Kaikenlaista!

23.7.2014 Korfulla Riian kaa

Löysimme toisemme Ateenassa, tuossa kuumassa, pölyisessä ja piirun verran ahdistavassa suurkaupungissa. Vähän turreiltiin ja käytiin katsastamassa jumalten aikaansaannoksia Akropoliksella. Poistuimme kaupungista yhden yön jälkeen keskiyöllä junalla, siellä vähän kirjoittelin:

"Nää on nyt Kreikassa! Näillä tarkoitan nyt itseäni & Riiaa, tai on tääl kyl monta muutakin ihmistä..ehhehheh.
Mun sielu sai mut kiinni äsken, kun päätettiin intensiivisen Ateena päivän jälkeen lähteä  Korfulle huilaa, bailaa ja kiristelee kukkaron nyörejä, ihan mieletöntä! Käydään Thessalonikin kautta, ollaan siis yö-junassa parhaillaan. Mainittakoon tässä kohtaa, että vaunussamme matkustaa myös jumala, tai no pappi, mutta ilmentymä kuitenkin.Hiukan rakilta tuoksahtaa. Tää on menny ihan jumala touhuiks, käytiin aamulla Akropoliksella ja mielikuviteltiin Zeus sitä rakentamassa, tietysti joku Afrodite siinä vieressä neuvomassa "Zeus ei noin!" Taas oli hauskaa, kikakika."

Nyt ollaan selvitty tosiaan tähän määränpäähän, erikoisten selkkausten kautta, jälleen. Meille on auennut aivan uusi maailmaa, jonka olisi voinut jättää kokematta ja näkemättä aivan täysin. Bookkasimme hostellin tältä mielettönän kauniilta saarelta, hostellia mainostettiin rauhallisena paikkana, josta löytyy uima-allas ja ruokaa, ja joka on poissa kaupungin hälinästä. Sellainen oli hakusessa, joten sehän otettiin. Meitä tuli Aqualandilta hakemaan paikallinen nainen, sekä Jenkki mies, ja he yhteistuumin ilmoittivat siirtävänsä meidät sittenkin toiseen paikkaan. Jenkki kehui paikkaa maasta taivaaseen, sijaintinsa ja ihmistensä puolesta.
Tälläinen laitos oli vastassa:

Pink Hostel

Kaikki oli pinkkiä. Päärakennus, ravintola, huoneistorakennukset, biitsibaari, bussit, mönkkärit. 

Se oli pelottavaa, mutta ei läheskään niin, kuin ne ihmiset, ja ei ne eivät olleet pinkkejä. Siellä oli joka yö noin 300 teiniä, jenkeistä, Kanadasta tms. Ohjelma oli heille järjestetty aamusta iltaan omia aivoja ei siis missään nimessä tarvinnut ottaa lomalle mukaan. High school shittiä. Todella pelottavaa. Tästä aiheesta voisin jatkaa, mutta en halua elää kokemusta uudestaan, joten jätän tämän tähän. Kuitenkin, jos olet matkalla Korfulle, niin vältävältävältä!

Nyt on kuitenkin asiat toisin, ollaan löydetty ihana hotelli, erittäin edukas myös, ja lepuutetaan kehoja ja mieliä täällä pari yötä, siitä sittten jatketaan taas etiäpäin. Ensi viikolla pitäisi olla jo ainakin Albaniassa. Saas nähdä mistä seuraavaksi kuuluu.

Poistumista.

Kirjoitettu lauantaina 19.7

Dont you just love it, how, in the airports, it's totally acceptable to drink wine before 10 am?

Vaikeuksien kautta voittoon, tästä on tultava hyvä matka, koska alku oli yhtä vastoinkäymistä. Nyt olen kuitenkin Köpiksessä, päällä uudet vaatteet ja vieressä lasi (ihan vitun kallista) rieslingiä. Tästä tämä lähtee, Ateena kutsuu, siellä jo Riia odottelee ja ihmettelee. Ateenasta suunta pelkästään ylöspäin, eli maateitse Ranskaan, sieltä Riia lennähtää pois ja minä menen kaverin luokse kylään. Syyskuussa tulee olla Barcelonassa, koska sinne jään, parin hassun ystävän kanssa. Toinen heistä haluaa ehdottomasti kattoterassin, itselle riittäää, kunhan saan johonkin ripustaa riippumaton. Ja juoda sangriaa, ja elää.
Boarding time alkaa kohta, vaan toistaiseksi ei ole portista tietoa, ehkäpä nyt olisi aika etsiä sellainen.
Ihanaa viiniä.

Minä, uudessa mekossa. 

Menossa taas

Blogi on nukkunut talviunta nyt riittävän kauan, aika jälleen herätellä sitä ja itseään. Tässä on nyt viime aikoina ollut huomattavan paljon muuttujia, mikä on hyvä, koska ne pitävät mielen virkeänä, eikä ainakaan pääse kyllästymään.
Alkukesästä muutin Stadiin, siinä kohtaa ajatuksena oli työskennellä kavereiden mielettömän siistissä ravintolassa syyskuuhun asti, ja siinä kohtaa lähteä reissuun. Noh, tilanteet elävät varsinkin ravintola-alalla jatkuvasti, näin myös Itä-Helsingissä, en siis saanut riittävästi työtunteja, jotta olisin saanut matkakassaa kartutettua. Otin sitten loparit viikko sitten asiaa hetken pohdittuani. Tähdennettäköön tässä kohtaa, että suurin osa tuosta pohtimisesta tapahtui Provinssirockin campingillä. Se tuskin juurikaan vaikutti päätöksen tekoon. Oli miten oli, niin viime viikon maanantaina kävelin töihin ja juttelin asiat halki puhki ja pinoon, tästä kolmen tunnin kuluttua olivat tehokkaat perheenjäseneni Naantalista meikkistä hakemassa. Tiistaina aamukaffe pöydässä Arja bongasi ilmoituksen, jossa haettiin metrilakun myyjiä Ruisrockiin, miksi ei? Soittelin sitten Porvoon makulakun yrittäjälle ja ilmoitin tulevani viikonlopuksi duuniin, ei siinä sen enempiä jutusteltu. Pari päivää siinä järjestelin asioita ja näin kavereitakin, olette mahtavia!
Perjantaina puoliltapäivin ilmoittauduin palvelukseen, ja lyhyt & ytimekäs urani metrilakritsi kauppiaana sai alkunsa. Viikonlopun aikana työtunteja tuli pari vajaa neljäkymmentä, ihan taloudellisesti kannattava viikonvaihde siis. Ja näin bändejäkin! Ja bailasinkin, palkallisesti, mahtia! Nyt täytyy tässä yhteydessä kehaista tuota J Karjalaisen vetoa Sunnuntaina, aivan mielettömän hyvä setti! Pauli oli hyvä, kuten aina, Jukka Poika herätteli letkeällä otteellaan kansaa kolmanteen päivään ja Lily Allen oli aivan mieletön. Niin ja Putro oli oma seksikäs itsenä, herran lavakarisma on myös aivan omaa luokkaansa. Robinille myytiin lakuja, ja vähän käytiin teltassa kurkkimassa meininkejä, on hää aika ihana *tirsk*. Niin ja sitten oli tietysti Mike, päräyttävä, kuten aina aiemminkin, mieletön tyyppi, mieletön bändi ja mieletön yleisö. Kah, rupesin huomaamattani keikka-arvostelijaksi, kukakohan tästä maksaisi palkkaa?
Nyt on kuitenkin maanantai, ja näin ollen Ruisrockin tomut on pesty iholtta ja rinkka pakattu uudestaan, kohti uutta etappia, joka sijaitsee viiden tunnin päässä, kaupungissa, jonka ravintola toimintaa pyörittää muuan mafia tiukalla ja ammattimaisella otteellaan, tarjoten juuston leivän päälle sadoille väsymättömille palvelijoilleen, kesällä ooppera raikaa ja viina virtaa. Oikein, suuntana Savonlinna! Ei mafian pomolle sanota ei, jos hän soittaa ja pyytää töihin, se on sitten kuulkaas mentävä. Olen tästä pyrähdyksestä poikkeuksellisen innoissani, määränpäässä nimittäin odottaa tuttuja naamoja Leviltä, joita on kieltämättä olliut jo ikäväkin. Älkää kertoko niille, ylpistyvät vielä.
Mafialta tulee kuitenkin karata luonnottoman pian, sillä olen varannut lennon Ateenaan 19. Päivä kuluvaa kuuta, jostain syystä posti ei pysy lainkaan mun perässä.
Siitä reissusta ei voi juuri kertoa muuta, kuin alkuajankohdan, koska paluulentoa ei ole, enkä lainkaan haluaisi viettää syksyä/talvea Suomessa. Katsotaan mitä tässä tulee tapahtumaan. Lupaan pitää blogin ajantasalla reissun päällä, nyt palaan Madventuresin pariin, kiitos ja kumarrus!

Yours,
Reeta

Virtuaalinen potkaisu takapuoleen vastaanotettu

Ja tuli muuten aika pitkän matkan, Turusta Leville, hyvin potkaistu Turo!
Allekirjoittanut on tällä kertaa suunnannut saappaansa tosiaan Lappiin, ja täällä olisi tarkoitus ainakin vappuun asti vaikuttaa. Olen alla näkyvässä lafkassa duunissa;

Kyseessä siis Panorama hotelli levitunturilla, melkolailla rinteen huipulla, maisemat sieltä ovat erittäin hienot, en niitä sen kummemmin ole vielä päässyt kuvailemaan, mutta kaikki aikanaan. 

Asustelen kimppakämpässä, jossa on tällä hetkellä kolme tyyppiä, mutta väkiluku tulee kasvamaan ainakin toisella moisella lähipäivinä. Kaikki naisia, ja meillä on yksi suihku, tämä saattaa koitua ongelmaksi... Työmatka on taplaten pitkä, sen tallustaa puoleen tuntiin, ja siinä kohtaa on saapunut vasta tunturille, tuosta matka jatkuu tosiaan vielä ylös aikamoisen matkan. Toistaiseksi ylöspäin suunnataan minun tapauksessani rappusia, koska gondoli alkaa kulkunsa vasta 9,30, mutta alas sillä pääsee oikein mukavasti. Tähän tilanteeseen on myöskin tulossa ratkaisu, se on toistaiseksi työn alla.
Olin tänään ensimmäistä kertaa töissä, ja ihan hauskalta vaikuttaa, tyypit on ainakin mukavia. Tulen tekemään tämän ja ensi viikon "brekua", eli duunit alkaa 6,30, ja loppuu joskus, huomenna esimerkiksi iltakasilta ja viikonloppuna neljältä, ehkä. Nyt alkaa Levin World Cup, joka tuo huikean määrän tyyppejä rinteeseen ja yleisöön. Muutamat joukkueet asustelevat meillä, mutta enpäs alakkaan laskijoita tähän nimeämään.

Tämä on otettu hotellin huudelita:

Täällä on tosi kivoja baareja! Koska viettelin vielä tämän alkuviikon kesälomaa, ehdin niissä melko monessa piipahtamaan, yksillä.


Tämä oli nyt tälläinen "faktat pöytään postaus", pistetään seuraavaksi jotain jännempää :)

Surkeiden sattumuksien sarja...

Tässä on nyt jälleen kyseessä ihan vaan reissu pääkauunkiin, pakko kirjata ylös, kun oikeen itseäkin ihmetyttää miten pieleen voi viikonloppu mennä.

Okei, eli viikonlopun alkuperäinen ohjelma oli seuraavanlainen:
Lauantaina herätys puoli kuudelta aamulla, Pauski kuudelta pihassa, -> Helsinkiin Lifestyle Froum tapahtumaan, perillä viimeistään yhdeksältä.
Ensimmäinen lisäys oli, että haetaan pojat hotellista Espoosta ensin.
Right, ei ongelmaa.
Lauantai-sunnuntai yö tuttujen luona Helsingissä.
Sunnuntaina historian suurin Zinzinon Event, eli siis puolitoistatuhatta kyseisen yrityksen "partneria" paikalla, koulutusta, mahtavaa meiningiä, ja uskomaton synergia. Jes.
Eventin jälkeen Hard Rock Cafeen syömään, jonka jälkeen kohti kotia.

Melko helppo ja yksinkertainen suunnitelma, toteutus ei sitten mennyt ihan nappiin.

