Kyllä vain, kovin hiljaista on ollut blogin saralla pitkään, sain tästä huutia, joten täältä pesee. Olen tällä hetkellä pilvien yllä lentämässä kohteeseen MacKay, Queensland. Edessä kahden viikon mittainen työmatka, joka tulee sisältämään sisälläni asuvalle Suomalaiselle suorastaan irvokkaan määrän minglailua markkinoinnin parissa työskentelevien ammatti-ihmisten kera. Finnish nightmares part.276. Kevyttä ahdistusta ilmassa, mutta Tuure Kilpeläinen korviin mainosti istuvissa napeissa rauhoittaa jotenkin yllättävän paljon. Sisällä on myös tietynlainen harmonia, sillä tiedän, ettei tämä tule kestämään kovinkaan kauaa. Koitan kovasti keskittyä hetkeen, vaikka ajatukseni harhailevat jatkuvasti toisaalle. Tiedän, ettei levoton mieleni tule viipymään näillä aikavyöhykkeillä enää kovinkaan kauaa. Sain eilen tarot-korteista kuulemma positiivisimman "ennustuksen" ikinä, ei ole moista ennen nähty. En lainkaan yllättynyt, elämä on melkoisen mielekästä, kun vierestä katselun sijaan käy toimimaan. On kysytty, että mitä jos kuitenkin joskus alkaa kaduttaa? Ei ole ollut tapana, on muuan elämä elettävänä.
Hämmensin verotädin vastaamalla kysymyksiinsä suunnattoman suullisen täyttä puutaheinää ja sellaista tuntuu peukaloni tähänkin muistioon näppäilevän.
Peijakas! Laskeudumme tuotapikaa kiitoradalle, mitenköhän tässä käy?
Heippa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti