We are the waiting.

Mieleeni pulpahti ajatus eräänä päivänä kirotessani taas bussin odottamista. Kesät tuntuivat lapsena paljon pidemmiltä, kuin aikuisena, tämänhän voi pistää monenkin eri asian piikkiin, kuten esimerksiksi loman pituuden, mutta ajatukseni olivat koko päivän pyörineet jonkin asian/tapahtuman odottamisessa, joten tuumin, voisiko kesän pituus olla jollakin tapaa suhteellinen odottamiseen? Muksuna kun aikaansa ei käytä odottamalla seuraavaa viikonloppua, juhannusta, tilipäivää tai mitä ikinä milloinkaan. Ja niin se kesä vaan kestää. Aikuisena aletaan keväällä odottaa juhannusta, kesälomaa, festareita, häitä tai mitä vaan, joka tulee sitten joskus. 
Koska se elämä sitten on? Ja kuuluuko sen olla ikäänkuin pausella kaikki ne "tavalliset päivät", ja käynnistyä eimerkiksi perjantaina työpäivän jälkeen? Moisella laskukaavalla elämästä jää aika iso prosentti elämättä.
Kukaan ei tunnu osaavan elää kyseisessä hetkessä (no ehkä vähän yleistetysti), eikä se mikään ihme ole, kun yhteiskunta toimii tällä tavalla. Tai sitten on kiire johonkin, joka sekin estää kyseisessä tilanteessa keskittymisen olennaiseen. En sano, että olisin mitenkään noiden edellämainittujen dilemmoiden yläpuolella, mutta ainakin tiedostan ne ja koitan kitkeä muutamia kiiren aiheuttajia omasta elämästäni pois, muuten voi käydä niin, että kiirehtiessään bussiin voi jäädä jo viikonloppua täysillä odottavan autolijan alle, joka oli vasta ehtinyt ajatella, että "huomenna kun herää niin ylihuomenna on perjantai."

Saako palkan maksaa lihapullina, ja jos niin miksi?

Niin eli mun äiti siis osti ravintolan, go Sussu! Siihen tuo otsikko vähän niinku viittas.. Heh, joo mut jos joku haluaa tietää minkä ravintolan, niin se on tottakai tuo Naantalin paras Ravintola Seisova Pöytä, jes! Facebookista löytyy, ja nettisivut ovat työn alla. Nyt mulla surraa ajatukset ja ideat päässä koko ajan, ei melkeen voi keskittyä "normaaliin päivätyöhön" ollenkaan. Niin siis tänäänhän istuin 7 tuntia pöydän ääressä tarkistamassa pieniä pulloja, tee työtä jolla on tarkoitus, vai miten se meni?
Ollaan muutettu pikkuveljen kanssa nyt viime viikolla Turkuun, ja Roni ainakin tuntuu nauttivan kaupunkielämästä täysin siemauksin, viime viikonlopusta päätellen, ennen baariin lähtöä kun on niin kätevää alotella meillä... Aamuyöllä baareilun jälkeen sitten sälli nukkui poikittain kaikki vaatteet päällä sängyssään ja kaveri lattialla. Ennen nukahtamista olivat kuitenkin aikeissa järjestää jatkot johon meitsi sitten pisti stopin, kert menin puoli seitsämältä töihin (!!). Tästä aasinsilta siihen, että olin koko viikonlopun Orionilla töissä, eli en nautiskellut tippaakaan alkoholia, whaaat??! No pitänee ottaa ens viikonloppuna sit kaksin käsin...

Tule jo halloween!

Eikä tällä erää muuta, menen viemään Wilman naapuriin ja sen jälkeen auttaa äitiä sulkee ravintolan.

Moi mä oon vielä hengissä!

Ja kiirettä pitää, nyt voin nopeesti kertoa, että suuria muutoksia on taas luvassa, kodista ja töistä eteenpäin, kerronpahan lisää, kun saan luvan tai jotain :)

Tässä on mun uusi elämäni mies.

No okei, ei se oo oma mut aika mainio kuitenkin.

Vääryyttä

Ja sama teema jatkuu; mä olen varmasti ainoa ihminen ketä voi vituttaa, että sille tarjotaan vakkarisopimusta töistä. Koska ei sen näin pitänyt mennä! Enkä mä tahdo olla siellä vuosia töissä, liukuhihnalla! Siis minä! Ei tuu kauppoi.
Ja miksi mun pitäis tietää tässä kohtaa elämää mitä haluan tehdä? Niin ja vaiks pitäiski, ni suprise suprise; En tiedä, enkä edes välttämättä halua vielä tietää. Että jämpti o.

Mikä susta tulee isona?

Nyt olen ollut Suomessa pari päivää vajaan kuukauden ja Aussi reissu tuntuu jo todella kaukaiselta, vaikka aika täällä onkin päristellyt menemään tuhatta ja sataa.
Oon sitoutunut painamaan duunia jatkuvalla syötöllä viikonloput Naantalissa ja arkena Orionilla (!!!), josko noin sais hiukan tilin saldoa kasvatettua, hajottaa nimittäin ihan huolella kun ei ole latin latia ja tämän talon pullojen palautuksestakin tarvii tapella siskon ja veljen kanssa, aika surullista.
Multa on tällä viikolla kysytty loputtoman monta kertaa, että mitä nyt aioin tehdä elämälläni ja voin kertoo, etten tosiaan tiedä, ja miksi juuri nyt edes pitäisi? En jaksa nyt ainakaan suunnitella mitään pidempää  reissua, eikä kotoa pois muuttaminenkaan tällä haavaa onnistu minkään puolesta. Ja ihan oikeesti, mitä varten aina pitää olla suunnitelma? Tarvitsevatko ihmiset suunnitelmia ollakseen onnellisia, ja jos niin miksi? On ihan kiva vaan ajelehtia tovi menemään ja olla ressaamatta siitä ettei ole jotain "deadlinea". Mahtoikohan mussa taas herätä sisällä se pieni anarkisti, joka ei ainakaan tahdo tehdä/ajatella ollenkaan niin kuin kaikki muut, ehkä mut ei se väärin ole.

Ratsia - Tämä Hetki Ja Tulevaisuus
"Miksi tässä pitää olla niin kova jytä päällä?"


Pakko mennä nukkumaan ja muistelemaan vaikka vanhoja.

Koti on aika kiva paikka.

Nih, mä tulinki tänne ja Kalle tuli kans, eikä kerrottu kellekkään mitään. Siitäs saitte! <3
Mut juu ihana olla kotona kaikkien ihmisten ja vaatteiden kanssa... Viime viikko meni yllättäen aika hujauksessa, tultiin siis lauantaina ja herätettiin eka aamusta äiti ja muut täällä Kerkällä ja sit Kallen porukat tuli kans kaffelle, ja Arjakin, ja sit jatkettiin botelloniin, jossa annettiin ittemme Emmalle synttärilahjaksi ja siellä tietty nähtiin kauheesti muitakin tuttuja, samaten sen jälkeen Jassu ja muut ihanat jokirannassa. Ja tottakai piti se Fortekin käydä vielä tarkastamassa. Pysähdyttiin kotimatkalla ottamaan kuvia jokilaivoista ja jatkettiin hidasta ja tuskaista kävelyä, minähän kun tietenkin laitoin korkkarit jalkaan pitkästä aikaa. Viisas olen.
Samaisissa meiningeissä meni oikeestaan koko viikko, on pitänyt käydä kurkkimassa vanhoja paikkoja ja kavereita, tietty pussikaljatkin on vedetty muualakin kun botellonissa ja Merisalissa, Hovissa, Walborgissa ja Dynamossa on tietty myös pitänyt käydä.
En olisi vaihtanut mennyttä reissua mihinkään, mutta kyllä kotonakin on ihana olla.



Kun matkan päähän tulevasi luulit vaan ja tahtoisit hetken jalkojasi lepuuttaa
Niin pian sen huomaat, ei se totta ollutkaan
Uusi pitkä taival eteesi aukeaa

Tuhannet salot, vaarat sua odottaa, kylmä pistelee, pakottaa jatkamaan
Ei kolkko aurinko lämpöö sulle suo, taivaan rantaan vain kajastuksen tuo

Hyvästi!

Hyvästi!

Ei siihen koulutusta paljoo vaadita, osaa kukin tyylillänsä nämä polut tallata
Taatusti määränpäänsä löytää jokainen, niin tuuripeliä se onko onnellinen.

Hyvästi!

Hyvästi!

Lävitseni sateen lailla virtaa tuo tunne, joka yksinäisen kulkijan tielle pakottaa
Tän typerän pikku elämäni mä pidän käsissäni, vaikka pahat puheet lailla myrskyn ravistaa.

Hyvästi!

Hyvästi!

Anteeksi.

Valkoisia raitoja

Tuntuu taas tosi tyhmältä pitää kahta blogia, varsinkin kun kumpaakaan ei turhan usein tule päiviteltyä. Tänne haluan jakaa tiedon, että mun mielestä White Stripes on tänään aivan täydellistä musiikkia, ei en tarkoita sitä aina toistettavaa seven nation armyä, vaan ihan yleisesti ottaen, kuuntele vaikka!

Only me

Mun pitää tunnustaa teille jotakin; mä kävelin eilen märkään sementtiin. Hups.
Noin, sainpas sen pois sydämeltä, nyt itse asiaan; olin tänään ekaa päivää töissä (aika mones eka päivän viimisen vuoden sisään), paikka on keskustassa sijaitseva kiireinen kahvila. Duunin sain sattumalta viime torstaina, kun käytiin moikkaamassa entistä kämppistä, joka siis kyseisessä paikassa on baristana. Mä olin taas hiukan ulapalla mut hiukan vaan, ja kyl se siit sit taas lähtee, eikö vaan?
Pääsin puolilta päivin, ja kävin sen jälkeen hakemassa Michellen töistään kanssani sushille, jonka jälkeen pyöriskelin ihan vaan itseni kanssa hetken kaupungilla. Kiva fiilistellä välillä ihan vaan keskenään kaikkea melua ja meininkiä, ja voi vitsi se muuten kuulostaa ja näyttää hyvältä varsinkin tuon farmeilun jälkeen.
Eilen oltiin leffassa, koska oli vanha kunnon "tight ass tuesday", Hangovert part 2 oli tällä kertaa luvassa ja olihan se ihan kelpo pätkä, jossain kohtaa oli vähän sellanen "no ni hehheh meni jo viimeks" fiilis, mut ei se ollu ollenkaan niin huono, kun monet muut jatko-osat. Musta tulis oikeesti hyvä leffakriitikko.

Nyt sataa vettä ja kohtaa paistaa varmaan taas aurinko - i love this city.

Rairai!

Mee ollaan Melbournes ja mul on polkkatukka ja istuin sitä varten paikoillani eilen 11 tuntia ja elämä hymyilee taas! 

Got the life

Mää oon tosi sori ku en oo kirjottanu tänne mitään. Toisesta blogista löytyy nyt vähän päivitystä, pistän tänne kuitenkin katkelman päiväkirjasta,
se ei sovi toiseen blogiin, koska se on "pg".

25.5
KoRn kuulostaa hyvältä ja meitä on kusetettu. Vittuku pisekset menee aina vituiks. Meitsi "tienaa" 100 taalaa viikossa, ei saatana.
What´s going on today? Why must it be this way?
Nyt oikeesti hajottaa huolella. Fuck this shit.
Can´t be here no more.
Miksi oi miksi?
Ei oo reilua.


Tänään ei enää hajota ihan noin paljon, koska ollaan lähdössä täältä kohta pois ja oon saanu aikaa fundeerata. Onnistumisia ei vois arvostaa yhtään niin paljon jos ei asiat menis välillä totaalisesti reisille.

Kana sanoo kotkotkot.

Kirjoittelin pitkän sepustuksen meidän matkasta tänne Outbackiin tuonne mun ja Hennan yhteiseen blogiin, jos kiinnostaa niin kurkkaa sinne, en nimittäin tahdo laittaa ihan samoja tekstejä molempiin blogeihin, se olis aika typerää. Mun mielestä.

Ollaan nyt siis Armatreessä, elikkä keskellä ei yhtään mitään, hyvin kaukana yhdestäkään isosta kaupungista, paikassa, jossa jengi viljelee slangia niin, että soi "Fair dinkum!" ja "Rightyo" ovat niin yleisiä, ettei mitään rajaa. Nii ja "Crickey!". Hehe, mä luulin, että moinen sanasto olisi ajan kuluessa kadonnut, mutta ei. Hassua se on kuitenkin.
Miehillä tuntuu olevan veteen kirjoitettu pukukaava; rikkinäiset farkut ja sininen "kauluspaita", sekin saa olla vähäsen risanen, kunhan vaan väri on sininen. Ja stetsoni (yleensä ehjä.)

Täällä on maailman hauskin vuohi, sokea sellainen, joka juoksee vaan ympyrää itsensä ympäri päivästä toiseen.

Luulin maailmanlopun tulleen, mutta löysin pikkuisen piristystä, ollaan siis nyt viikonloppu talonvahteina, täältä löytyi Mötley Cruen Dr. Feelgood levy, sekä vähän Gunnareita ja Punaisia chilipippureita. Niitä ollaan nyt soiteltu täysillä koko päivä, ei ainakaan naapurit häiriinny...hehe, mitkä??

Olin eilen ratsastamassa. Jee.
Taidan tulla mökkihöperöksi.

Kiirettä pittää...

Jej, nyt on Brisbane ja Gold Coast takana, Brissyssä oli eri kivat läksiäiset ennen, ku sieltä lähdettiin. Eipä niistä tähän hätään sen enempää...
Gold Coastilla oli kivaa, vaikkakin pirun tuulista. Rannalle päästiin yhtenä päivänä kuitenkin lekottelee.
Eilen kirjotin vihkoon vähäsen:

"Ollaan tänään lähdössä Gold Coastilta jonnekkin. GC on hieno paikka, hyvin turistipitoinen tosin, mutta se nyt ei tullut mitenkään yllätyksenä. Aika lailla ymmärrän vertauskuvan, että tää on kuin Miamin South Beach Jenkeissä. Rantaviivaa riittää silmänkantamattomiin joka suuntaan ja arskakin välillä paistelee. 
Kalle haluaa nyt ehdottomasti pelata laivan upotusta, joten plaan kohta asiaan...
Mä voitin, jee! Eipä ole tuota peliä tullut vuosiin pelattua. Hyvä et on kuitenkin vielä taito hallussa :)
Bussi hostellilta lähtee keskustaan puolen tunnin päästä, kaupungissa tarvis sit päättää mihin jatketaan, vaihtoehdot on nyt rajattu joko Hervey Bayhin tai Sydneyyn, katotaan kuin käy..."


Päädyttiin nyt sit Hervey Bayhin, ollaan täällä parhaillaan hostellisiivoojina, ilmasta asumista ja nettiä vastaan. Helppo on duuni, noin 1,5 tuntia menee aamusta siivoskeluun ja loppuaika onkin sitten "vapaata".
Kohta lähdetään vähän tutustumaan kaupunkiin ja sit taas pitää palata töiden etsimisen pariin,
näkemiin kiitos!

21st century breakdown

Tahdon kirjoittaa viimeisestä lauantaista Brisbanessa, eli siis viime viikon kyseisestä päivästä. 

Aamu, herätys 7.00, miettisin, että olenkohan koskaan vapaehtoisesti herännyt vapaapäivänä kyseiseen aikaan, ja tulin siihen lopputulokseen, että en ainakaan muistaakseni. No mitäpä tuosta, suihkun kautta keittiöön, mokkapala kahvin kera naamaan ja menoksi. Muutamien ihmisten kanssa oltiin sovittu, että nähdään hostellilla 8-8.30, sattuneista syistä kuitenkin kaksi tyyppiä jätti aamuherätyksen väliin, joten joukkomme koostui 5 tyypistä, aika hyvin kuitenkin! Sitten jatkui matka kohti New Farmin Farmer´s markettia, joka on iso! Löytyy kojua kojun perään, ja kauheesti kaikilla on mielenkiintoisia juttuja myytävänä, ja mikä parasta lähes kaikkea saa maistaa, nam! Päädyttiin ostamaan kuitenkin vaan tarpeelliset hevit ja lammasta, joka oli muuten aika uskomattoman hyvää.
Uuden farmin törttöilyn jälkeen suuntasimme sikapikana kotiin, ja taas hostellille, josta nappasimme tällä erää kyytiin kaksi ihmistä, hypättiin bussiin, jolla suunnattiin Teneriffe ferrylle. Sieltä sitten jatkettiin vesiteitse matkaa Culturan Centerin huudeille, jossa käytiin ekana 60 metriä korkeassa maailmanpyörässä pyörähtämässä (Kallee vähän pelotti ekaks..hihii) ja tuon aktiviteetin jälkeen tepasteltiin joenrantaa pitkin itse kulttuurikeskukseen, siellä kun oli "21st century" näyttely (ilmainen sisäänpääsy!). Muutama tunti nykyajan kummallisuuksia pällistelltyämme päätettiin, että nyt on galleria galleroitu ja aika jatkaa matkaa kohti keskustaa.
Käpöteltiin kävelysillan yli taas "tois puol jokkee" ja suunnattiin kenkäkauppohin, tässä kohtaa meitä oli siis kaksi tytsyä ja Kalle. Iso kiitos ja kumarrus kyseiselle miehelle jaksamisesta :)
Kenkiä ei kuitenkaan löytynyt sillä erää, ja kaupatkin alkoivat sulkea oviaan, jotenka käytiin nappaamassa juustopurilaiset ja lähdettiin omille teillemme, elikkä siis tässä tapauksessa yksi hostelliin ja me kotia.

Kotona lepuutettiin tovi kävelystä hetkeksi voipuneita jalkoja ja illan hämärtyessä jatkettiin vielä takaisin hostellille vähän viintä maistelemaan. Sänky kutsui takaisin 3 aikaan aamuyöllä.

Oli kerrassaan mainio päivä.

Arkista toilailua.

Okei. myönnetään täällä on ollut taas vähän hiljasta. Mutta (tähän kohtaan Pasi sanoisi että tulee Reetan "mutta lause") emmä tiedä mitä oikeen kirjoittaisin!
Ollaan taas siinä pisteessä, että molemmat tekee töitä, meillä on "pysyvä" kämppä, eikä oikeen varaa tehdä mitään reissuja. Näh! Joku saattaisi jopa kutsua sitä arjeksi...
Kirjoitetaan sitten vaikka siitä, mä olen ystävystynyt hyvin yhden työkaverin kanssa, joka on alkujaan Unkarilainen, asunut kuitenkin 11 vuotiaasta asti täällä Brisbanessa. Hän on myöskin kaksonen horoskoopiltaan ja ollaan löydetty taas hauskoja yhteneväisyyksiä, ensimmäisenä kömpelyys (huolimattomuus?). Voisin tähän listata mitä tein viime viikolla, niin saatte varmasti selkeän käsityksen, mistä on kyse:
- Silitin ison reiän kämppiksen paitaan,
- Sain melkeen tällin silitysraudasta, kun se tuli tiensä päähän, kipinöitä oli ilmassa,
- Pilasin mun tukan!! Koska olin kärsimätön, enkä jaksanut odottaa. (Mitä??)
- Poltin kolme sormea töissä, ottamalla kiinni uunikuumasta metallikiposta, tämä tietysti keskellä kiireisintä lounas-aikaa, asiakkaiden edessä. Muistona muutama rakkula, AUTS!

Jos jaksaisin/muistaisin/viitsisin erittelisin tähän vielä uudet mustelmat ja muut kivat sattumat, mutta en taida. Eipä se ketään varmasti kiinnostaisikaan :)

Asiasta toiseen, kulkematta lähtöuudun kautta, tein elämäni ensimmäisen "green curryn" viime viikolla, vitsi se oli hyvää, lupaan sit tehdä sitä kun joskus tuun kotiin niin muillekkin. Ei paineita..

Oltiin viime viikolla myöskin keilaamassa, ja voi elämän kevät, että voi ihmminen olla huono keilaaja! No mutta eihän se ole pääasia tuollaisessa meiningissä. Kyseessä oli siis Chrisin synttärit, mentiin ekaksi hostellille ja sieltä sitten jatkoi hilpeä joukko ihmisiä matkaansa keilahallille. Keilailun ja toilailun jälkeen joukko kummasti pieneni, ja päädyin sitten muutaman tyypin kanssa käväsemaan yhdellä paikallisessa irkku pubissa, joka kuitenkin päätettiin sulkea kesken kaiken. Miten niin ihmiset ei käy tiistaisin ulkona? No, me päädyttiin sitten takaisin hostellille, iloisessa hengessä tietenkin, yhdellä vielä keilakengät jalassa, ja siellä sitten istuskelin kolmeen viiva neljään asti yöllä.
Hyvät pippalot, vaikka seuraavana päivänä pää särki aika iloisesti. Noh, ensimmäinen vapaa 11 päivää, eikö se ole tarkoituskin viettää hieman krapulassa? On.
Seuraavat bileet olikin sitten jo lauantaina, teemana tällä erää inkkarit ja cowboyt, Mikeyn läksiäispileet siis. Mä olin kiltti tyttö ja nautiskelin vaan muutaman olusen ja tulin kämppisten kanssa kotiin yhden tai kahden aikoihin :)

Sellainen viikko takana tällä erää. Tänään olisi "tight ass Tuesday", jollon meillä on perinteenä ollut hakea pizza (5 dollaria) ja nautiskella sitä kotosalla kämppisten kera. Tällä erää mä olen kuitenkin menossa iltavuoroon, joka alkaa kuudelta ja loppuu sitten joskus puoli yhdeksän tienoilla, eli taitaa meitsiltä jäädä pizza välistä. Mutta pitää ajatella positiivista puolta, töissä saan kuitenkin yleensä ilmaiseksi ruokaa :)

Käväisin äsken kirjastosta lainaamassa Vince Neilin kirjan, ajattelin, etä vaikka ukkeli onkin maineeltaansa aika iso kakkapää, niin antaa hänen kertoa oma versionsa asioistaan. Ja onhan hän kuitenkin yksi maailman parhaista rokki laulajista. This should be interesting. 

Pikasta paivitysta.

Hellurei ja hellat tunteet!
Mulla on 5 minuuttia aikaa, joten kaytan sen viisaasti ja paivitan viimeiset kuulumiset hyvin referoituna tanne.
Olis ehka hyva jos muistaisin mita viimeks kirjotin, mut hei kertaus on opintojen aiti!
Elikka, asutaan nyt New Farm nimisella alueella, josta alempi osa tosiaan tulvi tuossa tovi sitten. Hienoja taloja on kylla, oikeastaan melkein kaikki paitsi meidan :D Noh, mut ei hataa, se kaveri kun sen joskus rakensi on ilmeisesti suuri sinisen varin ystava, koska KAIKKI on sinista. Jou, ilmastointia olis arvostettu suuresti viimeksi tanaan, kun oli vaan niin kasittamattoman kuuma. Nyt sitten sataa ja ukkostaa..hmm.. Kummallinen luonto-aiti tosiaan.
Meilla on toiden jalkeen tapana jaada muutamille sinne istuskelemaan ja juoruamaan. Taman takia normaali tyo-paiva usein vahan venahtaa siita kolmesta tunnista, eilenkin kaskivat meidan lahtea, kun baarimikot halusivat kotiin, ihme menoa. Hehheh.

