvät vielä.
Mafialta tulee kuitenkin karata luonnottoman pian, sillä olen varannut lennon Ateenaan 19. Päivä kuluvaa kuuta, jostain syystä posti ei pysy lainkaan mun perässä.
Siitä reissusta ei voi juuri kertoa muuta, kuin alkuajankohdan, koska paluulentoa ei ole, enkä lainkaan haluaisi viettää syksyä/talvea Suomessa. Katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan. Lupaan pitää blogin ajantasalla reissun päällä, nyt palaan Madventuresin pariin, kiitos ja kumarrus!
Yours,
Reeta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti