Kuta Beach, Lombok, Indonesia

Poistuimme Indonesiasta tänään, tällä hetkellä budjaillaan Kuala Lumpurissa ja silmäluomet painuvat kiinni.
Kaikki hyvin.

Reeta

"You are very lucky."

Otsikon mukaisesti lausahti Indonesialainen herra tänään aikaisin aamulla, kun juteltiin lentokentällä laukkuja odotellessa. Hän oli hyvin ylpeä tyttärestään, jonka valmistujaisiin oli matkalla Jakartaan, ehkä tyttärelläänkin tulisi joskus olemaan rahaa matkustaa. Indonesiassa on erään arvion mukaan 64 miljoonaa ihmistä, jotka elävät alle kahden dollarin päiväbudjetilla, itse veikkaan luvun olevan paljon suurempi. Oli miten oli, herra ei ollut katkera, vaan päinvastoin, hänellä on riittävästi massia maksaa sähkö-, & vesilasku, sekä ruokkia perheensä. Herra vaikutti paljolti onnellisemmalta, kuin moni Suomalainen. 

Pics.

Gili Air, Indonesia

$$$

Heimoi!
Aika usein matkustelusta jutellessa erinäisten tyyppien kanssa tulee vastapuolelta argumentointia tyyliin "mikäs siinä, jos on varaa(ni)", niin tässä avaan vähän meidän menoja eri paikoissa. So here goes:

Koh Chang, Thaimaa
Siam Hut bungaloweilla yöpyminen kahden hengen bunga 300 THB yö, eli n. 7 €
Ruoka, esim. Pad Thai irtoaa 30-40 THB hintaan, eli noin egellä.
Bisse 60 THB about 1,50€
Skoba päiväksi 150 THB, noin 3,60

Siem Reap, Kambodza
Yöpyminen Drop Inn hostellissa kahden hengen huoneessa 8$, eli noh, euroissa vähän vähemmän.
Angkor Watin lippu 20$, tämä oli jo ennalta tiedossa ja ehdottomasti kallein menoerä.
Kuulokkeet, paskat 3$
Bisse irtosi halvimmillaan baarista 0.75$
Nätti ja toimiva rannekello 4$
Ruoka kahdesta taalasta ylöspäin.

Kuta Beach, Bali, Indonesia
Yöpyminen kahden hengen huoneessa  läheltä rantaa sisältäen aamiaisen 150 000 IDR, eli vajaan kybän.
Bisse halvimmillaan 15 000 IDR, vajaan egen.
Nuudeliannos biitsillä vegeillä ja egulla15 000 IDR, Rainbow Cafessa sama annos 20 000 IDR, eli ~1,-1,30€
Kuulokkeet, hyvät 6$
Koko päivän surffiopetus  200 000 IDR, noin 12€

Gili Air, Indonesia
Yöpyminen kahden hengen huoneessa lähellä kaikkea, sisältäen brekun 225 000 IDR, noin 13,70€
Ruoka, esim riisiä ja vegejä pähkinäkastikkeessa viereisessä ravintolassa 25 000 IDR, 1,50€
Bisse samaisessa paikassa 10 000 IDR, ~0,60€ se oli tosin halpa, muualla helposti tuplahinta.  Tässä kohtaa toim.huom. en ole ostanut ainuttakaan alkoholijuomaa tällä saarella ollessa, joten en ole hinnoista aivan varma.