Ma tykkaan Brisbanesta kaupunkina, vaikka joukkoliikenne ei toimi aina ihan niinkun pitaisi ja vaikka taalla on niin uskomattoman kostea ilmasto ettei mitaan jarkea. En kuitenkaan voisi ihan tallaisessa ilmastossa kuvitella asuvani pidemman paalle.

Aaapuva, aika loppuu.. mitas viela?

Meil on pal kaverei taalla ja hengaillaan vielakin aika paljon Blue Tonguessa, vaikkei siella enaa asutakkaan. Ai juu! Nahtiin ihka oikea Blue tongue tuossa viikonloppuna, se on siis lisko jolla on sininen kieli, hassua.

Antakaa anteeksi kirjoitusvirheet, nyt pitaa menna.

Mutta aamulla lampaiden ilme oli totinen...

Kirjoitettu tiistaina 8.2:
Tiistai, joka alkoi kuin maanantai...
Herätys 04.30, tämän jalkeen normi aamutoimet ja sitten suunta asemalle, kävellessä huomasin etten muistanut ottaa rahaa mukaan, joten aamujugurtti jai ostamatta, no ei se hirmuisesti mielta masentanut, vatsa ei ollut viela tajunnut, että nyt ollaankin jo hereillä. Ehdin 5.24 junaan, suuntana Coorparoo, jossa nykyinen työpaikka sijaitsee.
Syyna näin aikaiseen aamuun oli iso tilaisuus, jonka järjestäjinä toimi kasa poliitikkoja. Paikalla siis noin 75 tyyppiä, jotka tuijottelivat kaihoisena kattamaamme buffet aamiaispöytään, ensimmäinen puhuja kun aloitti lauseella "before i allow you to have breakfast, i have something to say..." Hänen asiansa kertomiseen meni tovi jos toinenkin, jonka aikana supateltiin työkaverin kanssa sivussa, ja mietittiin mistä voisi löytää kaukosäätimen, jolla saisi asioita nopeutettua, me kun oltiin tietoisia, että aamiasta saadaan sitten, kun "tärkeät ihmiset ovat hoitaneet palaverinsa".
Saivat kun saivatkin sitten ihmiset napansa täyteen muiden puhuessa potaskaa. Poliitikot ovat täällä siis ihan samanlaisia, kuin Suomessa. Kauheesti taas luvattiin kaikenlaista, mutta saapa nähdä.
Hyvin pitkäveteisen tilaisuuden jälkeen siivottiin paikka ja saatiin sitten mekin syödäksemme, kun kaikki astiat oli tiskattu jne, kirjattiin tunnit ylös ja lähdettiin kotia päin. Ulkona oli tällä välin alkanut sataa aivan kaatamalla vettä, sain kuitenkin kyydin juna-asemalle, jostain käsittämättömäsä syystä olin kuitenkin junaan astuessani aivan läpimärkä. Mitäpä tuosta, juna-matka kestää noin 20 minuuttia ja sinä aikana oli jo ainakin paita suht kivasti kuivahtanut. Olin suuhteellisen lähellä hostellia, kun auto ajoi ohi, aiheuttaen suuren lätäkön ryöpsähtämisen päälleni "lovely" kommentoi vastaan kävellyt hippi. Pääsin hostellille ja istahdin tuttujen kanssa hetkeksi pihalle huomatakseni, että olin unohtanut ottaa pyyhkeen illalla sisälle, sen kun olin näppäränä tyttönä jättänyt ulos kuivumaan. Se siitä kuumasta suihkusta. Päätin etten lähde koko päivänä mihinkään.

