Välivaihde

Löysimme saunatontun tuolta meidän uudesta kellarista, sieltä missä nyt on ihmisen peseydyttävä, kunnes kylppäriremppa valmistuu. Siihen menee viikko, tai ehkä kaksi, ei kannata luvata mitään, ettei tule sitä mielipahaa. Muutimme Hermanniin, vajaan kilometrin päähän entisestä kodista, mutta ulos kun katsoo, tuntee olevansa eri kaupungissa tyystin. Onneksi metroasemista lähin löytyy kuitenkin edelleen sieltä, joten saa riittävän päivä-annoksen piritorin asukkien elämästä, ei pääse niin sanotusti todellisuus unohtumaan.
Lähdimme sitä autoa hakemaan tuossa kuukausi sitten.
Löysimme kyseisen nelipyöräisen juurikin sieltä, jonne onnellinen omistaja oli sen jättänyt, eli parkkihallista Fuengirolasta.

Fuge by night

Leikittiin hetki siellä, ja jatkettiin sen jälkeen Marokkoon Tangerin satamakaupunkiin. Löysin reissuvihosta kirjoituksen:

5.3(?)

"Harmillinen takaisku katsoa laivan ikkunasta maisemaa ja mielessään hihkaista, että "Jes! Kohta perillä!" ja sen jälkeen muistaa istuvansa laivan takaosassa. Shit, edelleen Afrikka.

Tehdään merimatkaa Marokosta takaisin espanjaan merenkäynnin ollessa aivan mielisairasta. Aiempi paatti oli sen vuoksi peruttu, alan ymmärtää.

Marokossa oli erikoinen meininki, vaikka laivamatka sinne sujuu alle tunnissa, tuntui että matkaa olisi tehty väintään puoli maapalloa. Myönnettävä on, että iski kulttuurishokki. En muista milloin olisin pitänyt niin tiukasti kiinni laukustani, saatika sisäelimistäni, väitän myös, ettei Antin kädessä kiertänyt veri vielä tänään aamullakaan.

Vinkki vitonen korvan taa, kiidä hyvin nopee Tangerin läpi ja poistu etelään. Maata ei sovi tuomita yhden kaupungin perusteella, joten palaan joskus katsastamaan muut huudit. Pitänee myös ennen paluuta opetella muutama sana Arabiaa. Salom!"

Tanger, Marokko

Pääsimme kuitenkin takaisin Espanjan puolelle, ja jatkoimme matkaa kohti Portugalia yhden Tarifassa vietetyn yön jälkeen. Note to all, Tarifassa tuulee niin, että meinaa pää lähteä irti. Kiva surffikylä, heh,

Tarifasta jatkettiin pyllyt puuduksissa Portugaliin, jossa oli huomattavasti leppoisampi meininki, kuin Afrikan puolella.  

9.3

"Päiväkännit Portossa! 

Kierros port kellarissa äskettäin oli verrattain avartava, ostettiin pari pulloa myös kotiin, jos sellainen vielä jostakin löytyy. 

Lissabon & Porto on nyt nähty ja molemmista kovasti tykkäsin. Portugalissa on kaunista ja lämmintä, ruokaan en ole toistaiseksi ainakaan pettynyt ja juoma on edukasta. Huumeetkin on kuulemma laillisia, aikamoista. Kyllä tänne voi toistamiseen tulla. Parhaillaan suunnataan takaisin Espanjaan, tällä kertaa Baskimaalle. Päheet maisemat tällä hetkellä, ajellaan vuoristossa. Jos täällä asuis, niin olis varmasti himmeet pohjelihakset. "

Baskimaa houkutteli meitä muutamastakin syystä, etenkin siksi, koska olimme tulleet maininneeksi, että lähdemme opintomatkalle. Käsittääkseni mistään muualta ei löydy yhtä monta michelin tähden paikkaa niin pienellä alueella, kuin tuolta. Ruokakulttuuri kukoistaa, ja paikka tuntuu olevien sellainen ravintolahenkilökunnan mekka, varsinkin San. Sebastian. Kyseinen kylä tuli hyvinkin tutuksi, sillä auto oli sitä mieltä, ettei sieltä tarvitse poistua lainkaan. Niin myös mekaanikot, jotka koittivat parhaansa mukaan sitä korjata.
Reissussa sattuu ja tapahtuu, ja suunitelmien on muututtava, kun eteen tulee vastoinkäymisiä, eivätkä hommat sujukkaan ajatellulla tavalla. Joskus voi pettää kulkupeli, toisella kertaa terveys, onneksi tällä erää vain se ensimmäiseksi mainittu.
San Sebastian ei ollut varsinaisesti huono kaupunki jumiutua, vaikkaki syöminen ja juominen (nyt en huijaa) alkoi ihan tosissaan kolmantena päivänä tökkiä, kun ei ole mitään muuta tekemistä. Söin elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran hanhen maksaa, se oli aivan syntisen hyvää, kuten läes kaikki muukin tuolla. Koska ravintolassa ei ole varsinaisesti tarkoitus syödä isoa pääruokaa, on tarjolla pinchoja, eli pienempiä annoksia, ensimmäisenä iltana söimme tästä innostuneena seitsemässä ravintolassa. Yh. Silloin olimme tosin noviiseja, ja luulimme pinchojen tarkoittavan vain näitä:

Mutta ei, pincho voi olla periaatteessa tänä päivänä ihan mtä tahansa, kunhan annos ei ole suuri. Vähän niinkuin tapas, näiden kahden ero on häälyvä. Pincon nimi on alkujaan tullut siitä, että se on lävistetty tikulla, tuota nippelitietoa voitte joskus tarvita, jos vaikka pubivisan pitäjä on käynyt Baskeilemassa.  

 San Sebastian, Espanja

Kiitos vakuutusytiön, jätimme auton taa, ja hyppäsime Madridin junaan, syötyämme vajaan viikon. Meidät lennätettiin kyseisestä kaupungista Suomeen Antin syntymäpäivän kunniaksi (vai onkohan meitä huijattu tässä kohtaa.?) 18.3. Mondeo saapui reilun viikon kuluttua siitä, ja odottelee nyt jotakin anturia. 

Tässä on nyt käsillä sellainen välivaihe, kun kahdeksi kuukaudeksi pitää keksiä sellaista jotakin mielekästä puuhaa, ennen kun lähdetään Hankoon pyörittämään erästä Casinoa. Pyörät pyörii ja karavaani kulkee, kohta.

Reeta  

Brace yourselves, road trip is coming!

Elämä alkoi mekein maistua arjelta, joten otin loparit ja tiistaina lennetään rakkauden kanssa Espanjaan.
Meillä on myös reittisuunnitlma josta pari ystävääni olivat hyvin ihmeissään, kunnes muistivat sen seikan, etten ole lähdössä yksin. Tiistaina Köpikseen aamuskumpallle, sieltä Malagaan lounaalle, ja sen jälkeen Fuengirolaan, noh, ehkä bisselle? Joku päivä siellä, sitten Marokkoon ehkäpä yhdeksi yöksi vain, jonka jälkeen kaasua pohjaan ja kytkintä ilmaan, ja suutana Bilbao, ei ajeta Barcelonan kautta (hehheh). Bilbaossa menee hetki, ei varmaankaan pitkä, jonka jälkeen suuntana Bordeaux, viinoä, juustoja, ruokaa, saattaa mennä tovi siellä. Tämän jälkeen on ollut puhetta Belgiasta, ja Hollannista, joiden jälkeen meidän tulee etsiä oikea satama Saksasta ja hypätä laivaan. Sitten ollaankin taas Helsingissä, kah, kolme viikkoa aika kompaktissa koossa tässä näytöllä.
Tälläistä tällä erää, tulisko joku pakkaa rinkan?

Kiitos päivästä!

Varoitus, tämä teksti sisältää työasioita, jatka omalla vastuulla.

Kerrottakoon alkuun, että tykkään työstäni, kuin kunnon keittäjä jaloviinasta. Asiakaspalvelu on pääsääntöisesti hauskaa, ja ihmiset kivoja, varsinkin kun saavat eteensä ruokaa ja juomaa. 
Olen työskennellyt melko monessa ravintolassa, joten vertailupohjaa löytyy. Seuraavaksi avattava ihmisryhmä pesii pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla, mutta on myös jonkin veran levittäytynyt ympäri Suomen maan, nyt puhun siis Mielensäpahoittajista. Tuo sitkeä laji on tullut jäädäkseen, ja se lisääntyy vauhdilla. Tyypillinen MP saapuu ravintolaan hiukan myöhässä, harvemmin yksin, ja useimmiten viikon kiireisimpänä iltana. Varattu pöytä harvemmin kelpaa, joten seurueensa istutetaan toiseen moiseen, ja illan plassaus tehdään uusiksi 
Mielensäpahoittajan mielestä kaikki on liian kallista, riippuu kuitenkin alalajista kertooko tämä sitä ääneen. Ruokaillessa tarjoilija kysyy onko kaikki hyvin/maistuuko?, johon MP ynähtää jotakin myöntävään suuntaan. Kuitenkin lautasia pöydästä kerätessä MP kertoo mikä ruuassa oli vikana (liian kylmää/kuumaa, liikaa/liian vähän suolaa, kalassa ruoto, erikoinen maku....) ja näin ollen tapausta tulisi hyvitellä. Näihin on jokaisessa ravintolassa oma protokollansa, johon en ala sen enempää perehdyttämään tässä kohtaa. Jokatapauksessa MP seurueineen lopultakin poistuu, ja voit olla aivan varma, että tästä saat lukea tulevina päivinä netistä (eat.fi), tai pomolle saapuneesta sähköpostista, tässäkin kyse alalajikkeesta. Mielensäpahoittajat rakastavat sosiaalista mediaa, sekä ravintoloiden arvostelusivustoja, varsinkin jos niissä on mahdollista kertoa asiansa anonyyminä. Joissakin tapauksissa tarjoilija ei tunnista tavalliseksi asiakkaaksi soluttautunutta mielensäpahoittajaa, ja kuvittelee illan menneen kyseisen yksilön kannalta kaikinpuolin nappiin, tullakseen kuitenkin lukeneeksi netistä caps lockilla kirjoitetun arvion "TTU MUN APERITIIVISSA OI KAKS MARJAA VAIK PITI OLLA KOLME ILTA PILALLA JA KALLISTA JA PASKAA!!!"
Olen tässä miettinyt kyseisen ihmisryhmän motiiveja, enkä keksi ainuttakaan. Ymmärrän rakentavan palautteen, mutta rajansa kaikella. Hyvää palautetta on tieysti kiva lukea, vaan kiukkuisena asiakkaan tuntuu olevan paljon helpompi tarttua läppäriinsä ja päästää ilmoille sisässään vellova vitutus. Auttaneeko tuo? Haluaisin myös kuulla MP:n selityksen käyttäytymismalliinsa, why oh why? 

Ei mulla muuta, lähden tästä arvosteltavaksi. 

Love.

Nyt olis tälläistä ilmassa, saattaa olla, että kohta halkean. 

Google on myös romanttisella tuulella tänään;

Synonyymit kohteelle rakastaa

verb

rakastella, maata, mennä sänkyyn jkn kanssa, maata jkn kanssa, naida, panna, yhtyä, nussia,hässiä, muhinoida, kiksauttaa

Inhale 2015, exhale 2014

Tämä kirjoitus on omistettu minulle, koska minustahan se kertoo, ja omasta vuodestani. Se on ollut täynnä niin mielettömän paljon muuttujia, uusia paikkoja, ihmisiä, iloja ja myöskin suruja, että en ole aina ollut itsekään pysyä kelkassani mukana. Olen tutustunut niin käsittämättömän moneen hienoon ihmiseen, että en voi olla kuin onnellinen ja paukutella henkseleitä. 

Vuosi alkoi tälläisellä päivittäisellä maisemalla:

Tuo on tie, jota pitkin tallatiin kotiin, sekä töihin ja oikeastaan kaikkialle muuallekin niiden kahden välillä. Aina oli kylmä, mutta ei se kaikkina hetkinä haitannut. 

Levi ei ole ihan pelkkää juhlaa kausityöntekijälle, se on suurten tunteiden kylä, jonka piirit ovat ruotsinlaivaa pienemmät. Sain kunnian asua ja työskennellä tajuttoman hienojen ihmisten kanssa. Ihastuin tyypilliseen tapaani parikin kertaa, ja otin siipeeni myös, mutta en kadu kumpaakaan, koska ennemmin tuntee suuresti, ja ottaa sen jälkeen nenilleen, kuin, ettei tuntisi ollenkaan, koska mitä järkeä missään olisi ilman tunteita? 

Osa tyypeistä, joihin tuossa tunturissa tutustuin ovat vaikuttaneet suuresti myös loppuvuoteen. Heti tunturista palattuani lähdin "pakkolomalle" Kreetalle Blosiksen vieraaksi, seuraavan kuvan maastossa mieli lepäsi jokaisella mahdollisella tavalla.

