Under pressure

Onpas puolukka-vanilija jugurtti hyvää, ja vähän on kurjaa keliäkin nyt ollu ja FINE! Olen ollut neljässä eri maassa tänä vuonna kirjoittamatta yhdestäkään tänne, minä olen siis hirveä ihminen!

Hampuri

Ajankohta: vuodenvaihde. 

Matkan tarkoitus: juhlistaa männä vuotta, sekä tietysti tätä nyt poljettavaa Aussilaisten kavereiden kera.

Lopputulos: sekava.

@Hardrock cafe Hamburg 

Reissu meni oikein kivasti, oltiin pirun isoissa pippaloissa jonkun paikallisen luona, tarjolla oli käsittämätön määrä ruokaa ja juomaa, sekä raketteja. Ystävämme Michael Aústraliasta oli hyvin täpinöissään päästessään ensimmäistä kertaa moisten kanssa "leikkimään". 

Hampuri paikkana oli sellanen ihan jees, en koe suurta tarvetta matkustaa sinne toistamiseen, mutta en nyt kovasti pistä vastaankaan jos joku meitsin sinne piffaa ;) 

Eipä siitä sen enempiä, ihan yhtä kylmä oli kun kotonakin. Hyvää kaakaoo!

Dublin

Ajankohta: kesäkuu 2012

Matkan tarkoitus: Irlanti on huudellut meikäläistä kylään jo pidemmän aikaa, plus tietysti ryypätä & rällästää kavereiden kanssa. Perusloma.

Lopputulos: "Ill be back!"

Howth, Dublinin kyljessä sijaitseva fisukylä. Halpaa punkkua.

Kentältä ulos päästyämme satoi vettä, tätä jatkui seuraavat pari päivää, mutta se ei todellakaan menoa haitannut. Tukkaan nyt ei niinkään kannattanut panostaa. Ensimmäisenä päivänä ostettiin sateenvarjot, ja mietittiin, miksei hostellissa ole kenkien kuivattajaa, ja minkä takia Mari lähti reissuun sandaalit jalassa. 

Aika äkkiä kävi ilmi, että paikalliset ovat hyvinkin ystävällistä väkeä, ihan ehkä snadisti viinamäen miehiä, mutta kuitenkin. Hyvin kotoisa fiilis siis. Tuhansia pieniä, vielä pienempiä ja sitten taas suurempia pubeja joka nurkassa, ikäänkuin Starbuckseja Jenkkilässä. Juotiin paljon viskiä(JAMESONIA), bisseä(GUINNESIÄ) & siideriä(BULMERSIA), tämä ei varmaankaan kenellekkään tullut yllätyksenä. Koitin selittää paikallisille tiskikaapin hienoutta, ja kertoa muistakin ehdottoman tarpeellisista perujutuista kotimaassa. JEPJEP. Kävästiin Jamesonin tehtaalla maistelemassa, ja tutustumassa historiaan, tästä löytyy todisteena "qualified whiskey taster" todistus. Hiphei, se sopii hyvin ceeveeseen! 

Tehtiin päiväretki Howthiin, jossa tosiaan panostettiin irkkukahveihin ja punkkuun, pussimallina. Oikein soma kylänpahanen oli kyseessä, ranta ja sillee. Ei juurikaan satanut. Sieltä bussilla takas Dubliniin ja pubikierrokselle, jonka yhtenä pysäkkinä oli poliisilaitos, koska Mari ryöstettiin ( t a a s ). Muta ei hätää, mammat kotona hoiti rahaliikenteen, iso kiitos! 

@Jameson Distillery, Dublin.

Lontoo

Ajankohta: Kesäkuu 2012, heti Dublinin jälkeen.

Matkan tarkoitus: Nähdä London eye.

Lopputulos: Näin sen bussin ikkunasta.

Tosiaan. 

Todella pikainen visiitti Lontoossa rajoittui vajaaseen vuorokauteen, mutta eipä hätiä tuonnekkin tulen ehdottomasti palaamaan! Kierrettiin hiukan siellä sun täällä, juotiin bisset palatsin viereisessä puistossa, käveltiin, käveltiin ja vielä vähän käveltiin. Jonka jälkeen mentiin taxilla, ja laulettiin London Undergroundia (kannattaa kuunnella!). 

Pääosan ajasta käytettiin kuitenkin Camdonissa, mikä ei ollenkaan allekirjoittanutta harmittanut, koska tykästyin paikkaan palavasti. Visioikaa; kojuja, kauppoja, hippejä, sangriaa, ug meininkiä, lisää kojuja, fish & chipsejä, ja uskomatonta katutaidetta. Yes, i'm in love. 

Camdon, Lontoo, UK

Kirjoitan Lontoosta & Dublinista lisää seuraavien reissujen jälkeen.

Vilna

Ajankohta: Syyskyy 2012

Matkan tarkoitus: Kaupunkiloma hyvässä porukassa, alunperin äitin synttärilahja.

Lopputulos: YSIYSIYSI!!!

@KGB museo, Vilna, Liettua

Vilna ei itsessään ole kovinkaan kaunis kaupunki, selkeä ero on muunmuassa turisteille rakennetuissa pääkaduissa keskustassa, sekä tietysti kauppakeskuksissa. Mepä kävästiin paikallisten maailmassa myös, ihan vaan pintaa raapastiin, eikä se ollut kovin kaunista, eikä sitä ollut myöskään KGB:n museo. Creepy shit.

Oli meillä kivaakin, suurin osa ajasta. Kierrettiin paljon pubeja (shokkiylläri!!) ja löydettiin tietysti myös se vakkari irkkupubi hyvin pian, se ristittiinkin sitten Porttopelloksi. Luulisin, että baarimikkojen ensimmäinen ajatus meidät nähdessään oli totaalinen paniikki, "ei saatana TAAS!"

Paikallinen jekun korvike 999 nimeltänsä, tuli hyvinkin tutuksi, se on kuulkaas herkkua! Potkasee paljon lempeämmällä otteella takalistoon, kuin jekku serkkunsa. 

Tutustuttiin myös muutamaan sohvasurffailijaan, sekä löydettiin muutenkin uusia kavereita. Halpaa bisseä, hyvää ruokaa ja paljon ysiysiysiä, siinäpä reissu pähkinänkuoressa. 

TUOSTA!

Helsinki Shangri-la

Otettiin Emman kanssa pääkaupunki haltuun, kun vihdoin tuli aika käyttää joululahjaliput ja nähdä pitkästä aikaa The Sounds viime viikonloppuna. Matka alkoi lauantai aamuna, kun ensin nappasin krapulaisen Emman kyytiin ja sitten suunnattiin Naantaliin hakemaan lisää autoon väkeä. Puoli yhdentoista aikoihin saatiin käännettyä nokka kohti Helsinkiä, Salon kohdalla pysähdyttiin tankkaamaan ja sieltä lähdettiin vahingossa väärään suuntaan, elikkä takaisin kohti tulosuuntaa. Toim. huom. äiti ratissa, en minä!
Uukkarin jälkeen oli nokka jälleen turvallisesti kohti oikeeta suuntaa, ja yllättäen tässä kohtaa meille oli jo ehtinyt muodustua kiire, koska rouvat olivat matkalla hevosmessuille, jossa kaikkein tärkein esitys(?) alkoi kahdeltatoista.. Siinä kun vihdoin päästiin messukeskuksen jonoon, äiti keksi, että Reeta hyppää rattiin ja parkkeeraa auton, riiight. Eipä auttanu niskuroiminen, auto tyhjeni kummasti ja me oltiin sitten Emman kanssa siinä huuli pyöreenä parkkikaaoksessa. Homma meni vahingossa ihan purkkiin, jätettiin siis auto messukeksuksen pihaan ja hypättiin random ratikkaan, tyylillä "eiköhän tää johki sinne mee..." Raitiovaunussa kuunneltiin hoboa, joka öirisi ja kittasi leiskaa suoraan pullossa, sekä erästä pariskuntaa jotka esittelivät toisilleen haltioituneina mielialalääkkeitään..
Päästiin keskustaan. Pyörittiin siellä sitten aikamme ympyrää ja käytiin syömässä, hypättiin sitten taxiin, koska kumpikaan ei ollut ihan täysin varma miten sinne hotskulle sit oikeen mentikään, eikä muuten ollut taxikuskikaan, joka jätti meidät väärän Sokos hotellin pihaan. Kusipää taxikuski part 1.