Pahoitteluni blogin hiljais-elosta, asustellaan vieläkin hostellissa, jossa nettiä ei ole ja vaikka nettikahviloita löytyy, ei hirmuisesti ole innostusta maksaa niistä.
Meillä on kuitenkin kaikki suhteellisen hyvin, Kallelle ilmaantui kuin tyhjästä 6-7 päiväinen työ-viikko, josta hän on hyvin tyytyväinen, ainakin vielä tässä kohtaa :P Viikonlopu reinnot jää kuitenkin taas väliin, koskapa haluavat Kallen töihin myös vloppu öiksi. Työ-aika 22.00-05.00, ei siis ihan perus ysistä viiteen duunia tällä kertaa.
Mä alotan ehkä huomenna varainkeruu työt, saa nyt nähdä kuinka käy, mutta älkäähän pelästykö, se ei ole ihmisille soittelua, eikä ovilla kiertämistä, vaan ihan viattomasti kojulla hengailua. RSL klubilla olisin mieluusti enemmänkin, mutta kun ei tarvita niin ei tarvita, viikossa mulla on noin 3 päivää töitä, noin 3 tuntia päivässä. Mutta sen olen tainnut jo aikaisemminkin mainita, joten ei siitä sittn sen enempää.

Mää miettisin, ku englannin kielessä Suomalainenhan on "Finnish" ja sit usein se lyhennetään, et "Finn" ni voiks saksalaisia sit kutsua termillä "Germ"?

Brissy...

Me ollaan nyt siis Brisbanessa, ja taalla on kuuma! Tulvia ei nay missaan, ainakaan kaupungissa enaa. Kallella alko tanaan tyot ja ma alotan sunnuntaina, tosin siella paikassa on vaan vuoroja mulle siella sun taalla. En mennyt sinne country pubiin, koska ne ei ansaitse mua :D Palkka olis ollu 250 doltsia viikossa, ja toita 7 paivaa.

Brisbane ontaysin erilainen kaupunki kuin Melbourne, tykkaan kuitenkin paljon. Vaiks taalla onkin vasta reilu paiva oltu.

Nyt on tosi vahan nettiaikaa jaljella, hostellissa ei ole wifita, joten ei ehdi enempaa paivitella.

Primal SCREAM and SHOUT!

Ma oon niin onnellinen, kun saan soittaa taysilla rokkia, nautin tasta viel taman paivan. Sitten tulee talon "isanta" kotiin ja pistaa housen pauhaamaan, ma en tykkaa! Taalla kaikilla meidan kavereilla on ihan uskomattoman omituinen musiikkimaku, lahes kaikki kuuntelee houseteknowhatever kakkaa, ja oikeesti tykkaa siita. Ma en vaan kasita, mut mielipideasioistahan ei sovi kiistella (mistas sitte?).
Meilla on nyt liput varattu lentsikkaan, elikka matkaa jatkuu 100 varmasti keskiviikkona, ja jos tarkkoja ollaan niin 14.05. Lento saatiin yli puolet halvemmalla, kuin mita juna olisi kustantanut, ja aikaakin saastyy noin kolmisenkymmenta tuntia. Tietty sielta taivahalta ei naa maisemia samalla tapaa, mut kyl ma silti taas ihmettelen.
Mulla olis periaatteessa tyopaikka tiedossa keskella ei yhtaan mitaan, country pubissa, josta loytyy ilmeisesti myoskin hotelli ja ravintola. Periaatteessa se olisi juurikin sita mita haluaisin tehda nyt, pois kaiken tutun ja turvallisen luota ja tauko tahan kaupunkielamaan. Saattaisi olla aika terapeuttinen kokemus myoskin. Kallehan ei ole sinne tulossa, joten olisin periaatteessa ihan omin nokkineni omassa seurassa. Sitten jais tietty myos koneella istuminen pois, koska mulla ei omaa lapparia ole, ja siella ei todenakoisesti ainakaan hyvaa netti-yhteytta loydy. Aika iso muutos siis. Kaikki riippuu nyt siita, etta saanko aidin kaverin tadin numeron/s-postin, hanella on nimittain ravintola sitten taas samassa kaupungissa, jonne Kalle on matkalla, ja jos sinne paasisin hyvalla palkalla toihin, ei ole periaatteessa mitaan jarkea menna ainakaan viela Outbackiin.
Katsotaan kuinka kay. Ja ai niin, ma voisin ehkapa paasta myos siivoojaksi, aika hyvalla liksalla :D

Ja jos meen Outbackiin, ni mun taytyy ehdottomasti ostaa ruudullinen flanellipaita ja stetsoni. Ja pitaa heinaa suussa ihan vaan periaatteen vuoksi. Nii ja tukkaa palmikoilla, ja tarttis sit tietty olla semmoset bootsitki. Kyl taas kalliiks tulee...

Mut miten ma silti jotenkin jo naan itseni siella?

Ps. Niin toi otsikko kyl sopi tohon alkuun.

Nyt on kuulkaas jannat paikat!