Kreetan loma tuli erittäin suureen tarpeeseen, sillä vaikka talvella oli hauskaa, oli se myös henkisesti helvetin raskasta aikaa. Kreetan auringon alla kierrettiin saarta "pikku Piaggiolla", nukuttiin biitseillä ja juotiin viiniä taivaallisen hyvän ruuan äärellä, ja toisinaan ilmankin. Kiitos Tuli.

Loman jälkeen vedin ehkäpä viimeistä kertaa kokkitakin niskaani töissä, kun läksin Naantaliin muutamaksi viikoksi ennen Seisovan Pöydän sulkemista

Tässä kohtaa haluan nostaa hattua äidille, joka on kaikkein vahvin tuntemani nainen maan päällä, Ninan sanoin; "teit sen, minkä halusitkin tehdä." En usko, että lounastajat Naantalissa tulevat koskaan löytmään paikkaa, jossa on yhtä hyvä ruoka, saatika sitten niin kertakaikkisen hyvä henkilökunta, omistajaa myöten. 

Naantalin jälkeen oli vuorossa hetkinen Helsinkiä,

Alkukesä vierähti pääosin Itä-Helsingissä nopean kolmen viikon Hermannissa asustelun jälkeen. Sekin pätkä oli hauska, ja sielläkin asuin Leviltä tutun Sanna-Kaisan kanssa. Dänks SK, tullaa näkee viimeistään keväällä! 

Kevät oli muun vuoden lailla mielenkiintoista aikaa, uuden ravintolan avaaminen lähinnä kaveriporukalla on aika vaativaa settiä. Olihan siellä alkuun muitakin, kun tuttuja, mutta myöskin Lähiöstä sain mahtavia kavereita, sekä tutustuin paremmin jo entuudestaan tuttujen tyyppien kanssa. Eräänkin kerran pojat painoi keittiössä 23 tuntista vuoroa aamuyöhön saakka, sen ajan itse istuin Annan kanssa terassilla juomassa punaviinä ensimmäisen metron lähtöön saakka. Osa työntekijöistä yöpyi kartanon yläkerrassa useampaankin otteeseen, osalla ei oikein muuta kotia ollutkaan. Itse asustelin sieluttomassa soluasunnossa Rastilassa, mutta vietin suuremman osan ajasta Riian ja Frean kanssa saaressa kymmenen minuutin venematkan päässä Lähiöstä. 

Provinssirokissa asiaa pari päivää pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että Lähiön loru on osaltani ohi. Pikaisen muuton jälkeen, löysin itseni jälleen hetkellisesti Naantalista, kävin Ruisrockissa myymässä lakua ja otin vastaan kutsun tulla Savonlinnaan pariksi viikoksi töihin.

Savonlinnassa oli jälleen kavereita Leviltä, ja siellä yhtenä kauniina kesäpäivänä lähdettiin porukalla veneilemään päiväksi, jonka jälkeen päädyimme muuan ravintolaan ruokailemaan, koska Maukka oli syöttänyt kaikki grillimakkarat koirille. Koko päivän tissuttelun jälkeen tuli puheeksi syksy, ja minne kukakin oli Savosta suuntaamassa. Maukka kertoi lähtevänsä jälleen Barcelonaan, ja minähän keksin lähteä mukaan, kun nyt kuitenkin olin Eurooppaan lähdössä.

Lennähdin heinäkuussa Ateenaan, jossa treffattiin Riian kanssa, ja jonka väenpaljouteen hyvinkin nopeasti kyllästyttiin, joten suuntasimme rauhallisempiin maisemiin Korfulle, josta kuva tuossa päällä. Riian kanssa matkattiin Kreikasta Albanian, Montenegron ja Kroatian läpi maa-, ja meriteitse, ja Kroatiasta lennettiin Pariisiin. Tykkään Balkaneista, mutta esimerkiksi Albaniaan ei varsinaisesti ole mitään hinkua uudelleen suunnata. Riian kanssa lomailu poikkesi suuresti reissailusta muiden kavereiden kanssa aiemmin, osittain siksi, että bailaaminen jäi aikalailla nollille. Se oli toisaalta kropalle erittäin toivottua vaihtelua tuossa kohtaa vuotta, joka oli aika railakkaasti edennyt.