Tottakai kuitenkin neuvokkauina Turkulaisina löydettiin oikea hotelli, jossa sitten perinteiden mukaisesti ruvettiin kittaamaan jallua ja viintä.
Aikamme siinä sitten valmistauduttiin ja päätettiin sitten tilata kymmeneltä taxi (huomautettakoon tässä kohtaa, että keikka alkoi 22.00) sieltä se kusipää pirssikuski part 2 sit tuli meitä noutamaan ja vei meidät vallan väärälle puolelle koko kaapelitehdasta, sitä sitten pieni elin otsassa kierrettiin (on muuten iso laitos, moni ovinen.) tehdasta ja kuunneltiin, et joo hyvältä toi keikka kuulostaa. Kiitos ystävällisen ohikulkijan ja Emman kova äänisen kiroilun, löydettiin lopulta oikea sisäänkäynti. Jees, me ollaan just tämmösiä.
Keikka itsessään oli hirmuisen hyvä, ainakin niiltä osilta jotka selkeästi muistan, ja portsaritkin oli ihan bilemeiningeissä.
Törmättiin muutamiin tuttuihin, kuitenkaan ei kummankaan porukan kanssa lähdetty jatkamaan iltaa, vaan tilattiin sen sijaan taxi (JEP) ja siinä pihalla tuli sitten pari white trash juppia kyselemään josko pääsis samalla pirssillä, tottahan se meille passas, ja tässä kohtaa Emma huomauttikin että meillä Turussa sitten se etupenkillä istuva maksaa kyydin, Näin kävi ja päästiin Tavastian eteen.Tässä kohtaa se etupenkin juppi feidas kaikki ja luikki sisälle Tavastialle jonon ohi ja me jäätiin tämän o.O näköisinä siihen ulkopuolelle. Tässä kohtaa tultiin lopputulokseen, ette kannata jäädä jonottelemaan vaan lähdettiin kulkemaan jalkaisin(!) etiä päin, kuin mummot lumessa kerrassaan. Juppi nro2 vietti tovin arvokasta aikaansa kanssamme, mutta mielipide-eroihin kyseisen urpon paremmuudesta illanviettomme kanssaan katkesi.
Löydettiin sitten Vatikaani, joka osoittautui melko perus yökerhoksi, vaikka nimi ehkä antoikin ymmärtää vähän muuta. Kyseisessä paikassa kustansin 8,90 kossubatterystä ja taas tuli forten hintatasoa ikävä..
Lähdettiin sitten fiksuina tyttöinä ennen pilkkua (03.00?) suuntaamaan kohti taxitolppaa (JEPJEP), ja kun taas tutun keltaisen valon alle istahdettiin, pyydettiin ystävällisesti kuskia viemään meidät johonkin pizzeriaa, joka sijaitsisi hyvin lähellä hotskuamme, tässä kohtaa emme tienneet istuvamme kusipääpirssikuski numero kolmosen kyydissä, hän nimittäin heitti meidän kebupaikkaan, josta ei (shokkiylläri) saanut pizzaa... Onneksi kuitenkin kebab ranskalaisilla ehti ilmestyä eteemme ennen, kuin maksutapahtuma oli edes kokonaan suoritettu, varmastikkin kyseessä Suomen nopein kebula. Ja kah, löysimme tiemme hotellille, ihan ilman ainuttakaan taxia!
Juteltiin siinä sitten henkeviä hyvin pienille tunneille, kunnes uni alkoi liikaa painaa silmäluomia.
Aamiaiselle oli tietysti ehdittävä koska se kuului hintaan, ja koska aikuiset asuu hotelleissa ja syö niissä aamiaista (tässä kohtaa ironiaa). Yllättäen oli ihan pikkasen heikko happi, mutta suoriuduttiin kuitenkin kunnialla aamun tunneista. Kello tuli liian äkkiä 12, ja tässä kohtaa oltiin molemmat silmän punasina ja pikkasen tärisevinä luovuttamassa huonetta alakerran respassa (iso käsi!) ja tultiin yhteistuumin lopputulokseen, ettei ehkä kävelystä tule mitään, päätettiin sitten *tähän kohtaan rumpujen pärinää* ottaa taxi! (YEAAH). Tämä viimeinen oli kuitenkin kaikista paras, kuski oli nimittäin ulkomaalainen, eikä puhunut mitään koko matkan aikana, vaan vei meidät turvallisesti paikasta a paikkaan b, luojan kiitos.

Suoriuduttiin vielä viimeisten hämminkien jälkeen junaan, ja päästiin kaiken kivan lisäksi lastenvaunuun, kiitos neiti Kuusiston. Loppupeleissä osoittauduttiin kyllä ainoiksi lapsiksi koko vaunussa, mutta se jääköön nyt käsittelemättä..

Referoituna; meillä oli ihan hirmu kiva reissu ja rahaa palo niin paljon, ettei ennen palkkapäivää tarvis oikeestaan tehdä yhtään mitään, paitsi, ai niin, lähteä ylihuomenna Helsinkiin. 

We are the waiting.

Mieleeni pulpahti ajatus eräänä päivänä kirotessani taas bussin odottamista. Kesät tuntuivat lapsena paljon pidemmiltä, kuin aikuisena, tämänhän voi pistää monenkin eri asian piikkiin, kuten esimerksiksi loman pituuden, mutta ajatukseni olivat koko päivän pyörineet jonkin asian/tapahtuman odottamisessa, joten tuumin, voisiko kesän pituus olla jollakin tapaa suhteellinen odottamiseen? Muksuna kun aikaansa ei käytä odottamalla seuraavaa viikonloppua, juhannusta, tilipäivää tai mitä ikinä milloinkaan. Ja niin se kesä vaan kestää. Aikuisena aletaan keväällä odottaa juhannusta, kesälomaa, festareita, häitä tai mitä vaan, joka tulee sitten joskus. 
Koska se elämä sitten on? Ja kuuluuko sen olla ikäänkuin pausella kaikki ne "tavalliset päivät", ja käynnistyä eimerkiksi perjantaina työpäivän jälkeen? Moisella laskukaavalla elämästä jää aika iso prosentti elämättä.
Kukaan ei tunnu osaavan elää kyseisessä hetkessä (no ehkä vähän yleistetysti), eikä se mikään ihme ole, kun yhteiskunta toimii tällä tavalla. Tai sitten on kiire johonkin, joka sekin estää kyseisessä tilanteessa keskittymisen olennaiseen. En sano, että olisin mitenkään noiden edellämainittujen dilemmoiden yläpuolella, mutta ainakin tiedostan ne ja koitan kitkeä muutamia kiiren aiheuttajia omasta elämästäni pois, muuten voi käydä niin, että kiirehtiessään bussiin voi jäädä jo viikonloppua täysillä odottavan autolijan alle, joka oli vasta ehtinyt ajatella, että "huomenna kun herää niin ylihuomenna on perjantai."

Saako palkan maksaa lihapullina, ja jos niin miksi?

Niin eli mun äiti siis osti ravintolan, go Sussu! Siihen tuo otsikko vähän niinku viittas.. Heh, joo mut jos joku haluaa tietää minkä ravintolan, niin se on tottakai tuo Naantalin paras Ravintola Seisova Pöytä, jes! Facebookista löytyy, ja nettisivut ovat työn alla. Nyt mulla surraa ajatukset ja ideat päässä koko ajan, ei melkeen voi keskittyä "normaaliin päivätyöhön" ollenkaan. Niin siis tänäänhän istuin 7 tuntia pöydän ääressä tarkistamassa pieniä pulloja, tee työtä jolla on tarkoitus, vai miten se meni?
Ollaan muutettu pikkuveljen kanssa nyt viime viikolla Turkuun, ja Roni ainakin tuntuu nauttivan kaupunkielämästä täysin siemauksin, viime viikonlopusta päätellen, ennen baariin lähtöä kun on niin kätevää alotella meillä... Aamuyöllä baareilun jälkeen sitten sälli nukkui poikittain kaikki vaatteet päällä sängyssään ja kaveri lattialla. Ennen nukahtamista olivat kuitenkin aikeissa järjestää jatkot johon meitsi sitten pisti stopin, kert menin puoli seitsämältä töihin (!!). Tästä aasinsilta siihen, että olin koko viikonlopun Orionilla töissä, eli en nautiskellut tippaakaan alkoholia, whaaat??! No pitänee ottaa ens viikonloppuna sit kaksin käsin...

Tule jo halloween!

Eikä tällä erää muuta, menen viemään Wilman naapuriin ja sen jälkeen auttaa äitiä sulkee ravintolan.

Moi mä oon vielä hengissä!

Ja kiirettä pitää, nyt voin nopeesti kertoa, että suuria muutoksia on taas luvassa, kodista ja töistä eteenpäin, kerronpahan lisää, kun saan luvan tai jotain :)

Tässä on mun uusi elämäni mies.

No okei, ei se oo oma mut aika mainio kuitenkin.

Vääryyttä

Ja sama teema jatkuu; mä olen varmasti ainoa ihminen ketä voi vituttaa, että sille tarjotaan vakkarisopimusta töistä. Koska ei sen näin pitänyt mennä! Enkä mä tahdo olla siellä vuosia töissä, liukuhihnalla! Siis minä! Ei tuu kauppoi.
Ja miksi mun pitäis tietää tässä kohtaa elämää mitä haluan tehdä? Niin ja vaiks pitäiski, ni suprise suprise; En tiedä, enkä edes välttämättä halua vielä tietää. Että jämpti o.

Mikä susta tulee isona?

Nyt olen ollut Suomessa pari päivää vajaan kuukauden ja Aussi reissu tuntuu jo todella kaukaiselta, vaikka aika täällä onkin päristellyt menemään tuhatta ja sataa.
Oon sitoutunut painamaan duunia jatkuvalla syötöllä viikonloput Naantalissa ja arkena Orionilla (!!!), josko noin sais hiukan tilin saldoa kasvatettua, hajottaa nimittäin ihan huolella kun ei ole latin latia ja tämän talon pullojen palautuksestakin tarvii tapella siskon ja veljen kanssa, aika surullista.
Multa on tällä viikolla kysytty loputtoman monta kertaa, että mitä nyt aioin tehdä elämälläni ja voin kertoo, etten tosiaan tiedä, ja miksi juuri nyt edes pitäisi? En jaksa nyt ainakaan suunnitella mitään pidempää  reissua, eikä kotoa pois muuttaminenkaan tällä haavaa onnistu minkään puolesta. Ja ihan oikeesti, mitä varten aina pitää olla suunnitelma? Tarvitsevatko ihmiset suunnitelmia ollakseen onnellisia, ja jos niin miksi? On ihan kiva vaan ajelehtia tovi menemään ja olla ressaamatta siitä ettei ole jotain "deadlinea". Mahtoikohan mussa taas herätä sisällä se pieni anarkisti, joka ei ainakaan tahdo tehdä/ajatella ollenkaan niin kuin kaikki muut, ehkä mut ei se väärin ole.

Ratsia - Tämä Hetki Ja Tulevaisuus
"Miksi tässä pitää olla niin kova jytä päällä?"


Pakko mennä nukkumaan ja muistelemaan vaikka vanhoja.