Taas mä lennän, huomasin, että syntymäpäivä kestää huomattavasti kauemmin, kun lentää ajassa taaksepäin. Nimimerkki. Pisimmät synttärit ikinä.
Tällä haavaa ikkunasta näkyy matalaa Jenkkien vuoristoa, kyllä tuonnekin vielä kerkiää. Tämä lentomatka on ollut matkustushistoriani koettelevin, takaiskut alkoivat Melbournessa, jossa olin onneksi hyvissä ajoin. Jonotin vajaan tunnin check iniin, jossa kohtelias mieshenkilö ilmoitti, ettei Amerikkaan ole mitään asiaa ilman viisumia. Eipä ollut käynyt mielessä, kun Jenkeissä oli tosiaan edessä vain pari vaihtoa. Siitä sitten siirryin syrjään ja aloitin puhelimen armottoman näpyttelyn, sain viisumihakemuksen matkaan melko kivuttomasti, mutta nettimaksun läpimeno otti toivottoman pitkän ajan. Kysellessäni siitä vähemmän kohteliaalta virkailijalta, sain vastaukseksi "sorry doll, that may take up to 72 hours."
Luvattoman pitkien minuuttien jälkeen päivittyi sivu 'approved' tilaan. Skippasin check in jonon luvalla ja kipitin turvatarkastukseen. Pitkä jono, kylmä hiki. Näytin varmaan epäilyttävältä, kun turvatarkastaja ohjasi minut ja pari Kiinalaista sivuun vaatteista otettavaa pomminäytettä varten, tokihan se laite piippasi, eli toimenpide tuli toistaa uudestaan kahteen otteeseen. Tarkastaja pahoitteli viivästystä ja ohjasi minut lopun jonon ohi. "Joo ei oo nesteitä" ja kuka keksi laittaa asiakkaat kävelemään tarkastuksen jälkeen tax freen läpi?
Löysin lähtöportin, jos lento olisi ollut ajallaan, olisin hyvin todennäköisesti myöhästynyt nenän mitalla.
Aikaa kului jälleen luvattoman paljon ja kuumottelin itsekseni Losissa edessä olevaa vajaan kahden tunnin vaihtoaikaa. Kone nousi lopulta ilmaan noin tunnin myöhässä, kelloa vilkaistuani heitin kaivoon kaikki toiveet seuraavalle lennolle ehtimisestä. American Airlines oli kuitenkin tietoinen tilanteestani, jonka tähden minut oli siirretty seuraavalle Chicagon lennolle, 13.00. Sain Losissa haltuuni express passin, jonka oranssina hehkuvaan voimaan luotin suunnattoman paljon, kunnes heräsin todellisuuteen jonottaessani tunnin passitarkastukseen. Naamakuvan ja sormenjälkien jälkeen lentokenttäpoliisi kiinnitti värähtämättömän huomionsa minuun, ohjaten minut syrjään eristettyyn tilaan. Tunsin itseni erittäin valkoiseksi huomatessani kaikkien muiden tilassa olijoiden olevan joko Meksikosta, tahi Aasiasta. Hauska. Kello kävi kahtatoista, kun poliisi otti aikansa passini kanssa suljettujen ovien takana. Edessä oli edelleen matkalaukun nouto, terminaalin vaihto, sekä uusi check in. Poliisi ilmestyi takaisin tilaan ja käveli kanssani matkalaukkuhihnoille, kysyin mitä hän passistani tarkisti, johon sain vastauksen, että "Stuff. And I'm also facinated by people who travel a lot." Jep jep.
Kymmenen kiloa ylipainoinen laukku löytyi ja lähdin erittäin ripeää korkkarikävelyä eteenpäin. Ulos yhdestä ovesta ja sisään toisesta, matkalaukku ensimmäiselle vastaantulevalle hihnalle ja taas turvatarkastukseen, valitsin luonnollisesti lyhyemmän jonon ottamatta huomioon, että edessäni oli pariskunta, joka oli pakannut aivan kaiken käsimatkatavaroihinsa. Tiesin kellon lähentelevän puolta yhtä, mutten uskaltanut tarkistaa. Ja läpi! Ilman pysäytyksiä! Juoksin portille nähdäkseni tekstin ruudussa 'DELAYED'.
Ei kuitenkaan onneksi kovin paljoa, sillä edessä on edelleen vaihto Chicagossa, joka oli alkuperäisen suunnitelman mukaan kahdeksan tuntia, mutta on nyt niukentunut niin monella tiimalla, etten edes uskalla ajatella tarkemmin.
Kun saan tämän tekstin postattua virtuaalitodellisuuteen, olen toivottavasti joko Chicagossa rauhakseen odottamassa seuraavaa lentoa, tai kotona. Pidän itselleni peukkuja.
