Whoa!

Kirjoittelin tuossa eräänä yönä tietynlaista vuosikatsausta itselleni ja olin pakahtua aivan kaikesta, mitä maaginen 2015 on pitänyt sisällään! Kaikki alkoi Kalliosta...

Oltiin vast ikään muutettu Anun kanssa Pengerkadulle, kannettu sinne sohva halki Kurvin ja pidetty huikeet tuparit. Joku läsnäolijoista saattaa muistaa niistä kemuista jotakin.
Kaikki oli oikein kivasti, tein Enjoyn kautta duunia vähän missä sattuu, eniten kuitenkin Haraldissa mielettömien tyyppien kanssa, joista haluan nähdä ihan jokaisen vielä uudestaan, Katrin kanssa on lintsi käymättä! Anun ja Joonan kanssa panostettiin Kallion pubeihin ja päädyttiin juttusille mitä erikoisempien tyyppien kanssa. "Ei toi taidakaan olla Dumari, kun se hablaa espanjaa." Tyyppisesti.
Tutustuin eräänä päivänä takkutukkaiseen kokkipoikaan Lepakkomiehessä ja siitä kahden viikon päästä tuo poika muutti meille. Meno jatkui aikalailla samanlaisena. Helmikuu hujahti vauhdilla, käytiin Naantalissa ja tehtiin matkasuunnitelmia, maaliskuun alusta hypättiin koneeseen ja lennähdettiin Espanjaan. Tarkempi reissupostaus löytyy täältä.
Fugesta löytyi auto, jota oltiin lähdetty noutamaan, sekä kavereita. Fuengirola ei sinänsä kiinnostanut kohteena, joten sieltä pasautettiin kohti Espanjan eteläisintä kolkkaa, josta jatkettiin vesiteitse matkaa kohti Marokkoa. Tangerin kuumotus oli kuitenkin liikaa ainakin mun kuutsalle, joten yksi yö oli siellä aivan riittävä aika.
Matka jatkui Portugalin kautta Baskimaalle, eli takaisin Espanjaan. Auto oli sillälailla kyseiseen maahan kiintynyt, ettei sitä saanut sieltä pois ajettua. Oltiin hetki jumissa San Sebastianissa, syötiin  ja juotiin enemmän kuin voisi kuvitella olevan fyysisesti mahdollista.
Lennettiin takaisin Helsinkiin ja odoteltiin auton saapumista maateitse tovi jos toinenkin.
Erikoisista vuokraolosuhteista johtuen jouduimme luopumaan Pengerkadun kodista ja muuttamaan hetkeksi Hermanniin.
Huhti-, toukokuun tein taas duunia ympäriinsä, useimmiten Haraldissa, jonka jälkeen pahennettiin maailmaa Kittysissä. Pari viikkoa toukokuun lopussa panostin töihin Violassa ja pakkailin taas kamoja.
Toukokuun viimeisenä viikonloppuna pakattiin taas äipän Hondaan mun maallinen omaisuus ja suhautettiin Naantaliin.
Kesäkuun alussa järkkäsin itseni Haraldin kesäpäiville, huikeet kekkerit, harmi vaan, että mun kuski vallan unohti mut sinne. "Minkälainen homma?!" Onneksi ei oltu ihan hirveän kaukana Turusta, isä tuli noutamaan hulttiotyttären Auran abc:n pihasta.
Budjailin Naantalissa pari viikkoa, kunnes kävi käsky Savonlinnaan. Asuin Maukan kanssa yksiössä, hän tietysti keittiössä ja minä "olkkarissa". Tein töitä Huvilalla ja istuin lähes poikkeuksetta töiden jälkeen Opera grillillä.  Muistan kesällä miettineeni, että meidän Savonlinnan kesäremmistä olisi saanut tehtyä kukkahattutätejä kauhistuttavan, mutta sitäkin hauskemman sit-comin. Aivan käsittämättömän mielettömiä tyyppejä ♡ Maukan kanssa oli ollut juttua Aasiaan sijoittuvasta reissusta kesän jälkeen ja eräänä aamuyönä tultiin kysyneeksi jallupäiseltä Emmalta lähtisikö hän kenties messiin; "tottakai." Se oli sitten sovittu, toki neitiä piti tästä seikasta vielä seuraavana päivänä muistuttaa. Jennaa pitikin sitten grillata astetta kovemmin, ja kuukauden päivät siihen meni, että saatiin viimein "no okei!". Onneksi ei olla mitään  luovuttajia. 
Tykkäsin kovasti kesästä Savonlinnassa ja olenkin sinne menossa jälleen 2016, Könösen Anun panostuksella ei ole juurikaan tekemistä tuon valinnan kanssa ;)
Kesästä Savossa löytyy teksti täältä.

