Matkalla

Ensimmäinen päivä, Koh Chang

Olemme perillä meidän kesässä, meillä tarkoitan itseäni, Maukkaa, Emmaa, Jennaa, Alinaa & Suvia. Aikamoinen porukka, ketään Maukkaa lukuunottamatta en tuntenut ennen kesää, eikä juuri kukaan myöskään toisiaan. Meillä on sellainen väki kasassa, että saataisiin ravintolaa pyöritettyä. Jätän tuon vain tuohon.
Seisoin pari tuntia sitten jalat linnunmaidon lämpöisessä meressä, katselin kauneinta auringonlaskua naismuistiin, ja mietin kuinka onnekas ja onnellinen olen juuri sillä hetkellä. Elämän valinnat ovat sattuneista syistä pyörineet päässäni rivakasti viime päivinä, nyt kun on jälleen sellainen tilanne, että koti on kirjaimellisesti siellä, missä sydän on  fyysisesti. Näin on hyvä, täys vastakohta yhdelle optiolle, jossa asuisin keskenäni pienessä asunnossa, josta maksaisin kipeetä vuokraa tuloihin nähden, söisin nuudeleita ja tekisin hulluna töitä, jotta saisin perusarjen maksettua. Ja tuota sitten toistaisin aamusta yöhön vain havahtuakseni vuosien kuluttua kysymykseen; "miksi?". Kysyjänä toimisi varmaankin oma peilikuva, tai joku ulkopuolinen havahduttaja. Kaikki aikanaan, ehkäpä kokeilen tuota ensi syksynä, en takaa mitään.
En tiedä henkilökohtaisella kokemuksella tästä saaresta vielä juuri mitään muuta kuin, että se on Thaimaan kolmanneksi suurin, että norsuja näkyi reitin varrella, että tämä bungalowkylä on maailmani paras juuri nyt, ja että korkeuseroja on runsaasti. Huomisen jälkeen olen varmasti tämänkin aiheen tiimoilta viisaampi, joten valaisen Sinua sitten.