Lauantai aamuna heräsin juuri silloin, kuin kuuluikin ja pakkasin loput kamat ja ehkä vähän jotain ylimääräistäkin... Kuuden aikaan, ei näy, eikä kuulu Pauskista pihaustakaan. Aloitan puhelinrallin, joka ei johda yhtään mihinkään. Varttia yli kuusi, pakko keksiä ratkaisu, jonka seurauksena tarkistan junat, eipä muuta, kun korkkarit kassiin ja tennarit jalkaan, ja aika haipakkaa kyytiä juna-asemalle. 06.25 junassa kohti Helsinkiä, Pauski ei vieläkään vastaa. Lisämaksu junassa ostetusta lipusta kuusi euroa.
Kello ohittaa seitsämän ja puhelin soi, Pauski on herännyt lievässä paniikissa, ja painaa tallan pohjaan Raisiossa pakittaen melkein ensimmäiseen ojaan. Hienoa.
Pasilan asemalla 8.19, ostan ärrältä pahaa kahvia ja kuivan ruisleivän, samaan aikaan toisaalla Pauski painaa tulemaan hieman ylinopeutta koko matkan Pasilaan, löytäen perille yhdeksän korvilla. Siitä sitten matka jatkuu Espooseen, josta onnistutaan löytämään pojat hotelliltaan, ja jälleen jatketaan kohti messukeskusta.
Perillä  ennen kymmentä. Madventures aloittaa tasalta, emme ole myöhässä.
Mielenkiintoisen "setin" jälkeen pyöritään kojuilla ja tutustutaan mitä mielenkiintoisempiin yrityksiin. Seuraa muutama puhuja, joiden jälkeen lounastauolla vitosen kuiva ruisleipä naamariin ja päälle kuppi hyvää kahvia (edistystä). Saan pikameikin, irtoripsineen ja ohjelma jatkuu. Mietin miksi silmiä aristaa, ja syytän ripsia.

Ohjelma jatkuu puhujat ovat toinen toistaan parempia, ja kaikki huipentuu Randy Gage nimiseen jenkkiläiseen monimiljonääriin, joka on uransa aikana kouluttanut enemmän miljonäärejä, kuin kukaan koskaan. Googlaa tyyppi, ymmärrät hypen.
En pysty keskittymään täysin, koska tässä kohtaa silmiä sattuu, ja näkökyky heikkenee.

Ohjelma loppuu, pakko päästä pois messukseskuksesta, navigoidaan ensimmäisen apteekkiin. Eipä pysty farmaseutti muuta myymään, kuin vesi-suola liuosta silmiin ja paktin buranaa, great. Jani hotellille ja mä koitan saada silmät kuosiin, ei onnistu millään.
En nää juoda bisseä, hiljaa harmittaa.

Yöpaikkaan ennen kymmentä, Pauski kiroaa muutaman miehen alimpaan helvettiin ja mä syön buranaa.

Aamulla herätys ennen kahdeksaa, en tahdo saada silmiä auki ja päätän jättää evntin väliin. Maksimaalinen vitutus.
Pauski poikien hotellile ja mä lähden ajelee neidin autolla kohti Turkua. Tosi paha mieli.
Huomaan ennen Paimiota, että koneen lämpömittari on melkeen tapissa. Nesteelle parkkiin ja jäähdytysnestettä, sekä vettä sisään. Annan koneen jäähtyä puolisen tuntia, syön suklaata, joka sulaa käsiin.

Jatkan matkaa muutaman minuutin, lämpömittari nousee taas pilviin, vilkku päälle seuraavalle huoltoasemalla, savua koneesta, GREAT!

Pauskille viesti "autos on paskana.", veli puhelimen päähän ja kyytiä oottelee. Tämähän meni hienosti. 

Kävin ostamassa asemalta Keno lapun, oli jotenkin super onnekas olo. 

Under pressure

Onpas puolukka-vanilija jugurtti hyvää, ja vähän on kurjaa keliäkin nyt ollu ja FINE! Olen ollut neljässä eri maassa tänä vuonna kirjoittamatta yhdestäkään tänne, minä olen siis hirveä ihminen!

Hampuri

Ajankohta: vuodenvaihde. 

Matkan tarkoitus: juhlistaa männä vuotta, sekä tietysti tätä nyt poljettavaa Aussilaisten kavereiden kera.

Lopputulos: sekava.