Savonlinnan kauden jälkeen poukkoilin Naantalin ja Käpylän väliä, ihastuin jälkimmäisen ihmisiin ja miljööseen ja nautin ylipäätään kesästä ja elämästä. 
Syyskuun kuudennen päivän aamuna melkein pääsi pikkuinen itku, kun sain kyydin lentokentälle muuan supertyypiltä. Mutta koska kentältä löytyi äkkiä muutama urpo reissukaveri, ei ollut aikaa sen enempää herkistellä.

Matkasta, joka tosiaan alkoi kuudes syyskuuta ja jonka loppua ei vielä näy löytyy tästä blogista jonkunkinverran juttua, joten en ala sitä tässä sen enempää avaamaan. Yhtenäinen sananen kaikille, jotka ensinnäkin lähtivät meidän konkkaronkkaan, sekä tyypeille joihin olen matkan varrella tutustunut; "Kiitos! Oli huippua!"

Joulu vierähti täällä pääosin pariskunnan kanssa, joka sattui varaamaan huoneen tuosta naapurista. Uskomattomia ihmisiä, juotiin Aussityyliin bisseä jäillä täytetystä kylmälaukusta  (Aussies & their eskys) ja jubailtiin kolme päivää. Välillä käytiin pubissa ja haettiin lisää väkeä pihabileisiin. Sunnuntaina olin kompastua yhteen jäbään, joka oli vallan nukahtanut tuohon oven eteen, stetsoni naamallaan, tietysti.

Ei tämä vuosi ole ollut pelkästään mitään ruusuilla tanssimista, mutta mitään en kadu, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Helpommalla olisi varmasti päässyt, jos olisi jäänyt kotiin, mutta tämä on minun elämääni ja minä tästä tykkään, niin että put that in your pipe and smoke it!

Kiitos ja kumarrus 2015, antaa paukkua 2016, nyt on isot saappaat täytettävänä!

Drive thru town

Istun parvekkeella katsellen auringonlaskua, en näe ketään. Kävelen kauppaan, eikä ristinsielua tule vastaan. Hymyilen Suomi-viballe. Kassaneiti kyselee kuulumisia, ei oltukaan Härmässä.
Teen töitä ravintolassa ja lähetän työn lomassa useita lämpöisiä ajatuksia entisille työkavereille, joiden kanssa työskentely on ollut oikeasti hauskaa. Muistelen lämmöllä ammattitaitoisia kokkeja, sekä toimivia bongikoneita.
Kannan oystereita ja burgereita pöytiin, olen väkisin super kiva keittiöhenkilökunnalle laskien samalla montako taalaa tienaan tästä vuorosta.
Syön chili con carnea työkaverin kanssa turkoosin makuuhuoneen lattialla ja juon punkkua muovimukista kynttilän valossa.
Välttelen Bosnialaista kalastajaa, joka haluaa viedä mut romanttiselle illalliselle, "minne?" ihmettelen itsekseni. Tinderissä lähelläni ei ole viikkoon ollut uusia käyttäjiä.
Biljardipöytä syö tippirahat, mutta tulos ei silti tunnu parantuvan.
Ensi kuussa Melbourneen.

The next step.

Kävelin tänään toimistolle hakemaan skootteria ja kehittelin päässäni pikkuisen tarinan. Ajoin rantaan, kävin uimassa ja kirjoitin tarinan päiväkirjaani, tiesin että tulen pärjäämään, kun ensi viikolla lennän Australiaan ja aloitan oman reissuni pelkästään itseni kanssa.

"It was just another sunny Friday as I was walking by a small lake minding my own business, more precisely I was wondering how can there be a rock in my shoe since I am only wearing flip flops.  I kept walking in deep thoughts when I came across a stork. "Are you taking a holiday from the baby delivering business? Or have you perhaps retired already?" I asked. The bird was not amused. It gave me a look similar to the one you would get from a cashier in 7eleven once you ask wether a certain item in the shop is free, since it doesn't have a price tag in it. The bird flew away uniterested in answering my pointless question.
I felt a strong need to apologise, but without wings it is very hard to catch a stork."

Nomads?

