Istun parvekkeella katsellen auringonlaskua, en näe ketään. Kävelen kauppaan, eikä ristinsielua tule vastaan. Hymyilen Suomi-viballe. Kassaneiti kyselee kuulumisia, ei oltukaan Härmässä.
Teen töitä ravintolassa ja lähetän työn lomassa useita lämpöisiä ajatuksia entisille työkavereille, joiden kanssa työskentely on ollut oikeasti hauskaa. Muistelen lämmöllä ammattitaitoisia kokkeja, sekä toimivia bongikoneita.
Kannan oystereita ja burgereita pöytiin, olen väkisin super kiva keittiöhenkilökunnalle laskien samalla montako taalaa tienaan tästä vuorosta.
Syön chili con carnea työkaverin kanssa turkoosin makuuhuoneen lattialla ja juon punkkua muovimukista kynttilän valossa.
Välttelen Bosnialaista kalastajaa, joka haluaa viedä mut romanttiselle illalliselle, "minne?" ihmettelen itsekseni. Tinderissä lähelläni ei ole viikkoon ollut uusia käyttäjiä.
Biljardipöytä syö tippirahat, mutta tulos ei silti tunnu parantuvan.
Ensi kuussa Melbourneen.