@Hardrock cafe Hamburg 

Reissu meni oikein kivasti, oltiin pirun isoissa pippaloissa jonkun paikallisen luona, tarjolla oli käsittämätön määrä ruokaa ja juomaa, sekä raketteja. Ystävämme Michael Aústraliasta oli hyvin täpinöissään päästessään ensimmäistä kertaa moisten kanssa "leikkimään". 

Hampuri paikkana oli sellanen ihan jees, en koe suurta tarvetta matkustaa sinne toistamiseen, mutta en nyt kovasti pistä vastaankaan jos joku meitsin sinne piffaa ;) 

Eipä siitä sen enempiä, ihan yhtä kylmä oli kun kotonakin. Hyvää kaakaoo!

Dublin

Ajankohta: kesäkuu 2012

Matkan tarkoitus: Irlanti on huudellut meikäläistä kylään jo pidemmän aikaa, plus tietysti ryypätä & rällästää kavereiden kanssa. Perusloma.

Lopputulos: "Ill be back!"

Howth, Dublinin kyljessä sijaitseva fisukylä. Halpaa punkkua.

Kentältä ulos päästyämme satoi vettä, tätä jatkui seuraavat pari päivää, mutta se ei todellakaan menoa haitannut. Tukkaan nyt ei niinkään kannattanut panostaa. Ensimmäisenä päivänä ostettiin sateenvarjot, ja mietittiin, miksei hostellissa ole kenkien kuivattajaa, ja minkä takia Mari lähti reissuun sandaalit jalassa. 

Aika äkkiä kävi ilmi, että paikalliset ovat hyvinkin ystävällistä väkeä, ihan ehkä snadisti viinamäen miehiä, mutta kuitenkin. Hyvin kotoisa fiilis siis. Tuhansia pieniä, vielä pienempiä ja sitten taas suurempia pubeja joka nurkassa, ikäänkuin Starbuckseja Jenkkilässä. Juotiin paljon viskiä(JAMESONIA), bisseä(GUINNESIÄ) & siideriä(BULMERSIA), tämä ei varmaankaan kenellekkään tullut yllätyksenä. Koitin selittää paikallisille tiskikaapin hienoutta, ja kertoa muistakin ehdottoman tarpeellisista perujutuista kotimaassa. JEPJEP. Kävästiin Jamesonin tehtaalla maistelemassa, ja tutustumassa historiaan, tästä löytyy todisteena "qualified whiskey taster" todistus. Hiphei, se sopii hyvin ceeveeseen! 

Tehtiin päiväretki Howthiin, jossa tosiaan panostettiin irkkukahveihin ja punkkuun, pussimallina. Oikein soma kylänpahanen oli kyseessä, ranta ja sillee. Ei juurikaan satanut. Sieltä bussilla takas Dubliniin ja pubikierrokselle, jonka yhtenä pysäkkinä oli poliisilaitos, koska Mari ryöstettiin ( t a a s ). Muta ei hätää, mammat kotona hoiti rahaliikenteen, iso kiitos! 

@Jameson Distillery, Dublin.

Lontoo

Ajankohta: Kesäkuu 2012, heti Dublinin jälkeen.

Matkan tarkoitus: Nähdä London eye.

Lopputulos: Näin sen bussin ikkunasta.

Tosiaan. 

Todella pikainen visiitti Lontoossa rajoittui vajaaseen vuorokauteen, mutta eipä hätiä tuonnekkin tulen ehdottomasti palaamaan! Kierrettiin hiukan siellä sun täällä, juotiin bisset palatsin viereisessä puistossa, käveltiin, käveltiin ja vielä vähän käveltiin. Jonka jälkeen mentiin taxilla, ja laulettiin London Undergroundia (kannattaa kuunnella!). 

Pääosan ajasta käytettiin kuitenkin Camdonissa, mikä ei ollenkaan allekirjoittanutta harmittanut, koska tykästyin paikkaan palavasti. Visioikaa; kojuja, kauppoja, hippejä, sangriaa, ug meininkiä, lisää kojuja, fish & chipsejä, ja uskomatonta katutaidetta. Yes, i'm in love. 

Camdon, Lontoo, UK

Kirjoitan Lontoosta & Dublinista lisää seuraavien reissujen jälkeen.

Vilna

Ajankohta: Syyskyy 2012

Matkan tarkoitus: Kaupunkiloma hyvässä porukassa, alunperin äitin synttärilahja.

Lopputulos: YSIYSIYSI!!!

@KGB museo, Vilna, Liettua

Vilna ei itsessään ole kovinkaan kaunis kaupunki, selkeä ero on muunmuassa turisteille rakennetuissa pääkaduissa keskustassa, sekä tietysti kauppakeskuksissa. Mepä kävästiin paikallisten maailmassa myös, ihan vaan pintaa raapastiin, eikä se ollut kovin kaunista, eikä sitä ollut myöskään KGB:n museo. Creepy shit.

Oli meillä kivaakin, suurin osa ajasta. Kierrettiin paljon pubeja (shokkiylläri!!) ja löydettiin tietysti myös se vakkari irkkupubi hyvin pian, se ristittiinkin sitten Porttopelloksi. Luulisin, että baarimikkojen ensimmäinen ajatus meidät nähdessään oli totaalinen paniikki, "ei saatana TAAS!"

Paikallinen jekun korvike 999 nimeltänsä, tuli hyvinkin tutuksi, se on kuulkaas herkkua! Potkasee paljon lempeämmällä otteella takalistoon, kuin jekku serkkunsa. 

Tutustuttiin myös muutamaan sohvasurffailijaan, sekä löydettiin muutenkin uusia kavereita. Halpaa bisseä, hyvää ruokaa ja paljon ysiysiysiä, siinäpä reissu pähkinänkuoressa. 

TUOSTA!

Helsinki Shangri-la

Otettiin Emman kanssa pääkaupunki haltuun, kun vihdoin tuli aika käyttää joululahjaliput ja nähdä pitkästä aikaa The Sounds viime viikonloppuna. Matka alkoi lauantai aamuna, kun ensin nappasin krapulaisen Emman kyytiin ja sitten suunnattiin Naantaliin hakemaan lisää autoon väkeä. Puoli yhdentoista aikoihin saatiin käännettyä nokka kohti Helsinkiä, Salon kohdalla pysähdyttiin tankkaamaan ja sieltä lähdettiin vahingossa väärään suuntaan, elikkä takaisin kohti tulosuuntaa. Toim. huom. äiti ratissa, en minä!
Uukkarin jälkeen oli nokka jälleen turvallisesti kohti oikeeta suuntaa, ja yllättäen tässä kohtaa meille oli jo ehtinyt muodustua kiire, koska rouvat olivat matkalla hevosmessuille, jossa kaikkein tärkein esitys(?) alkoi kahdeltatoista.. Siinä kun vihdoin päästiin messukeskuksen jonoon, äiti keksi, että Reeta hyppää rattiin ja parkkeeraa auton, riiight. Eipä auttanu niskuroiminen, auto tyhjeni kummasti ja me oltiin sitten Emman kanssa siinä huuli pyöreenä parkkikaaoksessa. Homma meni vahingossa ihan purkkiin, jätettiin siis auto messukeksuksen pihaan ja hypättiin random ratikkaan, tyylillä "eiköhän tää johki sinne mee..." Raitiovaunussa kuunneltiin hoboa, joka öirisi ja kittasi leiskaa suoraan pullossa, sekä erästä pariskuntaa jotka esittelivät toisilleen haltioituneina mielialalääkkeitään..
Päästiin keskustaan. Pyörittiin siellä sitten aikamme ympyrää ja käytiin syömässä, hypättiin sitten taxiin, koska kumpikaan ei ollut ihan täysin varma miten sinne hotskulle sit oikeen mentikään, eikä muuten ollut taxikuskikaan, joka jätti meidät väärän Sokos hotellin pihaan. Kusipää taxikuski part 1.

Tottakai kuitenkin neuvokkauina Turkulaisina löydettiin oikea hotelli, jossa sitten perinteiden mukaisesti ruvettiin kittaamaan jallua ja viintä.
Aikamme siinä sitten valmistauduttiin ja päätettiin sitten tilata kymmeneltä taxi (huomautettakoon tässä kohtaa, että keikka alkoi 22.00) sieltä se kusipää pirssikuski part 2 sit tuli meitä noutamaan ja vei meidät vallan väärälle puolelle koko kaapelitehdasta, sitä sitten pieni elin otsassa kierrettiin (on muuten iso laitos, moni ovinen.) tehdasta ja kuunneltiin, et joo hyvältä toi keikka kuulostaa. Kiitos ystävällisen ohikulkijan ja Emman kova äänisen kiroilun, löydettiin lopulta oikea sisäänkäynti. Jees, me ollaan just tämmösiä.
Keikka itsessään oli hirmuisen hyvä, ainakin niiltä osilta jotka selkeästi muistan, ja portsaritkin oli ihan bilemeiningeissä.
Törmättiin muutamiin tuttuihin, kuitenkaan ei kummankaan porukan kanssa lähdetty jatkamaan iltaa, vaan tilattiin sen sijaan taxi (JEP) ja siinä pihalla tuli sitten pari white trash juppia kyselemään josko pääsis samalla pirssillä, tottahan se meille passas, ja tässä kohtaa Emma huomauttikin että meillä Turussa sitten se etupenkillä istuva maksaa kyydin, Näin kävi ja päästiin Tavastian eteen.Tässä kohtaa se etupenkin juppi feidas kaikki ja luikki sisälle Tavastialle jonon ohi ja me jäätiin tämän o.O näköisinä siihen ulkopuolelle. Tässä kohtaa tultiin lopputulokseen, ette kannata jäädä jonottelemaan vaan lähdettiin kulkemaan jalkaisin(!) etiä päin, kuin mummot lumessa kerrassaan. Juppi nro2 vietti tovin arvokasta aikaansa kanssamme, mutta mielipide-eroihin kyseisen urpon paremmuudesta illanviettomme kanssaan katkesi.
Löydettiin sitten Vatikaani, joka osoittautui melko perus yökerhoksi, vaikka nimi ehkä antoikin ymmärtää vähän muuta. Kyseisessä paikassa kustansin 8,90 kossubatterystä ja taas tuli forten hintatasoa ikävä..
Lähdettiin sitten fiksuina tyttöinä ennen pilkkua (03.00?) suuntaamaan kohti taxitolppaa (JEPJEP), ja kun taas tutun keltaisen valon alle istahdettiin, pyydettiin ystävällisesti kuskia viemään meidät johonkin pizzeriaa, joka sijaitsisi hyvin lähellä hotskuamme, tässä kohtaa emme tienneet istuvamme kusipääpirssikuski numero kolmosen kyydissä, hän nimittäin heitti meidän kebupaikkaan, josta ei (shokkiylläri) saanut pizzaa... Onneksi kuitenkin kebab ranskalaisilla ehti ilmestyä eteemme ennen, kuin maksutapahtuma oli edes kokonaan suoritettu, varmastikkin kyseessä Suomen nopein kebula. Ja kah, löysimme tiemme hotellille, ihan ilman ainuttakaan taxia!
Juteltiin siinä sitten henkeviä hyvin pienille tunneille, kunnes uni alkoi liikaa painaa silmäluomia.
Aamiaiselle oli tietysti ehdittävä koska se kuului hintaan, ja koska aikuiset asuu hotelleissa ja syö niissä aamiaista (tässä kohtaa ironiaa). Yllättäen oli ihan pikkasen heikko happi, mutta suoriuduttiin kuitenkin kunnialla aamun tunneista. Kello tuli liian äkkiä 12, ja tässä kohtaa oltiin molemmat silmän punasina ja pikkasen tärisevinä luovuttamassa huonetta alakerran respassa (iso käsi!) ja tultiin yhteistuumin lopputulokseen, ettei ehkä kävelystä tule mitään, päätettiin sitten *tähän kohtaan rumpujen pärinää* ottaa taxi! (YEAAH). Tämä viimeinen oli kuitenkin kaikista paras, kuski oli nimittäin ulkomaalainen, eikä puhunut mitään koko matkan aikana, vaan vei meidät turvallisesti paikasta a paikkaan b, luojan kiitos.

Suoriuduttiin vielä viimeisten hämminkien jälkeen junaan, ja päästiin kaiken kivan lisäksi lastenvaunuun, kiitos neiti Kuusiston. Loppupeleissä osoittauduttiin kyllä ainoiksi lapsiksi koko vaunussa, mutta se jääköön nyt käsittelemättä..

Referoituna; meillä oli ihan hirmu kiva reissu ja rahaa palo niin paljon, ettei ennen palkkapäivää tarvis oikeestaan tehdä yhtään mitään, paitsi, ai niin, lähteä ylihuomenna Helsinkiin.