Vääryyttä

Ja sama teema jatkuu; mä olen varmasti ainoa ihminen ketä voi vituttaa, että sille tarjotaan vakkarisopimusta töistä. Koska ei sen näin pitänyt mennä! Enkä mä tahdo olla siellä vuosia töissä, liukuhihnalla! Siis minä! Ei tuu kauppoi.
Ja miksi mun pitäis tietää tässä kohtaa elämää mitä haluan tehdä? Niin ja vaiks pitäiski, ni suprise suprise; En tiedä, enkä edes välttämättä halua vielä tietää. Että jämpti o.

Mikä susta tulee isona?

Nyt olen ollut Suomessa pari päivää vajaan kuukauden ja Aussi reissu tuntuu jo todella kaukaiselta, vaikka aika täällä onkin päristellyt menemään tuhatta ja sataa.
Oon sitoutunut painamaan duunia jatkuvalla syötöllä viikonloput Naantalissa ja arkena Orionilla (!!!), josko noin sais hiukan tilin saldoa kasvatettua, hajottaa nimittäin ihan huolella kun ei ole latin latia ja tämän talon pullojen palautuksestakin tarvii tapella siskon ja veljen kanssa, aika surullista.
Multa on tällä viikolla kysytty loputtoman monta kertaa, että mitä nyt aioin tehdä elämälläni ja voin kertoo, etten tosiaan tiedä, ja miksi juuri nyt edes pitäisi? En jaksa nyt ainakaan suunnitella mitään pidempää  reissua, eikä kotoa pois muuttaminenkaan tällä haavaa onnistu minkään puolesta. Ja ihan oikeesti, mitä varten aina pitää olla suunnitelma? Tarvitsevatko ihmiset suunnitelmia ollakseen onnellisia, ja jos niin miksi? On ihan kiva vaan ajelehtia tovi menemään ja olla ressaamatta siitä ettei ole jotain "deadlinea". Mahtoikohan mussa taas herätä sisällä se pieni anarkisti, joka ei ainakaan tahdo tehdä/ajatella ollenkaan niin kuin kaikki muut, ehkä mut ei se väärin ole.

Ratsia - Tämä Hetki Ja Tulevaisuus
"Miksi tässä pitää olla niin kova jytä päällä?"


Pakko mennä nukkumaan ja muistelemaan vaikka vanhoja.

Koti on aika kiva paikka.

Nih, mä tulinki tänne ja Kalle tuli kans, eikä kerrottu kellekkään mitään. Siitäs saitte! <3
Mut juu ihana olla kotona kaikkien ihmisten ja vaatteiden kanssa... Viime viikko meni yllättäen aika hujauksessa, tultiin siis lauantaina ja herätettiin eka aamusta äiti ja muut täällä Kerkällä ja sit Kallen porukat tuli kans kaffelle, ja Arjakin, ja sit jatkettiin botelloniin, jossa annettiin ittemme Emmalle synttärilahjaksi ja siellä tietty nähtiin kauheesti muitakin tuttuja, samaten sen jälkeen Jassu ja muut ihanat jokirannassa. Ja tottakai piti se Fortekin käydä vielä tarkastamassa. Pysähdyttiin kotimatkalla ottamaan kuvia jokilaivoista ja jatkettiin hidasta ja tuskaista kävelyä, minähän kun tietenkin laitoin korkkarit jalkaan pitkästä aikaa. Viisas olen.
Samaisissa meiningeissä meni oikeestaan koko viikko, on pitänyt käydä kurkkimassa vanhoja paikkoja ja kavereita, tietty pussikaljatkin on vedetty muualakin kun botellonissa ja Merisalissa, Hovissa, Walborgissa ja Dynamossa on tietty myös pitänyt käydä.
En olisi vaihtanut mennyttä reissua mihinkään, mutta kyllä kotonakin on ihana olla.



Kun matkan päähän tulevasi luulit vaan ja tahtoisit hetken jalkojasi lepuuttaa
Niin pian sen huomaat, ei se totta ollutkaan
Uusi pitkä taival eteesi aukeaa

Tuhannet salot, vaarat sua odottaa, kylmä pistelee, pakottaa jatkamaan
Ei kolkko aurinko lämpöö sulle suo, taivaan rantaan vain kajastuksen tuo

Hyvästi!

Hyvästi!

Ei siihen koulutusta paljoo vaadita, osaa kukin tyylillänsä nämä polut tallata
Taatusti määränpäänsä löytää jokainen, niin tuuripeliä se onko onnellinen.

Hyvästi!

Hyvästi!

Lävitseni sateen lailla virtaa tuo tunne, joka yksinäisen kulkijan tielle pakottaa
Tän typerän pikku elämäni mä pidän käsissäni, vaikka pahat puheet lailla myrskyn ravistaa.

Hyvästi!

Hyvästi!

Anteeksi.

Valkoisia raitoja

Tuntuu taas tosi tyhmältä pitää kahta blogia, varsinkin kun kumpaakaan ei turhan usein tule päiviteltyä. Tänne haluan jakaa tiedon, että mun mielestä White Stripes on tänään aivan täydellistä musiikkia, ei en tarkoita sitä aina toistettavaa seven nation armyä, vaan ihan yleisesti ottaen, kuuntele vaikka!

Only me

Mun pitää tunnustaa teille jotakin; mä kävelin eilen märkään sementtiin. Hups.
Noin, sainpas sen pois sydämeltä, nyt itse asiaan; olin tänään ekaa päivää töissä (aika mones eka päivän viimisen vuoden sisään), paikka on keskustassa sijaitseva kiireinen kahvila. Duunin sain sattumalta viime torstaina, kun käytiin moikkaamassa entistä kämppistä, joka siis kyseisessä paikassa on baristana. Mä olin taas hiukan ulapalla mut hiukan vaan, ja kyl se siit sit taas lähtee, eikö vaan?
Pääsin puolilta päivin, ja kävin sen jälkeen hakemassa Michellen töistään kanssani sushille, jonka jälkeen pyöriskelin ihan vaan itseni kanssa hetken kaupungilla. Kiva fiilistellä välillä ihan vaan keskenään kaikkea melua ja meininkiä, ja voi vitsi se muuten kuulostaa ja näyttää hyvältä varsinkin tuon farmeilun jälkeen.
Eilen oltiin leffassa, koska oli vanha kunnon "tight ass tuesday", Hangovert part 2 oli tällä kertaa luvassa ja olihan se ihan kelpo pätkä, jossain kohtaa oli vähän sellanen "no ni hehheh meni jo viimeks" fiilis, mut ei se ollu ollenkaan niin huono, kun monet muut jatko-osat. Musta tulis oikeesti hyvä leffakriitikko.

Nyt sataa vettä ja kohtaa paistaa varmaan taas aurinko - i love this city.

Rairai!

Mee ollaan Melbournes ja mul on polkkatukka ja istuin sitä varten paikoillani eilen 11 tuntia ja elämä hymyilee taas! 

Got the life

Mää oon tosi sori ku en oo kirjottanu tänne mitään. Toisesta blogista löytyy nyt vähän päivitystä, pistän tänne kuitenkin katkelman päiväkirjasta,
se ei sovi toiseen blogiin, koska se on "pg".

25.5
KoRn kuulostaa hyvältä ja meitä on kusetettu. Vittuku pisekset menee aina vituiks. Meitsi "tienaa" 100 taalaa viikossa, ei saatana.
What´s going on today? Why must it be this way?
Nyt oikeesti hajottaa huolella. Fuck this shit.
Can´t be here no more.
Miksi oi miksi?
Ei oo reilua.


Tänään ei enää hajota ihan noin paljon, koska ollaan lähdössä täältä kohta pois ja oon saanu aikaa fundeerata. Onnistumisia ei vois arvostaa yhtään niin paljon jos ei asiat menis välillä totaalisesti reisille.