Huhhuh jäbät.
Tällä haavaa ikkunasta näkyy matalaa Jenkkien vuoristoa, kyllä tuonnekin vielä kerkiää. Tämä lentomatka on ollut matkustushistoriani koettelevin, takaiskut alkoivat Melbournessa, jossa olin onneksi hyvissä ajoin. Jonotin vajaan tunnin check iniin, jossa kohtelias mieshenkilö ilmoitti, ettei Amerikkaan ole mitään asiaa ilman viisumia. Eipä ollut käynyt mielessä, kun Jenkeissä oli tosiaan edessä vain pari vaihtoa. Siitä sitten siirryin syrjään ja aloitin puhelimen armottoman näpyttelyn, sain viisumihakemuksen matkaan melko kivuttomasti, mutta nettimaksun läpimeno otti toivottoman pitkän ajan. Kysellessäni siitä vähemmän kohteliaalta virkailijalta, sain vastaukseksi "sorry doll, that may take up to 72 hours."
Luvattoman pitkien minuuttien jälkeen päivittyi sivu 'approved' tilaan. Skippasin check in jonon luvalla ja kipitin turvatarkastukseen. Pitkä jono, kylmä hiki. Näytin varmaan epäilyttävältä, kun turvatarkastaja ohjasi minut ja pari Kiinalaista sivuun vaatteista otettavaa pomminäytettä varten, tokihan se laite piippasi, eli toimenpide tuli toistaa uudestaan kahteen otteeseen. Tarkastaja pahoitteli viivästystä ja ohjasi minut lopun jonon ohi. "Joo ei oo nesteitä" ja kuka keksi laittaa asiakkaat kävelemään tarkastuksen jälkeen tax freen läpi?
Löysin lähtöportin, jos lento olisi ollut ajallaan, olisin hyvin todennäköisesti myöhästynyt nenän mitalla.
Aikaa kului jälleen luvattoman paljon ja kuumottelin itsekseni Losissa edessä olevaa vajaan kahden tunnin vaihtoaikaa. Kone nousi lopulta ilmaan noin tunnin myöhässä, kelloa vilkaistuani heitin kaivoon kaikki toiveet seuraavalle lennolle ehtimisestä. American Airlines oli kuitenkin tietoinen tilanteestani, jonka tähden minut oli siirretty seuraavalle Chicagon lennolle, 13.00. Sain Losissa haltuuni express passin, jonka oranssina hehkuvaan voimaan luotin suunnattoman paljon, kunnes heräsin todellisuuteen jonottaessani tunnin passitarkastukseen. Naamakuvan ja sormenjälkien jälkeen lentokenttäpoliisi kiinnitti värähtämättömän huomionsa minuun, ohjaten minut syrjään eristettyyn tilaan. Tunsin itseni erittäin valkoiseksi huomatessani kaikkien muiden tilassa olijoiden olevan joko Meksikosta, tahi Aasiasta. Hauska. Kello kävi kahtatoista, kun poliisi otti aikansa passini kanssa suljettujen ovien takana. Edessä oli edelleen matkalaukun nouto, terminaalin vaihto, sekä uusi check in. Poliisi ilmestyi takaisin tilaan ja käveli kanssani matkalaukkuhihnoille, kysyin mitä hän passistani tarkisti, johon sain vastauksen, että "Stuff. And I'm also facinated by people who travel a lot." Jep jep.
Kymmenen kiloa ylipainoinen laukku löytyi ja lähdin erittäin ripeää korkkarikävelyä eteenpäin. Ulos yhdestä ovesta ja sisään toisesta, matkalaukku ensimmäiselle vastaantulevalle hihnalle ja taas turvatarkastukseen, valitsin luonnollisesti lyhyemmän jonon ottamatta huomioon, että edessäni oli pariskunta, joka oli pakannut aivan kaiken käsimatkatavaroihinsa. Tiesin kellon lähentelevän puolta yhtä, mutten uskaltanut tarkistaa. Ja läpi! Ilman pysäytyksiä! Juoksin portille nähdäkseni tekstin ruudussa 'DELAYED'.
Ei kuitenkaan onneksi kovin paljoa, sillä edessä on edelleen vaihto Chicagossa, joka oli alkuperäisen suunnitelman mukaan kahdeksan tuntia, mutta on nyt niukentunut niin monella tiimalla, etten edes uskalla ajatella tarkemmin.
Kun saan tämän tekstin postattua virtuaalitodellisuuteen, olen toivottavasti joko Chicagossa rauhakseen odottamassa seuraavaa lentoa, tai kotona. Pidän itselleni peukkuja.
Huhhuh jäbät.
No miten kävi? :D
VastaaPoista