Olen melkein koko aikuisikäni elänyt enemmän tai vähemmän jalka oven välissä. Kun keskustelee kanssamielisten ihmisten kanssa tulee ennemmin tai myöhemmin jommankumman suusta tuo niin tuttu ja turvallinen lause "Tää voi aivan hyvin olla viimeinen kausi, kun voin olla täällä." Täällä sanan määrre on toki aina paikasta riippuen eri, ensimmäisen kerran taisin käydä kyseisen keskustelun vuonna 2013 Levillä ja viimeksi tällä viikolla Gecko baarissa tuossa parin kilometrin päässä Suomalaisen daamin kanssa. Useimmiten ajatuksen ääneen sanonut on naispuolinen henkilö, joka kenties uskottelee itselleen, että tämä nyt on vielä tälläista hassuttelua ja ensi talvena ollaan sitten avomiehen kanssa molemmat päivätöissä, suunnitellaan häitä ja vertaillaan asuntolainojen korkoja. Joskus tosin lausuja saattaa ajatella, että eihän kenenkään maksa kestä sesonkityötä enää tätä yhtä kautta kauempaa, toisinaan lausuja saattaa olla vain tavattoman väsynyt. On omalla tavallaan hirvittävän raskasta olla erossa esimerkiksi perheestään, jotka saattavat olla toisella puolella tellusta. Sitten kuitenkin, kun sinne palaa alkaa erilainen kaipuu ja taas vähintäänkin vasemman jalan varpaat käyvät nykimään oven suuntaan. Kuin huomaamattaan sitä höristelee korviaan etsien "hyvää syytä" pakata rinkka ja käydä jälleen kerran toivottelemassa hyvät lähitulevaisuudet kotopuolen ihmisille, koska tämähän saattaa olla viimeinen tilaisuus lähteä.
En nosta itseäni millään lailla tämän kyseisen toimintatavan yläpuolelle, enemminkin voisin hakea siitä jonkilaista tutkintotodistusta, sitä paitsi onhan se jollakin kieroutuneella tavalla lohduttavaa, kun jallunkaipuussaan juo paikallista polttoviinaa ja miettii, että ensi talvena sitten napsitaan vain ja ainoastaan yhden tähden jaloviinaa.

Tälläista mietin puoli kahdelta yöllä, taitaa olla parempi kepsahtaa sänkyyn ja lähettää ainakin ajatuksissa aurinkoa kotiin.
Hyvää yötä, nukutaan hyvin,

Minä

Coming up next..

"The beauty of plans is that one can always change them."

Olen miettinyt omaa eloa ja oloa tässä tovin ja keksinyt mainion ratkaisun jatkoa ajatellen, nyt tulee hoitaa paperit kuntoon ja pitää sormet ja varpaat ristissä, jotta suunnitelma saadaan toteutettua.
Täällä olikin jo aika hiljaista.

Life as we know it

Nyt on yö, kuuntelen sellon soittoa makuuhuoneen oven läpi, on rauhallista ja talon seinän takaa kuuluu sirkkojen oma konsertti. Asumme naapurustossa, jossa on paljon muitakin länkkäreitä, kuka mistäkin. Kadullamme majailee talvet myös Suomalainen Miio, johon olen saanut kunnian tutustua tällä viikolla.  Erittäin sisukkaasta ja periksiantamattomasta herrasta löytyy youtuben syövereistä dokumentti, jota suosittelen kaikille, jotka osaavat hengittää, jokaiselle se ei ole elämän aikana ollut itsestäänselvyys.
Miio Parkkosen tarina - kahdestatoista metristä selälleen
Olen saanut töitä, myyntiä ja muuta mukavaa, joinakin päivinä tulee myös kastella varpaat.
Tyyntä myrskyn edellä.
Khao Lak, eli nykyinen kotikaupunki sijaitsee Andaman meren rannassa noin 80 kilometrin päässä pahamaineisesta Phuketista pohjoiseen. Tämä on verrattain pieni kylä, joka jakautuu vajaan kahdenkymmenen kilometrin mittaiselle alueelle moottoritien varteen. Kotimme on siitä kivassa kohdassa, että tuossa vieressä on kaikki tarpeellinen, salille kävelee seitsemän minuuttia, fresh marketiin kolme ja paikallisten suosimiin ravintoloihin jotakin siltä väliltä. Salista sen verran, että se on muuten kiva, mutta siellä ei ole ilmastointia, muista siis seuraavan kerran painoja nostellessasi arvostaa hyvää ilmanvaihtoa. 
Olen tänään leikitellyt ajatuksella, että kävisin thai - hierontakurssin täällä ollessani ja yleensä kun joku tuon suuntainen ajatus tulee mieleeni, ei sen toteuttamiseen mene kovinkaan kauaa.
Olen viime päivinä huomannut katselevani paljon musiikkivideoita, joista suurin osa on kuvattu Helsingissä, konkreetista koti-ikävää en ainakaan myönnä, mutta onhan se mainio kaupunki. Ehkä tosin liian märkä ja mahdollisesti täynnä melkoisen huonoa energiaa tällä hetkellä. Mutta nätti, niinkuin koko maakin ♡

Märkä pusu sun otsalle ja hyvää yötä, oot hyvä tyyppi!

Riapu

Minä.

"Olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen. . . "