Pariisissa tapahtui uudenlainen vastoinkäyminen, kun Riia jatkoi matkaa Suomeen, ja minun oli tarkoitus mennä kaverin luokse toviksi kylään. Kävi sitten niin, ettei se onnistunutkaan, ja näin ollen olin jumissa kaupungissa, jonne minulla ei varsinaisesti ollutkaan mitään hinkua matkustaa. Keskellä kiireisintä lomasesonkia on Euroopan sisäinen matkustaminen astetta hankalampaa, kun kaikki kulkuvälineet ovat täynnä. Tiesin kuitenkin, että pari kaveria Leviltä (yllätys!) oli matkalla Hampuriin, joten päätin lähteä mutkan kautta samaan suuntaan. 

  

Löysin nämä hyypiöt hengailtuani hetken Dusseldorfissa (sinne Hampuriin kun ei suoraan päässyt) ja reissu pääsi jatkumaan. Vietettiin pari yötä Hampurissa, Jaakon entisillä huudeilla, ja mietittiin jatkotoimenpiteitä. Suuntana meillä oli kuitenkin jo tässä kohtaa Espanja, ja vaihtoehtoja sinne pääsemiselle joitakin. Auton vuokraus oli yksi lukuisista, mutta budjetti tuli melko pian vastaan. Joku kuitenkin bongasi halvat lennot Malagaan, joten sinne siis. 

Poikien kanssa pyöriessä ei sitten ollutkaan enää niin rauhallista ja leppoisaa, mutta hauskaa, ennenkaikkea. 

Malagassa emme yht yötä pidempään viihtyneet, se kun on vähän sellainen liian muovinen kaupunki kaikkien makuun. Matka jatkui yhdelle hippirannalle, jonne päästäksemme hyppäsimme ensin bussiin ja sen jälkeen kävelimme luvattoman pitkän matkan yön selkää vasten toisesta kylästä toiseen Aleksi löysi matkan varrelta myös runkopatjan, mutta into sen kantamiseen hyytyi alle kilometrin jälkeen, ajatuksen tasolla se oli toisaalta hyvä. 

Löysimme perille. Tässä kohtaa nostettakoon hattua Jaakon suuntavaistolle. 

Nukuimme biitsillä jokusen yön ja tutustuimme muutamaan Israelilaiseen hippiin siellä, yksi heistä opetti meitsille joogaa aamuisin, jonka jälkeen käytiin meressä uimassa ja sitten keiteltiin kaffet. Rakastuin kondensoituun maitoon.

Oli aika jatkaa matkaa kohti Beneficiota, hippikommuunia Espanjan vuorilla.

Beneficion suihku.

Hippikommuunissa elo oli erikoista aikaa, arvatenkin. Muutama sata hippiä asuu paikassa, jossa eivät päde ihan normaalit lait, ei ole sähköä, juoksevaa vettä, eikä esimerkiksi taloja. Mutta se oli avartavaa ja voisin suositella useammallekin ihmiselle, kun oravanpyörä alkaa kyllästyttää. 

 Koska todellisuus tuntui kovin kaukaiselta, oli aika jälleen liikahtaa, nimittäin sinne Barcelonaan. Lähdin kommuunista hitusen ennen auringon-nousua eräänä aamuna, kun kaikki katselivat vielä unia. Keräsin kimpsut ja kampsut, enkä raaskinut herättää poikia. Olin tavattoman onnellinen kulkiessani viimeistä kertaa "oikoreittiä" läheiseen kylään.

Löysin Maukan, vaikka se välillä koitti piiloutua esimerkiksi lasin taakse. 

Kirjoitin aiemmin jo niin kattavan kuvaelman Barcelonasta, että jos se on mennyt ohi, niin se löytyy täältä. Kaupunki koetteli hermoja omantakeisella tavallaan, ja se ei kovinkaan hyvin kärsimättömälle luonteelleni sopinut pidemmässä juoksussa. Jos en olisi asunut Maukan kanssa,sekä tutustunut muutamaan muuhunkin hienoon ihmiseen, olisin poistunut kaupungista varmasti paljon aikaisemmin. Nyt se on ihan hyvä vaihtoehto vaikkapa pitkälle viikonlopulle sitten joskus.

Mutta oli meillä kyllä hauskaa, vaikkei ihan heti lähdetä uusiksi soutelemaan. 

Lokakuussa oli taas aika liikahtaa, nimittäin Suomeen. 

Kaikkien Marikan ja mun yhteisten vuosien jälkeen, me ollaan yhä yhtä kauniita, varsinkin valokuvissa. 

