Nomads?

Olen melkein koko aikuisikäni elänyt enemmän tai vähemmän jalka oven välissä. Kun keskustelee kanssamielisten ihmisten kanssa tulee ennemmin tai myöhemmin jommankumman suusta tuo niin tuttu ja turvallinen lause "Tää voi aivan hyvin olla viimeinen kausi, kun voin olla täällä." Täällä sanan määrre on toki aina paikasta riippuen eri, ensimmäisen kerran taisin käydä kyseisen keskustelun vuonna 2013 Levillä ja viimeksi tällä viikolla Gecko baarissa tuossa parin kilometrin päässä Suomalaisen daamin kanssa. Useimmiten ajatuksen ääneen sanonut on naispuolinen henkilö, joka kenties uskottelee itselleen, että tämä nyt on vielä tälläista hassuttelua ja ensi talvena ollaan sitten avomiehen kanssa molemmat päivätöissä, suunnitellaan häitä ja vertaillaan asuntolainojen korkoja. Joskus tosin lausuja saattaa ajatella, että eihän kenenkään maksa kestä sesonkityötä enää tätä yhtä kautta kauempaa, toisinaan lausuja saattaa olla vain tavattoman väsynyt. On omalla tavallaan hirvittävän raskasta olla erossa esimerkiksi perheestään, jotka saattavat olla toisella puolella tellusta. Sitten kuitenkin, kun sinne palaa alkaa erilainen kaipuu ja taas vähintäänkin vasemman jalan varpaat käyvät nykimään oven suuntaan. Kuin huomaamattaan sitä höristelee korviaan etsien "hyvää syytä" pakata rinkka ja käydä jälleen kerran toivottelemassa hyvät lähitulevaisuudet kotopuolen ihmisille, koska tämähän saattaa olla viimeinen tilaisuus lähteä.
En nosta itseäni millään lailla tämän kyseisen toimintatavan yläpuolelle, enemminkin voisin hakea siitä jonkilaista tutkintotodistusta, sitä paitsi onhan se jollakin kieroutuneella tavalla lohduttavaa, kun jallunkaipuussaan juo paikallista polttoviinaa ja miettii, että ensi talvena sitten napsitaan vain ja ainoastaan yhden tähden jaloviinaa.

Tälläista mietin puoli kahdelta yöllä, taitaa olla parempi kepsahtaa sänkyyn ja lähettää ainakin ajatuksissa aurinkoa kotiin.
Hyvää yötä, nukutaan hyvin,

Minä

Coming up next..

"The beauty of plans is that one can always change them."

Olen miettinyt omaa eloa ja oloa tässä tovin ja keksinyt mainion ratkaisun jatkoa ajatellen, nyt tulee hoitaa paperit kuntoon ja pitää sormet ja varpaat ristissä, jotta suunnitelma saadaan toteutettua.
Täällä olikin jo aika hiljaista.

Life as we know it

Nyt on yö, kuuntelen sellon soittoa makuuhuoneen oven läpi, on rauhallista ja talon seinän takaa kuuluu sirkkojen oma konsertti. Asumme naapurustossa, jossa on paljon muitakin länkkäreitä, kuka mistäkin. Kadullamme majailee talvet myös Suomalainen Miio, johon olen saanut kunnian tutustua tällä viikolla.  Erittäin sisukkaasta ja periksiantamattomasta herrasta löytyy youtuben syövereistä dokumentti, jota suosittelen kaikille, jotka osaavat hengittää, jokaiselle se ei ole elämän aikana ollut itsestäänselvyys.
Miio Parkkosen tarina - kahdestatoista metristä selälleen
Olen saanut töitä, myyntiä ja muuta mukavaa, joinakin päivinä tulee myös kastella varpaat.
Tyyntä myrskyn edellä.
Khao Lak, eli nykyinen kotikaupunki sijaitsee Andaman meren rannassa noin 80 kilometrin päässä pahamaineisesta Phuketista pohjoiseen. Tämä on verrattain pieni kylä, joka jakautuu vajaan kahdenkymmenen kilometrin mittaiselle alueelle moottoritien varteen. Kotimme on siitä kivassa kohdassa, että tuossa vieressä on kaikki tarpeellinen, salille kävelee seitsemän minuuttia, fresh marketiin kolme ja paikallisten suosimiin ravintoloihin jotakin siltä väliltä. Salista sen verran, että se on muuten kiva, mutta siellä ei ole ilmastointia, muista siis seuraavan kerran painoja nostellessasi arvostaa hyvää ilmanvaihtoa. 
Olen tänään leikitellyt ajatuksella, että kävisin thai - hierontakurssin täällä ollessani ja yleensä kun joku tuon suuntainen ajatus tulee mieleeni, ei sen toteuttamiseen mene kovinkaan kauaa.
Olen viime päivinä huomannut katselevani paljon musiikkivideoita, joista suurin osa on kuvattu Helsingissä, konkreetista koti-ikävää en ainakaan myönnä, mutta onhan se mainio kaupunki. Ehkä tosin liian märkä ja mahdollisesti täynnä melkoisen huonoa energiaa tällä hetkellä. Mutta nätti, niinkuin koko maakin ♡

Märkä pusu sun otsalle ja hyvää yötä, oot hyvä tyyppi!

Riapu

Minä.

"Olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen. . . "

Kuta Beach, Lombok, Indonesia

Poistuimme Indonesiasta tänään, tällä hetkellä budjaillaan Kuala Lumpurissa ja silmäluomet painuvat kiinni.
Kaikki hyvin.

Reeta

"You are very lucky."

Otsikon mukaisesti lausahti Indonesialainen herra tänään aikaisin aamulla, kun juteltiin lentokentällä laukkuja odotellessa. Hän oli hyvin ylpeä tyttärestään, jonka valmistujaisiin oli matkalla Jakartaan, ehkä tyttärelläänkin tulisi joskus olemaan rahaa matkustaa. Indonesiassa on erään arvion mukaan 64 miljoonaa ihmistä, jotka elävät alle kahden dollarin päiväbudjetilla, itse veikkaan luvun olevan paljon suurempi. Oli miten oli, herra ei ollut katkera, vaan päinvastoin, hänellä on riittävästi massia maksaa sähkö-, & vesilasku, sekä ruokkia perheensä. Herra vaikutti paljolti onnellisemmalta, kuin moni Suomalainen. 

Pics.

Gili Air, Indonesia