Love.

Nyt olis tälläistä ilmassa, saattaa olla, että kohta halkean. 

Google on myös romanttisella tuulella tänään;

Synonyymit kohteelle rakastaa

verb

rakastella, maata, mennä sänkyyn jkn kanssa, maata jkn kanssa, naida, panna, yhtyä, nussia,hässiä, muhinoida, kiksauttaa

Inhale 2015, exhale 2014

Tämä kirjoitus on omistettu minulle, koska minustahan se kertoo, ja omasta vuodestani. Se on ollut täynnä niin mielettömän paljon muuttujia, uusia paikkoja, ihmisiä, iloja ja myöskin suruja, että en ole aina ollut itsekään pysyä kelkassani mukana. Olen tutustunut niin käsittämättömän moneen hienoon ihmiseen, että en voi olla kuin onnellinen ja paukutella henkseleitä. 

Vuosi alkoi tälläisellä päivittäisellä maisemalla:

Tuo on tie, jota pitkin tallatiin kotiin, sekä töihin ja oikeastaan kaikkialle muuallekin niiden kahden välillä. Aina oli kylmä, mutta ei se kaikkina hetkinä haitannut. 

Levi ei ole ihan pelkkää juhlaa kausityöntekijälle, se on suurten tunteiden kylä, jonka piirit ovat ruotsinlaivaa pienemmät. Sain kunnian asua ja työskennellä tajuttoman hienojen ihmisten kanssa. Ihastuin tyypilliseen tapaani parikin kertaa, ja otin siipeeni myös, mutta en kadu kumpaakaan, koska ennemmin tuntee suuresti, ja ottaa sen jälkeen nenilleen, kuin, ettei tuntisi ollenkaan, koska mitä järkeä missään olisi ilman tunteita? 

Osa tyypeistä, joihin tuossa tunturissa tutustuin ovat vaikuttaneet suuresti myös loppuvuoteen. Heti tunturista palattuani lähdin "pakkolomalle" Kreetalle Blosiksen vieraaksi, seuraavan kuvan maastossa mieli lepäsi jokaisella mahdollisella tavalla.

Kreetan loma tuli erittäin suureen tarpeeseen, sillä vaikka talvella oli hauskaa, oli se myös henkisesti helvetin raskasta aikaa. Kreetan auringon alla kierrettiin saarta "pikku Piaggiolla", nukuttiin biitseillä ja juotiin viiniä taivaallisen hyvän ruuan äärellä, ja toisinaan ilmankin. Kiitos Tuli.

Loman jälkeen vedin ehkäpä viimeistä kertaa kokkitakin niskaani töissä, kun läksin Naantaliin muutamaksi viikoksi ennen Seisovan Pöydän sulkemista

Tässä kohtaa haluan nostaa hattua äidille, joka on kaikkein vahvin tuntemani nainen maan päällä, Ninan sanoin; "teit sen, minkä halusitkin tehdä." En usko, että lounastajat Naantalissa tulevat koskaan löytmään paikkaa, jossa on yhtä hyvä ruoka, saatika sitten niin kertakaikkisen hyvä henkilökunta, omistajaa myöten. 

Naantalin jälkeen oli vuorossa hetkinen Helsinkiä,

Alkukesä vierähti pääosin Itä-Helsingissä nopean kolmen viikon Hermannissa asustelun jälkeen. Sekin pätkä oli hauska, ja sielläkin asuin Leviltä tutun Sanna-Kaisan kanssa. Dänks SK, tullaa näkee viimeistään keväällä! 

Kevät oli muun vuoden lailla mielenkiintoista aikaa, uuden ravintolan avaaminen lähinnä kaveriporukalla on aika vaativaa settiä. Olihan siellä alkuun muitakin, kun tuttuja, mutta myöskin Lähiöstä sain mahtavia kavereita, sekä tutustuin paremmin jo entuudestaan tuttujen tyyppien kanssa. Eräänkin kerran pojat painoi keittiössä 23 tuntista vuoroa aamuyöhön saakka, sen ajan itse istuin Annan kanssa terassilla juomassa punaviinä ensimmäisen metron lähtöön saakka. Osa työntekijöistä yöpyi kartanon yläkerrassa useampaankin otteeseen, osalla ei oikein muuta kotia ollutkaan. Itse asustelin sieluttomassa soluasunnossa Rastilassa, mutta vietin suuremman osan ajasta Riian ja Frean kanssa saaressa kymmenen minuutin venematkan päässä Lähiöstä. 

Provinssirokissa asiaa pari päivää pohdittuani tulin siihen lopputulokseen, että Lähiön loru on osaltani ohi. Pikaisen muuton jälkeen, löysin itseni jälleen hetkellisesti Naantalista, kävin Ruisrockissa myymässä lakua ja otin vastaan kutsun tulla Savonlinnaan pariksi viikoksi töihin.

Savonlinnassa oli jälleen kavereita Leviltä, ja siellä yhtenä kauniina kesäpäivänä lähdettiin porukalla veneilemään päiväksi, jonka jälkeen päädyimme muuan ravintolaan ruokailemaan, koska Maukka oli syöttänyt kaikki grillimakkarat koirille. Koko päivän tissuttelun jälkeen tuli puheeksi syksy, ja minne kukakin oli Savosta suuntaamassa. Maukka kertoi lähtevänsä jälleen Barcelonaan, ja minähän keksin lähteä mukaan, kun nyt kuitenkin olin Eurooppaan lähdössä.

Lennähdin heinäkuussa Ateenaan, jossa treffattiin Riian kanssa, ja jonka väenpaljouteen hyvinkin nopeasti kyllästyttiin, joten suuntasimme rauhallisempiin maisemiin Korfulle, josta kuva tuossa päällä. Riian kanssa matkattiin Kreikasta Albanian, Montenegron ja Kroatian läpi maa-, ja meriteitse, ja Kroatiasta lennettiin Pariisiin. Tykkään Balkaneista, mutta esimerkiksi Albaniaan ei varsinaisesti ole mitään hinkua uudelleen suunnata. Riian kanssa lomailu poikkesi suuresti reissailusta muiden kavereiden kanssa aiemmin, osittain siksi, että bailaaminen jäi aikalailla nollille. Se oli toisaalta kropalle erittäin toivottua vaihtelua tuossa kohtaa vuotta, joka oli aika railakkaasti edennyt.

Pariisissa tapahtui uudenlainen vastoinkäyminen, kun Riia jatkoi matkaa Suomeen, ja minun oli tarkoitus mennä kaverin luokse toviksi kylään. Kävi sitten niin, ettei se onnistunutkaan, ja näin ollen olin jumissa kaupungissa, jonne minulla ei varsinaisesti ollutkaan mitään hinkua matkustaa. Keskellä kiireisintä lomasesonkia on Euroopan sisäinen matkustaminen astetta hankalampaa, kun kaikki kulkuvälineet ovat täynnä. Tiesin kuitenkin, että pari kaveria Leviltä (yllätys!) oli matkalla Hampuriin, joten päätin lähteä mutkan kautta samaan suuntaan. 

  

Löysin nämä hyypiöt hengailtuani hetken Dusseldorfissa (sinne Hampuriin kun ei suoraan päässyt) ja reissu pääsi jatkumaan. Vietettiin pari yötä Hampurissa, Jaakon entisillä huudeilla, ja mietittiin jatkotoimenpiteitä. Suuntana meillä oli kuitenkin jo tässä kohtaa Espanja, ja vaihtoehtoja sinne pääsemiselle joitakin. Auton vuokraus oli yksi lukuisista, mutta budjetti tuli melko pian vastaan. Joku kuitenkin bongasi halvat lennot Malagaan, joten sinne siis. 

Poikien kanssa pyöriessä ei sitten ollutkaan enää niin rauhallista ja leppoisaa, mutta hauskaa, ennenkaikkea. 

Malagassa emme yht yötä pidempään viihtyneet, se kun on vähän sellainen liian muovinen kaupunki kaikkien makuun. Matka jatkui yhdelle hippirannalle, jonne päästäksemme hyppäsimme ensin bussiin ja sen jälkeen kävelimme luvattoman pitkän matkan yön selkää vasten toisesta kylästä toiseen Aleksi löysi matkan varrelta myös runkopatjan, mutta into sen kantamiseen hyytyi alle kilometrin jälkeen, ajatuksen tasolla se oli toisaalta hyvä. 

Löysimme perille. Tässä kohtaa nostettakoon hattua Jaakon suuntavaistolle. 

Nukuimme biitsillä jokusen yön ja tutustuimme muutamaan Israelilaiseen hippiin siellä, yksi heistä opetti meitsille joogaa aamuisin, jonka jälkeen käytiin meressä uimassa ja sitten keiteltiin kaffet. Rakastuin kondensoituun maitoon.

Oli aika jatkaa matkaa kohti Beneficiota, hippikommuunia Espanjan vuorilla.

Beneficion suihku.

Hippikommuunissa elo oli erikoista aikaa, arvatenkin. Muutama sata hippiä asuu paikassa, jossa eivät päde ihan normaalit lait, ei ole sähköä, juoksevaa vettä, eikä esimerkiksi taloja. Mutta se oli avartavaa ja voisin suositella useammallekin ihmiselle, kun oravanpyörä alkaa kyllästyttää. 

 Koska todellisuus tuntui kovin kaukaiselta, oli aika jälleen liikahtaa, nimittäin sinne Barcelonaan. Lähdin kommuunista hitusen ennen auringon-nousua eräänä aamuna, kun kaikki katselivat vielä unia. Keräsin kimpsut ja kampsut, enkä raaskinut herättää poikia. Olin tavattoman onnellinen kulkiessani viimeistä kertaa "oikoreittiä" läheiseen kylään.

Löysin Maukan, vaikka se välillä koitti piiloutua esimerkiksi lasin taakse. 

Kirjoitin aiemmin jo niin kattavan kuvaelman Barcelonasta, että jos se on mennyt ohi, niin se löytyy täältä. Kaupunki koetteli hermoja omantakeisella tavallaan, ja se ei kovinkaan hyvin kärsimättömälle luonteelleni sopinut pidemmässä juoksussa. Jos en olisi asunut Maukan kanssa,sekä tutustunut muutamaan muuhunkin hienoon ihmiseen, olisin poistunut kaupungista varmasti paljon aikaisemmin. Nyt se on ihan hyvä vaihtoehto vaikkapa pitkälle viikonlopulle sitten joskus.

Mutta oli meillä kyllä hauskaa, vaikkei ihan heti lähdetä uusiksi soutelemaan. 

Lokakuussa oli taas aika liikahtaa, nimittäin Suomeen. 

Kaikkien Marikan ja mun yhteisten vuosien jälkeen, me ollaan yhä yhtä kauniita, varsinkin valokuvissa. 

Vietin loka-, marraskuun Turun suuntimilla äipän ja kavereiden nurkissa kunnon pummina. Kotiin palaaminen on jännä juttu, kun se on samaan aikaan ihanaa, mutta myös ahdistavaa. Tärkeitä ihmisiä on tietenkin hirvittävän kiva nähdä, mutta ne paikat ja muut eivät ole siellä miksikään muuttuneet, eivätkä ihmisten puheet. Rakastan perhettäni, sekä ystäviäni, mutta levottomuus sisällä ei antanut taaskaan periksi jäädä kotinurkille pidemmäksi aikaa. Vietin yhden viikonlopun Anun kanssa (hei Leviltä!) Helsingissä, lähinnä Kalliossa, siinä marraskuun puolivälissä ja puheeksi tuli asuinkuviot. "Oispa kiva asua täällä" No niinpä, kaksi viikkoa myöhemmin meillä oli koti Kalliossa ja mulla jälleen tilaa hengittää. 

Käytiin vähän sohvakaupassa tuossa taannoin, ohikulkijoilla oli liian kivaa, kun ne pysähty nauramaan meidän sohvan kantamiselle. Kuviakin ottivat. Kaikenlaista.

Täällä nyt ollaan ja asustellaan, ja vielä on ainakin hyvä olla. Erikoisjuttuja tapahtuu jatkuvasti, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää. 

Tällä hetkellä olen onnellinen.

Kiitos kaikille, oli hyvä vuosi.

Dinner @ Kallio

Seuraa sensuroitu kirjoitus kynästäni eiliseltä.

"Dinner @ Kallio 17.11

On sillälailla kylmää ja pimeää, miten voi olla ainoastaan marraskuussa. Sen lisäksi on maanantai, tuo päivistä ikävämaineisin. Tilanne vaatisi punaviiniä, villasukkia, sekä kynttilöitä, niiden sijasta tarjolla on pakasteruokaa suoraan paketistaan lähes tuntemattoman miesyksilön luona, joka ei ole paikalla.
Miten tähän on tultu, kun ajatuksena oli vielä jokunen tovi sitten viettää talvi Espanjan auringon alla erittäin hienon miehen kanssa pussiviiniä litkien ja tapaksia syöden?
Tilanteet muuttuvat, ja toisinaan myös ihmiset niiden mukana. Erittäin tärkeän ihmisen ajatuksia, ja niiden kautta tapahtuneita asioita ei välttämättä kykene enää muuttujien jälkeen käsittämään. Silti sama laulu saattaa itkettää vielä vuosienkin jälkeen.
Kirkasvalolamppu ei korvaa aurinkoa, eikä uusi tuttavuus vanhaa ystävää. Hiilihapotuskoneesta vailla patruunoita on yhtälailla hyötyä, kuin ihmisestä vailla tarkoitusta. Voiko onnen löytää, vai onko se valmiiksi asennettuna ensi rääkäisystä lähtien? Onni saattaa olla ujo ja sisäänpäinkääntynyt, se voi hyvinkin olla tyypillinen Suomalainen, joka ei pidä itsestään turhaa meteliä, varsinkaan väkijoukoissa. Näin ollen onni saadaan esille piilostaan alkoholilla, ei tosin kirkkaalla, koska sen kaveri on useimmiten kiukku, jota ei sitten niin herkästi piilotetakaan. Oma onneni on siitä kiva kaveri, ettei se turhia ujostele, sitä kun ei ihan hirveästi muiden mielipiteet kiinnosta. Minun onneni ja minä olemme kelpo pari, vaikka sitä tuleekin toisinaan pelotelleeksi ja koetelleeksi. Se on sillälailla sitkeä tyyppi.
Onnesta riittämiin, saattaa vielä ylpistyä."

Nähtiin tänään ensimmäistä kertaa meidän uusi koti, jonka kupeesta löytyvät kaikki Kallion normaalit palvelut, kuten erotiikkaliike, thaihieronta, sekä piritori. Pidän meille peukkuja.


Reeta

Koti!

Löysin sen! Sehän oli kokoajan selvää, vaan tovi meni taas itseään ymmärtää, koti on Kalliossa, tietenkin! Johan helpotti.
Nyt ei puutu muuta, kuin kämppä & duuni  ja molemmat ovat kovasti työn alla. Kämppiskin on tiedossa, se oli itseasiassa juurikin Anu, joka silmäni aukaisi, tattista Vänttinen! Nyt en taas malttaisi olla täällä enää lainkaan, mutta eiköhän tämä kuukausi nopeasti kulu, niin mahtavaa!

Koti?

Pihalla on iltaisin yhtä hiljaista, kuin Lapissa, vastaan ei tule välttämättä ainuttakaan kulkijaa, jostain kaukaa kuuluu bensalenkkarin auton basso. Naapureilla on lemmikkejä, ja samoissa asunnoissa niiden kanssa asuu onnellisia perheitä, joissa äiti välillä vähän karppaa ja isä tissuttelee salaa kolmatta saunakaljaa, jotka naapuri on tuonut vaimoilta salaa postilaatikkoon. Lähikaupan radiossa soi Nova, ja jonossa odottavat samat ihmiset, kuin kymmenen vuotta sitten, kaikki tuntevat kaupan tädit ja sedät, ja kanssaan vaihdetaan myös kuulumisia. Viereisen baarin pitäjä hakee päivän lehdet ja maitoa. Väki polttaa pubin terassilla ketjussa, kunnes tulee taas talvi, ja sormia palelee. Kunnon kansalaisena itseään pitävä ei edes vilkaise terassille ohi kulkiessaan, vaikka salaa halu polttelee silmien takana.

Pintaraapaisu eräästä Naantalin alueesta, olen ollut täällä nyt riittävän kauan, koska hiljaisuus käy hermoille, eikä kävellen pääse perille. Näin ollen lähden nousevaksi viikonlopuksi pääkaupunkiin ja mahdollisesti joulukuussa muualle. Muuan setä kehoitti minua miettimään seuraavaa askeltani vähän tarkemmin, kuin tähän saakka, ja lausui "Sä olet vielä noin nuori, että kuvittelet, että kaikki vaan onnistuu." Jos tuo asenne rajoittuisi tähän ikään, voisin lopettaa vanhememisen välittömästi.

Katsotaan, josko Helsinki antaisi parempaa kirjoitettavaa.

Come fly with me!

Viime kuun lopulla napsahti viimeinen naula arkkuun, kun tulin toisenn kerran ryöstetyksi. Sen seurauksena maanmainio Mari buukkasi meikkikselle lentoliput. Nyt on siis sillälaila, että lähden aamuyöllä kotimatkalle, jonka seurauksena laskeudun yhdeltä päivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Kotiin palaaminen on aina ollut mahtavaa, ainakin allekirjoittaneelle. Reissatessa oppii arvostamaan aivan eri tavalla sellaisia asioita, jotka kotona ottaa ihan täysin itsestäänselvyyksinä, enkä nyt tarkoita tällä pelkästään ruisleipää, jallua, taikka fazerin sinistä. Asioiden hoitaminen ja mutkattomuus on aivan täysin eri maata (hehheh) Suomessa, kuin esimerkiksi täällä, toki sieläkin saa kivasti tunnin pari kulumaan, jos tarvitsee asioida esimerkiksi Kelassa, mutta sen jälkeen asia on ainakin hoidettu, yleensä. Tai nettiliittymä kämpille, kaikilla on tiedossa, kuinka se hoituu Suomessa, mutta koitapa täällä saada netti, joka toimii monessa laitteessa, tasaisen hyvällä nopeudella, ihan koko kuukauden, riippumatta kuinka paljon sitä käyttää, niin ei onnistu. Meillä meni tuohon puuhaan kuukausi, ja siltikään emme olisi onnistuneet, jollei vuokranantaja olisi ottanut liittymää omin nimiinsä.
Suomessa on kylmää, pimeää, sekä käsittämättömiä holhouslakeja muutenkin masentuneelle kansalle, mutta niiden lisäksi, siellä kukoistaa huumori, jota ei voi ulkomaalaisille mitenkään saada avattua, musiikki, joka kerta toisensa jälkeen osuu ja uppoaa yleisöönsä, sanoituksineen, sekä sävellyksineen. Siellä saa opiskella ilmaiseksi, ja saa siitä tavallaan myös palkkaa, asumistukea ja ilmaisia lääkäripalveluita. Siellä on palkalliset äitiys-, isyys-, sekä kesä-, ja talvilomat. Valtiolta saa tukea elämiseen, ja sunnuntaista saa tuplaliksan, ainakin valitsemallani alalla.
Täältä käsin Suomi näyttää aika hyvältä, tuon kun vielä muistaisi sukat märkinä loskassa kahlatessaan ja kuukausia kesään laskiessaan.
Tämä reissu, joka alkoi heinäkuussa on antanut minulle todella paljon, se on myös avanut tuntemiani ihmisiä aivan eri tavalla. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ennenkuin ryhtyy esimerkiksi vakavaan parisuhteeseen, pitäisi lähteä yhdessä hiukan pidemmälle matkalle, mieluiten melko tiukalla budjetilla ja täysin vieraaseen kulttuuriin. Siinä vieraassa kapungissa, yön pimeydessä vailla tyynyä, johon painaa pään tulee ihmisistä kokolailla uusia piirteitä esille. Raha, ja sen puute saa myös jänniä asioita aikaan ihmisissä, mutta sitä en lähden sen enempää avaamaan, sen kun huomaa jo ihan perus arjessakin.
Olen erittäin kiitollinen ihmisille, joihin olen saanut kunnian tällä matkalla tutustua, surullisenkuuluisasta puhelinmyynnistä jäi käteen kirjekuorellisen kolikoita lisäksi aivan mielettömiä uusia ystäviä, kiiitos teille, tiedätte, keitä olette. Ja ilman Maukkaa, tämänhetkistä kämppistäni, johon tosin tutustuin jo Levillä, olisin varmasti poistunut maasta jo aikoja sitten. Lupaan, etten kerro sun mummonpedistä kenellekään.
Tänään vielä muutama juttu hoidettavana, sekä katutaide kierros, ja sitten on taas aika heittää rinkka selkään ja lentää. Kiitos.

