Kesä on melkein pulkassa, mikä on omituinen ajatus kun istuu bikinit päällä pihalla auringon saadessa öljyn iholla ihan pikkuisen kuplimaan. Olen jälleen aloituspisteessä käymässä, näin äkkiseltään katsottuna kaikki tuntuu olevan ennallaan Naantalin auringon alla, se luo tavallaan turvallisuuden tuntua tähän erittäin nopeasti muuttuvaan elonkirjoon. Männä maanantain join pussikaljaa Helsingin Käpylässä, (mitä mahtavin päivä toim.huom) reilu viikko sitten lauloin karaokea Savonlinnassa ja ylihuomisesta kahden viikon kuluttua painan varpaat hiekkaan Thaimaassa. -mutta nyt maailma seis ja vilkaisu olan taakse Savoon.
Ensimmänen sana, joka tulee ajasta Savonlinnassa mieleen on Kiitos, ehdottomasti isolla koolla. Se on sangen uskomatonta, miten yhteen kaupunkiin heitetään ämpärillinen tyyppejä eri ravintoloihin töihin ja katsotaan kesän lopulla minkälainen keitos saatiin aikaiseksi. Maukas! Käsittämätöntä, kuinka noin lyhyessä ajassa voi muodostua oikeita ystäyyssuhteita, jotka eivät varmasti pääty ruskaan. Eräiden tyyppien kohdalla sen saa ainakin varmistettua sillä, että he lähtevät matkaan mukaan. Itsekseni hykertelin muutaman kerran ajatukselle, että meistä olisi saanut melkoisen levottoman sit comin kyhättyä, kun saman pöydän ääressä istui oluineen ja jalluineen niin monia suuria ja nopeita persoonia. Ja sitä vittuilun määrää! Väitän, ettei bissekutsuja hirmuisen sankasti satele, jos jatkan kommunikointia samaan tapaan Turussa.
Tavallaan mieleni tekisi eritellä tähän kaikki mahtavat tyyppien tyypit alle ja kirjoittaa pieni luonnekuvaus, mutta enpä taida. Vältytään sitä mielipahalta. Koko taakse jäänyt sesonki tuntuu yhdeltä suurelta kuplalta, jota ei oikein voi, eikä haluakaan sen tarkemmin alkaa purkamaan, parempi pitää se vaan visusti suljettuna.
Kävin tosiaan myös Helsingissä, suurimman osan ajasta vietin Käpylässä, jota tarvitsee kyllä pikkuisen kehasta! Huomattavan nättiä seutua rakennuksineen, maastoineen, ja inkkari-meininkeineen. "Käpylässä olet ystävien seurassa" kiteytti muuan spessu jäbä. Kiitokset myös Käpylälle ja sen ihmisille, viikon päästä nähdään!
Nyt on näemmä erityiset kiitollisuusvibat päällä.
Tähän kohtaan liuta kirosanoja, kirjoitin tämän tekstin äskettäin valmiiksi, mutta bloggerin mielestä se oli mitä ilmeisemmin huono, joten se poisti kirjoituksen kokonaan. #!!"#**##!!
Eilinen oli erikoinen päivä, suostuin hiukan nihkein mielin työkeikalle Turun Linnaan kuultuani ensin, että ohjelma sisälsi ah-niin-ihanan vatitarjoilun lisäksi asiakkaiden käsien pesun, sekä Linnan piian roolin. Hauska. Tulen vielä arvostamaan noita työtunteja, kun liksa tippuu tilille Aasian auringon alla, tällä hetkellä se on vielä hitusen hankalaa, kun koko yläkroppa on jumissa, savi painaa!
Tämän illan ja yön vietän myyden alkoholia opettajille Caibialla, toivoen vahvasti, ettei joukossa ole tuttuja. Ettei vaan olis jollakulla jäänyt jotakin ikävää hampaankoloon.
Nousevan viikon vietän osittain töissä ja loput perheen ja ystävien kanssa, sen jälkeen on jälleen aika heittää rinkka selkään ja suunnata Helsingin kautta toiselle puolelle maapalloa.
Lupaan kirjoittaa whereaboutseja ja fiiliksiä blogiin reissun päältä, mutta koska en ota läppäriä messiin, on turha odotella kovin tiheää päivitystahtia. Sitäpaitsi pyrin luopumaan turhanpäiväisestä suorittamisesta lomalla, joten kirjoituksien tippuminen on myöskin fiilispohjaista. Otin oikeudekseni lainata googlen kautta kuvaa matkamme ensimmäisestä varsinaisesta kohteesta, se on tuossa alla.
Koh Chang, pian nähdään!
Rakkautta!
Reeta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti