Koti?

Pihalla on iltaisin yhtä hiljaista, kuin Lapissa, vastaan ei tule välttämättä ainuttakaan kulkijaa, jostain kaukaa kuuluu bensalenkkarin auton basso. Naapureilla on lemmikkejä, ja samoissa asunnoissa niiden kanssa asuu onnellisia perheitä, joissa äiti välillä vähän karppaa ja isä tissuttelee salaa kolmatta saunakaljaa, jotka naapuri on tuonut vaimoilta salaa postilaatikkoon. Lähikaupan radiossa soi Nova, ja jonossa odottavat samat ihmiset, kuin kymmenen vuotta sitten, kaikki tuntevat kaupan tädit ja sedät, ja kanssaan vaihdetaan myös kuulumisia. Viereisen baarin pitäjä hakee päivän lehdet ja maitoa. Väki polttaa pubin terassilla ketjussa, kunnes tulee taas talvi, ja sormia palelee. Kunnon kansalaisena itseään pitävä ei edes vilkaise terassille ohi kulkiessaan, vaikka salaa halu polttelee silmien takana.

Pintaraapaisu eräästä Naantalin alueesta, olen ollut täällä nyt riittävän kauan, koska hiljaisuus käy hermoille, eikä kävellen pääse perille. Näin ollen lähden nousevaksi viikonlopuksi pääkaupunkiin ja mahdollisesti joulukuussa muualle. Muuan setä kehoitti minua miettimään seuraavaa askeltani vähän tarkemmin, kuin tähän saakka, ja lausui "Sä olet vielä noin nuori, että kuvittelet, että kaikki vaan onnistuu." Jos tuo asenne rajoittuisi tähän ikään, voisin lopettaa vanhememisen välittömästi.

Katsotaan, josko Helsinki antaisi parempaa kirjoitettavaa.