Vietin loka-, marraskuun Turun suuntimilla äipän ja kavereiden nurkissa kunnon pummina. Kotiin palaaminen on jännä juttu, kun se on samaan aikaan ihanaa, mutta myös ahdistavaa. Tärkeitä ihmisiä on tietenkin hirvittävän kiva nähdä, mutta ne paikat ja muut eivät ole siellä miksikään muuttuneet, eivätkä ihmisten puheet. Rakastan perhettäni, sekä ystäviäni, mutta levottomuus sisällä ei antanut taaskaan periksi jäädä kotinurkille pidemmäksi aikaa. Vietin yhden viikonlopun Anun kanssa (hei Leviltä!) Helsingissä, lähinnä Kalliossa, siinä marraskuun puolivälissä ja puheeksi tuli asuinkuviot. "Oispa kiva asua täällä" No niinpä, kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli koti Kalliossa ja mulla jälleen tilaa hengittää. 

Käytiin vähän sohvakaupassa tuossa taannoin, ohikulkijoilla oli liian kivaa, kun ne pysähty nauramaan meidän sohvan kantamiselle. Kuviakin ottivat. Kaikenlaista.

Täällä nyt ollaan ja asustellaan, ja vielä on ainakin hyvä olla. Erikoisjuttuja tapahtuu jatkuvasti, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää. 

Tällä hetkellä olen onnellinen.

Kiitos kaikille, oli hyvä vuosi.

Dinner @ Kallio

Seuraa sensuroitu kirjoitus kynästäni eiliseltä.

"Dinner @ Kallio 17.11

On sillälailla kylmää ja pimeää, miten voi olla ainoastaan marraskuussa. Sen lisäksi on maanantai, tuo päivistä ikävämaineisin. Tilanne vaatisi punaviiniä, villasukkia, sekä kynttilöitä, niiden sijasta tarjolla on pakasteruokaa suoraan paketistaan lähes tuntemattoman miesyksilön luona, joka ei ole paikalla.
Miten tähän on tultu, kun ajatuksena oli vielä jokunen tovi sitten viettää talvi Espanjan auringon alla erittäin hienon miehen kanssa pussiviiniä litkien ja tapaksia syöden?
Tilanteet muuttuvat, ja toisinaan myös ihmiset niiden mukana. Erittäin tärkeän ihmisen ajatuksia, ja niiden kautta tapahtuneita asioita ei välttämättä kykene enää muuttujien jälkeen käsittämään. Silti sama laulu saattaa itkettää vielä vuosienkin jälkeen.
Kirkasvalolamppu ei korvaa aurinkoa, eikä uusi tuttavuus vanhaa ystävää. Hiilihapotuskoneesta vailla patruunoita on yhtälailla hyötyä, kuin ihmisestä vailla tarkoitusta. Voiko onnen löytää, vai onko se valmiiksi asennettuna ensi rääkäisystä lähtien? Onni saattaa olla ujo ja sisäänpäinkääntynyt, se voi hyvinkin olla tyypillinen Suomalainen, joka ei pidä itsestään turhaa meteliä, varsinkaan väkijoukoissa. Näin ollen onni saadaan esille piilostaan alkoholilla, ei tosin kirkkaalla, koska sen kaveri on useimmiten kiukku, jota ei sitten niin herkästi piilotetakaan. Oma onneni on siitä kiva kaveri, ettei se turhia ujostele, sitä kun ei ihan hirveästi muiden mielipiteet kiinnosta. Minun onneni ja minä olemme kelpo pari, vaikka sitä tuleekin toisinaan pelotelleeksi ja koetelleeksi. Se on sillälailla sitkeä tyyppi.
Onnesta riittämiin, saattaa vielä ylpistyä."

Nähtiin tänään ensimmäistä kertaa meidän uusi koti, jonka kupeesta löytyvät kaikki Kallion normaalit palvelut, kuten erotiikkaliike, thaihieronta, sekä piritori. Pidän meille peukkuja.


Reeta

Koti!

Löysin sen! Sehän oli kokoajan selvää, vaan tovi meni taas itseään ymmärtää, koti on Kalliossa, tietenkin! Johan helpotti.
Nyt ei puutu muuta, kuin kämppä & duuni  ja molemmat ovat kovasti työn alla. Kämppiskin on tiedossa, se oli itseasiassa juurikin Anu, joka silmäni aukaisi, tattista Vänttinen! Nyt en taas malttaisi olla täällä enää lainkaan, mutta eiköhän tämä kuukausi nopeasti kulu, niin mahtavaa!