Majoituksen hinnat ovat tosiaan per huone, eivätkä per pylly. Tältä saarelta löytäisi halvemmallakin yösijan, kuten muuan Lasse tiesi kertoa  (100 000, 6€), mutta me ollaan tykästytty tähän huoneeseen, ja panostetaan nyt kun on viimeinen varsinainen lomaviikko.
Ruokahommissa paikallinen on aina halvempaa, ja hyvin pitkälti myös parempaa, Nimim. Kuka urpo edes tilaa Kreikkalaisen salaatin Indonesiassa?! (Minä.)
Kun yöpyminen tekee plusminus 5 euroa yössä tulee kuukauden "vuokraksi" karkeasti laskettuna 150€.
Kaikkein suurimman siivun Aasiassa reissaamisessa syö liikkuminen, joka tapahtuu nopeiten lentämällä. Jos olisi loputtomiin aikaa, olisi kiva suorittaa nuo siirtymiset vesi-, tai maateitse, mutta nyt ei ole sellaiseen tunteja/massia. Seuraava parin tunnin lento Lombokista Jakartaan maksoi 30€ ja sieltä Kuala Lumpuriin lennähtää halvimmillaan kympillä, mutta silloin tulee lentopäivä olla tiedossa jo ennalta, kuten muutenkin näissä lentohommissa ainakin täällä päin.
Tuossa on nyt vähän osviittaa, toivottavasti noista esimerkeistä on jollekin reppureissaajalle hyötyä. 
Ai niin! Jos laitat repun ruumaan Suomessa, osta lidlistä aurinkorasvaa mukaan, se maksaa täällä ihan sikana! (7-10€)

♡,
Retku

Kiireen takana

Hyvän päivän aamu, Gili air Indonesia

Levyttelen bungalowissa kuunnellen ääniä pihalta, kukko kiekuu  (miksi, kello on melkein puolipäivä?), lapsi nauraa ja Paolo niminen kissa pyytää sisälle. Yksi erittäin arkinen ääni puuttuu, nimittäin moottorin pärinä. Tällä saariryhmittymällä ei ole lainkaan autoja, eikä sen puoleen autoteitäkään. Pyöriä saa vuokrattua pientä korvausta vastaan, tai sitten kulku tapahtuu hevosvoimin, kirjaimellisesti. Tulimme tänne eilen Balilta, bussi noukki meidät kyytiin yhdentoista korvilla ja ajoi meidät satamaan, josta matka jatkui julkisella  botskilla. Kaikenkaikkiaan siirtymiseen meni nelisen tuntia.
Vietimme viikon Balilla pahamaineisella Kuta beachillä, varoituksia huolimatta. Kuta on pääsääntöisesti Australialaisten nuorien aikuisten leikkipaikka, jossa toteutuu täydellisesti lausahdus "party like there's no tomorrow!". Saatan kuulostaa hiukan mummolta, tätä mielikuvaa tänne maalaillessani, mutta klubbailu ei varsinaisesti ole oma skene, joten mitäpä tuosta. Kutan yö yllätti tosin myös erittäin positiivisesti, sillä pääsimme kuulemaan aivan mielettömän hyvää livemusisointia yhden illan aikana jopa kahdessa eri pubissa. Paikallinen jäbä tiesi kertoa, että Sumatralta tulee uskomattoman taitavia laulajia, ja se jos mikä on tosi. Tarkistan josko löydän videon tähän alle.
Pääsin myös vetämään  yhden rastin bucket listiin, sillä kokeilin ensimmäisen kerran surffaamista! Ensteks parasta! Ehkäpä tulevaisuuden reissut tulee suunniteltua hiukan erilaisin perustein.
Tutustuimme myös paikallisiin tyyppeihin Kutalla, joten näimme vähän sitä toistakin puolta, esimerkiksi illallinen paikallisten asuttaman kerrostalon partsilla poikkesi melkolailla ravintolasta kivenheiton päässä, söin varmaankin kokonaisen barracudan.
Mutta, Kuta on nyt taputeltu ja suunnitelmamme tästä eteenpäin päin on seuraavanlainen; 
Kahdeksas lokakuuta lähtee lento Malesiaan Jakartasta  (ai niin, siellä eräs taksikuski luulee, että Suomalaisia kannattaa tervehtiä sanomalla "tättärää kyrvät!", sitä niittää mitä kylvää jne.)
Malesiassa nopea pit stop, pitää hoitaa viisumit kuntoon.
Lento Thaikkuihin, kentästä ei vielä tietoa. Viimeinen pysäkki Khao Lak, josta suunta lentokentälle seuraavan kerran joskus keväällä. Tervetuloa kylään!

Näihin kuviin ja tunnelmiin,
Meitsi

The break up

Tapahtui dramaattinen käänne matkassamme lauantaina 19.9, kun musikaalisista erimielisyyksistä johtuen Urpot erkanivat jääden toisistaan keikkatauolle. Toimittaja povaa comebackia, mutta mikään ei ole tässä kohtaa varmaa. Neljän Urpon viimeisimmät näköhavainnot tapahtuivat Siem Reapissa Drop Inn nimisen hostellin savuisessa aulassa, jossa vahvistamattoman lähteen mukaan väitetään kuuluneen "Nähdään Balilla." Toinen lähde kertoi vinkkipalkkion toiveessa tehneensä näköhavainnon neljästä epäilyttävästi Urpoja muistuttavasta seurueesta Sihanoukvillessä, ken tietää. Toimitus jää odottamaan faktoja huhujen sijaan.

Holiday in Cambodia

Seuraavan tekstin sisältö saattaa järkyttää herkkähermoista väkeä.

Kerrottakoon alkuun, että olemme edelleen hengissä ja ehjiä, mitättömiä aivovammoja lukuunottamatta.
Siem Reap ja koko Kambodzan uskomattoman raaka historia on jättänyt jälkensä ainakin meikäläiseen, olemme tutustuneet tuohon aihepiiriin tämän viikon aikana hiukan syvemmin. Keskiviikkona käytiin Angkor Watin mielettömillä temppeleillä, tässä kohtaa on huomautettava, että kyllä meidän koko kööri oli paikalla katsomassa aringon-nousua itse Angkorin ylle. Olimme apustaneet meille hostellilta pari tuktuk-kuskia kierrättämään meitä ympäri laajan alueen, se oli kymmenen taalaa well spent, koska olisimme keskenämme eksyneet alta aikayksikön.
Löysimme myös "Tomb Raider temppelin" ja Sen puun, josta kuva alla. Päräyttävä mesta, jossa on aikoinaan asunut lähteistä riippuen noin miljoonan hengen populaatio.
Keskiviikkona ei oikein riittänyt virtaa mihinkään muuhun mainitsemisen arvoiseen toimintaan.
Torstai oli henkisesti erittäin deeppi päivä, aloitettiin turreilu Killing Fields näyttelyllä, joka jo itsessään veti porukan melko hiljaiseksi. Paikalla oli uhrien pääkalloja, luita, valokuvia, sekä huone, jossa oli maalattuna erään paikallisen munkin sotakokemukset tauluina. Ihmisten julmuus on jotain täysin käsittämätöntä.
Teimme pienen lahjoituksen Buddhalle ja poltimme suitsukkeet uhrien muistolle.
Matka jatkui jälleen tuktukeilla, seuraava pysähdys oli sotamuseo, joka toimii lahjoituksilla, tarkoittaen sitä että saimme itse määritellä lippumme hinnan. 
Oppaamme sai meidän päättömän rääväsuisen porukkamme hyvinkin hiljaiseksi ja ennen kaikkea kiitolliseksi kertomalla oman kokemuksensa sodasta. Hän oli perheineen koittanut poistua maasta ollessaan 12-vuotias lapsi, mutta koska Thaimaa ei ollut suopea sotakarkureille, olivat he joutuneet pommitusten kohteeksi. Tässä mylläkässä oli hän tullut astuneeksi maamiinaan ja menettäneeksi kätensä, sekä perheensä. Opas, kuten muutkin ikäisensä oli värvätty lapsisotilaaksi. Nämä lapset aivopestiin täydellisesti, heidän tehtäviinsä kuului muunmuasaa omien vanhempiensa ampuminen.
Oppaamme on tällä hetkellä 41-vuotias. Siitä vähän perspektiiviä.
Kambodzan väestä on vuoden 2014 tilaston mukaan yli 65-vuotiaita neljä prosenttia väestöstä, 55-64 vuotiaita 5.1%. Kelaa sitä.