"Montengro 29.7
Spectacular indeed! Kuvittele korkea vuoristo, joka nousee paikoin suoraan merestä, lisää mielikuvaan photoshop ja tee kaikesta vähän kauniimpaa, ja vola, olet lähellä sitä, mitä katselen tällä hetkellä.
Lämpöäkin riittää, ja hintataso on edelleen melkoisen matala, espressopohjaisen kahvin saa reilusti alle kahteen euroon, kreikkalainen salaatti 2,5-5,0, pizza kalleimmillaan tässä kylässä 8,80. Olemme siis Kotorissa, jonka vanha kaupunki kuuluu maailmanlaajuisesti suojeltavien kohteiden kymppilistalle, eikä suotta. Se on mahdottoman kaunis, pieniä kujia voi kulkee ristiinrastiin pidemmänkin aikaa, osittain siksi, koska tuntuu, kuin joku kääntelisi kaupunkia ympäri jatkuvasti, eikä suuntavaisto ole kummankaan meidän vahvimpia piirteitä. Mutta myös siksi, kun se on aivan mielettömän upea! Täynnä historiaa, vanhoja rakennuksia, muureja, näyttelyitä, ravintoloita, kauppoja ja aivan tavan kansan koteja. Käytettiiin eilinen aamu kiipeämällä tuhansia rappusia vanhaan linnakkeeseen, josta yllättäen sieltäkin, oli aivan järjettömän hienot maisemat. Lisään tähän kuvia, vaikka ne eivät täysin te paikalle kunniaa.
Kun tätä nyt ollaan tässä vuorokausi ihmetelty, on aika jatkaa jälleen matkaa, bussi lähtee muutaman tunnin kuluttua toiseen päähän maata, jossa olisi tarkoitus laskea koskea vuoristossa, miksei?"
Tänään...
Käytiin Zlabjavikissa (nyt en ole aivan varma oikeinkirjoituksesta), joka on tosiaan niinkin pohjoisessa, että piti kaivaa rinkasta oikeen pitkää housua ja takkikin niskaan. Matkattiin paikkaan bussilla, eikä se 13 euron hinta haitannut lainkaan, kun siihen kuuluivat aivvan mahtavat maisemat. Jylhää vuoristoa, ja vehreää laaksoa. Bussimme jaksoi vajaan kahden kilometrin korkeuteen kiemurrellakin, voi jukupätkä!
Edellispäivänä käytiin seikkailemassa Tara joella, siellä hypättiin botskiin ja soudeltiin reipas kymmenen kilometriä. Jostain luin, että joki on Euroopan puhtain, enkä hetkeäkään epäile. Taas oli ihan kamalan kaunista.
Kesä kuitenkin huuteli meitä, joten hyppäsimme jälleen bussiin, ja nyt olemme kymmenisen kilometrin päässä Kotorista. Tämä on ihana kylä! 500 paikallista asuu täällä ("ihan joka päivä!"), ja tuossa meressä on pari ihan pientä saarta, joista löytyy kirkot, jossa voisitten käydä turretkin ja mennä vaikka tuosuta noin vaan naimisiin. Ällöö ♥
Spectacular indeed! Kuvittele korkea vuoristo, joka nousee paikoin suoraan merestä, lisää mielikuvaan photoshop ja tee kaikesta vähän kauniimpaa, ja vola, olet lähellä sitä, mitä katselen tällä hetkellä.
Lämpöäkin riittää, ja hintataso on edelleen melkoisen matala, espressopohjaisen kahvin saa reilusti alle kahteen euroon, kreikkalainen salaatti 2,5-5,0, pizza kalleimmillaan tässä kylässä 8,80. Olemme siis Kotorissa, jonka vanha kaupunki kuuluu maailmanlaajuisesti suojeltavien kohteiden kymppilistalle, eikä suotta. Se on mahdottoman kaunis, pieniä kujia voi kulkee ristiinrastiin pidemmänkin aikaa, osittain siksi, koska tuntuu, kuin joku kääntelisi kaupunkia ympäri jatkuvasti, eikä suuntavaisto ole kummankaan meidän vahvimpia piirteitä. Mutta myös siksi, kun se on aivan mielettömän upea! Täynnä historiaa, vanhoja rakennuksia, muureja, näyttelyitä, ravintoloita, kauppoja ja aivan tavan kansan koteja. Käytettiiin eilinen aamu kiipeämällä tuhansia rappusia vanhaan linnakkeeseen, josta yllättäen sieltäkin, oli aivan järjettömän hienot maisemat. Lisään tähän kuvia, vaikka ne eivät täysin te paikalle kunniaa.
Kun tätä nyt ollaan tässä vuorokausi ihmetelty, on aika jatkaa jälleen matkaa, bussi lähtee muutaman tunnin kuluttua toiseen päähän maata, jossa olisi tarkoitus laskea koskea vuoristossa, miksei?"
Tänään...
Käytiin Zlabjavikissa (nyt en ole aivan varma oikeinkirjoituksesta), joka on tosiaan niinkin pohjoisessa, että piti kaivaa rinkasta oikeen pitkää housua ja takkikin niskaan. Matkattiin paikkaan bussilla, eikä se 13 euron hinta haitannut lainkaan, kun siihen kuuluivat aivvan mahtavat maisemat. Jylhää vuoristoa, ja vehreää laaksoa. Bussimme jaksoi vajaan kahden kilometrin korkeuteen kiemurrellakin, voi jukupätkä!
Edellispäivänä käytiin seikkailemassa Tara joella, siellä hypättiin botskiin ja soudeltiin reipas kymmenen kilometriä. Jostain luin, että joki on Euroopan puhtain, enkä hetkeäkään epäile. Taas oli ihan kamalan kaunista.
Kesä kuitenkin huuteli meitä, joten hyppäsimme jälleen bussiin, ja nyt olemme kymmenisen kilometrin päässä Kotorista. Tämä on ihana kylä! 500 paikallista asuu täällä ("ihan joka päivä!"), ja tuossa meressä on pari ihan pientä saarta, joista löytyy kirkot, jossa voisitten käydä turretkin ja mennä vaikka tuosuta noin vaan naimisiin. Ällöö ♥
Meijän kodin etuseinämä. Rakennus on 300 vuotta wanha. Awesome.
Jaa niin! Tänään alkaa Kotorissa kolme päiväiset festarit, tsuippadui, meikä pääsee bailaa! Eikäku nauttii kulttuurista..hehheh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti