Plan D?

Pikkuisen jännittää, varpaita kihelmöi ja navan seutua kanssa. Puolen vuorokauden kuluttua nousee ilmaan lentokone kyydissään ainakin minä, se laskeutuu Gold Coastille parin tunnin päästä, josta sitten jälleen vuorokauden puolikkaan jälkeen noustaan ja lennetään Bankkariin. Siellä yllättäen jälleen 12 tunnin välilepo, jonka jälkeen suuntana Härmä, toki muutaman pysäkin kautta.
Luvattoman pitkän matkan jälkeen laskeudun torstaina puolilta öin Helsingin kamaralle, lomalle. 
Tämän kuluneen kahdeksan kuukauden aikana muuan tuuliviirin suunnitelmat ovat muuttuneet niin moneen otteeseen, etten yhtään ihmettele jos jokainen ei pysy perässä, en tahdo aina pysyä itsekään. Nyt on kuitenkin sellainen homma, että paluulento Australiaan on buukattu toukokuun puolivälin tienoille ja siitä eteenpäin tulen työskentelemään joko Melbournessa tai Brisbanessa, tai miksen molemmissa?  Tämä maa on hyvin koukuttava, kerrottakoon jos se on jollekin jäänyt epäselväksi.
Melbourne tuntuu kodilta, eikä se ole omalla kohdalla tunne, johon usein tulee törmättyä. Vielä kun saisin tänne kaikki "miun ihmiset" Vänttistä lainatakseni. Oli miten oli, tämänhetkinen suunnitelmani tuntuu melko mielekkäältä ja on ihan huippua päästä näkemään tyyppejä kotona melkein pian!

"Alamäki on vain vauhdin ottamista."

Pohjustettakoon sen verran, että olen ollut tien päällä vajaan viikon Carnarvonista ostamallani hyvin edukkaalla autolla, Juuso on toiminut kuskina muutaman päivän.

Diaries from the road, part uno.
Hyundai oli pettää meidät eilen ~50 kilometriä ennen Esperancea, vaihteet eivät menneet enää silmään kiroilusta huolimatta. Kolmisen minuuttia ehdittiin ihmetellä tien poskessa ennen kuin Abu-Taivaanlahja pysähtyi sinisellä falconillaan penkalle. Zoomailtiin tilannetta tovi, kunnes paikallinen hefe himmasi tarkistamaan mikä mättää. Koska herralla ei ollut hinausköyttä matkassa hypättiin Abun kyytiin ja ajeltiin äijän perässä viitisenkymmentä kilometriä kämpilleen, napattiin köysi föliin ja jatkettiin kylään yöpaikkaa etsimään. Myöhästyttiin ainoan hostellin toimistoajoista kymmenen minuuttia, jonka seurauksena päädyttiin viettämään yö motellissa. Saatiin kuitenkin huone, ruokaa, sekä ilmaiset bisset, sillä baarimikon kävi meitä sääliksi.
Tämän päivän aamu valkeni ei niin kirkkaana, mutta omalla tavallaan sitäkin toiveikkaampana. Abu noukki meidät motellilta kyytiin nukuttuaan yön autossa parkkipaikalla. Käväistiin juomassa saavilliset neuvoa-antavaa kahvia ja lähdettiin auton hakuun.
Hyundai odotti meitä muka uskollisena tien pielessä, aivan kuin sillä olisi ollut muutakaan vaihtoehtoa. Hinattiin jengipetturi korjaamolle ja lyhyen spekuloinnin jälkeen mekaanikko paikansi vian ja korjasi sen kädenkäänteessä, se oli sellainen "pinni" jossakin vaihdelaatikon tietämillä, tiedäthän?
Tällä hetkellä budjailen teltassa muutaman sadan kilometrin päässä Esperancesta kuunnellen sirkkojen siritystä ja hörppien punkkua hillomukista, hyvinhän tässä taas kävi. Juuson viisaiden sanojen mukaan; "alamäki on vain vauhdin ottamista."

Drive thru town

Istun parvekkeella katsellen auringonlaskua, en näe ketään. Kävelen kauppaan, eikä ristinsielua tule vastaan. Hymyilen Suomi-viballe. Kassaneiti kyselee kuulumisia, ei oltukaan Härmässä.
Teen töitä ravintolassa ja lähetän työn lomassa useita lämpöisiä ajatuksia entisille työkavereille, joiden kanssa työskentely on ollut oikeasti hauskaa. Muistelen lämmöllä ammattitaitoisia kokkeja, sekä toimivia bongikoneita.
Kannan oystereita ja burgereita pöytiin, olen väkisin super kiva keittiöhenkilökunnalle laskien samalla montako taalaa tienaan tästä vuorosta.
Syön chili con carnea työkaverin kanssa turkoosin makuuhuoneen lattialla ja juon punkkua muovimukista kynttilän valossa.
Välttelen Bosnialaista kalastajaa, joka haluaa viedä mut romanttiselle illalliselle, "minne?" ihmettelen itsekseni. Tinderissä lähelläni ei ole viikkoon ollut uusia käyttäjiä.
Biljardipöytä syö tippirahat, mutta tulos ei silti tunnu parantuvan.
Ensi kuussa Melbourneen.

The next step.

Kävelin tänään toimistolle hakemaan skootteria ja kehittelin päässäni pikkuisen tarinan. Ajoin rantaan, kävin uimassa ja kirjoitin tarinan päiväkirjaani, tiesin että tulen pärjäämään, kun ensi viikolla lennän Australiaan ja aloitan oman reissuni pelkästään itseni kanssa.

"It was just another sunny Friday as I was walking by a small lake minding my own business, more precisely I was wondering how can there be a rock in my shoe since I am only wearing flip flops.  I kept walking in deep thoughts when I came across a stork. "Are you taking a holiday from the baby delivering business? Or have you perhaps retired already?" I asked. The bird was not amused. It gave me a look similar to the one you would get from a cashier in 7eleven once you ask wether a certain item in the shop is free, since it doesn't have a price tag in it. The bird flew away uniterested in answering my pointless question.
I felt a strong need to apologise, but without wings it is very hard to catch a stork."