She.

Noniin, nyt olen asustellut Barcelonassa noin kuukauden verran, joten voin tästä jo vähäsen kertoakin ihan omakohtaisella kokemuksella.  Alkuun en halunnut kirjoittaa tänne mitään, koska satoi niin paljon shaibaa niskaan, enkä halunnut antaa kaupungista pelkästään negatiivista kuvaa omien kokemuksien tähden.


Barcelona ei ole kiltti, eikä helppo, se on nainen, jolla on suuremmat pallit, kun yhdelläkään miehellä. Se on erittäin tietoisesti Katalonian pääkaupunki, haluten itsenäisyyden äidistään Espanjasta, pitäen kuitenkin äipän kaikki taloudelliset hyödyt. Se ei rakennuta mitä tahansa suihkulähdettä, sen vastaava suihkuttaa erivärein valaistuja vesipylväitä vähintään kymmenen metrin korkeuteen, soittaen samalla taustalla Bachia, tai Shakiraa, riippuen heittelevistä mielialoistaan. Kyseiseen suihkulähteeseen se laittaa vettä samanverran, kun koko kaupunki käyttää vuorokaudessa. Se näyttää keskisormea muulle maailmalle, eikä tosiaankaan pyytele anteeksi, kun ihmiset joutuvat jälleen odottamaan.
Se varastaa turistien identiteettejä, saattaen konsulaattien työntekijät terapian tarpeeseen.
Se on kaunis, ja kierolla tavallaan se muistuttaa ihmisiä katsomaan itseään ylös päin, sillä muuten et voi nähdä kaikkia tarkoin harkittuja yksityiskohtia. Se on ylväs, katedraaleineen ja keskeneräisine erittäin huomiohakuisine kirkkoineen, josta häikäilettömin tuskin valmistuu koskaan, se on nähkääs keksinyt jälleen keinon, jota ei moni kanssasisko ole ymmärtänyt,  se on kiinnostava, koska se ei ole valmis. Sen tunnetuin arkkitehti oli nero sekopää, joka ei koskaan saanut mitään valmiiksi sovitussa ajassa, budjetin saatika suunnitelman mukaisesti. Kukaan ei halunut työskennellä tämän herran kanssa aikanaan, nyt kaikki kehuvat ja ylistävät kun itse kaupunki on enää kuulemassa.
Se on viekoitteleva suurine puistoineen ja ympäröivine vuorineen, se ei kiirehdi suotta, ja tätä ideologiaa kunnioittaen se pitää sekä Espanjan, että Katalonian pyhäpäivät vapaina.
Se on ahne, veloittaen metrolipusta hävyttömän kalliin taksan, yleiseen hintatasoon nähden. Ahneuttaan se näyttää myös vastoin äitinsä tapaa antamatta ilmaista tapasta oluen viereen. Se haisee, vaikka sitä putsataan päivittäin, kuten asukkaansakin, koska se on niin kuuma ja omaa erittäin paljon kapeita katuja, joissa ei tuuli edes rohkene käväistä.
Sillä on tietty maine, se ei sitoudu, vaan suosii lyhyitä vierailuja, joissa fokuksessa on sen lukuisat hyvät puolet, pintaraapaisuna, klubit ja arkkitehtuuri jäävät mieleen lyhyen tuttavuuden jälkeen, eikä vieras tule muistamaan käyttäneensä suhteettomia summia sisäänpääsyihin ja virvokkeisiin. Sitä ei hävetä, koska se on itsevarma, ja tietää, että ihmiset tulevat aina vierailemaan sankoin joukoin, huolimatta pikkuisista epäkohdista.  Se saa Sinut kiedottua pikkusormensa ympärille ja rakastumaan itseensä, se on taitava kieroilemaan, ja voi näin ollen viedä kellon kädestäsi, tai kengät huoneestasi täysin huomaamattasi.



Kaiken tämän jälkeen,  minä pidän siitä silti, mutta minua se ei huijaa ;)