Jep jep, elikka jos ei Kalle saa huomiseen mennessa toita ni me vaihdetaan hiippakuntaa ja jatketaan matkaa Melbournesta ensi viikon alussa. Tassa kohtaa saatta herata kysmys, etta minne? No en oikein voi vastata kun ei ole mitaan hajua itsellakaan. Kauheesti ei innostaisi Queenslandiin menna, mutta jos niilta suunnilta joku houkutteleva farminakki loytyy niin se on mentava sitten. Mut ne tulvat on jo laskemassa pain, eika varmastikkaan mikaan farmi, jossa on pari metria vetta peltojen paalla, edes palkkaisi ketaan nyt. Miettikaapas vahan miten moni ihminen on menettanyt kotinsa, elinkeinonsa ja oikeastaan kaiken maallisen omaisuutensa. Niita on nimittain aika monta. Kyllahan allekirjoittanut on tietoinen, etta esimerkiksi Brasialassa tilanne on viela pahempi, mutta se vaan tuntuu kamalan kaukaiselta (ehka siksi etta se on!). Tulvat nailla main ovat aika paljon enemman uutisissa ja ihmisten huulilla. Jaa niin, ja nyt tulvii tassakin osavaltiossa, ei tosin ilmeisesti niin pahasti talla eraa, eika ihan meidan nurkilla kuitenkaan. Mika on saanut saata hallinnoivan hepun niin suunniltaan? Vai ovatko farmarit/abot tanssineet liikaa sadetansseja? Ma ihmettelen.

Me oltiin tanaan reippaita. Suzanne oli yota taalla, koskapa lentonsa lahti tanaan Melbournesta yhden aikoihin. Me siis noustiin kasilta keittelemaan puuroa ja lahdettiin sitten saattamaan kulkuria juna-asemalle, sielta sitten matka jatkui salille. Kylla huomaa, ettei hetkeen ole tullut mitaan tehtya, voi jesus! Sitten salin jalkeen kotiin pelaamaan wii fittia :D Ma en kylla tykkaa tasapaino peleista siina, kun oon niissa ihan hirveen huono, keneltakohan olen tasapainoaistini perinyt? (AITI!!)

Pitaa lahtea pyyheostoksille, Melbourne kuittaa.

Nonsense!

Moro, mika boogieboogie?
Taal on maanantai puolessa valissa ja mua turhauttaa suuresti, koska joku muisti et jaa juu, Melbournessa ei ookkaan kunnolla satanu hetkeen, ja paatti luvata koko taksi viikoksi ihan vaan kunnolla vetta niskaan, kiitti kaveri kiitti.
Mistakohan mun taas piti kirjottaa?
No viikonloppu ainakin on taas takana, ja Hennakin teki hetkellisen comebackin Melbourneen, oltiin siis hanen ja uuden seuralaisensa hostellilla iltaa istuskelemassa tuossa lauantaina. Hostellinsa pitaisi nimen mukaan olla keskustassa, mutta pyh ja pah sanon mina, sinne oli pirun pitka matka kavella! Kun toiset ei omista ratikkakorttia...kele....Nii ja vettaki sato juu.
Mutta jokatapauksessa oli kiva ilta, ja paastiin, kun paastiinkin sielta viela joukkoliikenteella "kotiinkin". Ja saatiin pizzaakin :)
Sunnuntaina oli suunnitelmissa pistaa grilli kuumaksi, mutta ei sit oikeen ketaan  hotsittanu, joten se jai sitten tekematta. Katottiin pari leffaa kylla eilen, ensimmainen oli Gia, Angelina Jolien tahdittama leffa 80 luvulla uransa huipulla olleesta huippumallista, aika surullinen tarina, mutta hienosti tehty. Taman jalkeen vuorossa oli The Beach ja se nyt vaan on aika turha. Ei siita oikeen saa muuta sanottua, kaikki kyseisen patkan nahneet olevat varmaan tietoisia asiasta. En ma mitaan yleista mut siis joo :D
Illemmalla Kalle pisti viela Blowin pyorimaan, mut meitsi simahti jo alussa, ei tosin haittaa koska kyseinen patka on tullut nahtya monen monta kertaa, sita voin kylla lampimasti suositella ihan kaikille.

Mulla on taas talla viikolla hienosti toita, torstaista lauantaihin, huoh!
Onhan se juu tietysti parempi kuin ei mitaan, mut pikkusen arsyttavaa kuitenkin.

Jaa juu, en kirjottanu perjantaista mitaan. Oltiin siis taas Moray streetilla, ja sielta sitten jatkettiin matkaa Biero baariin, jossa oli kaveri levyja soittelemassa. Maistoin kaverilta vadelmaolutta, ja se oli pirun hyvaa. Ketaan ei kuitenkaan tuo "progressive house" ja sen yli huutelu kauheasti kiinnostanut, joten ilta jai aika lyhyeen, 12 aikaan oltiin jo matkalla kotia pain.

Hyvaa uuttavuotta!

Blogin puolella on ollut pikkasen hiljasta, kun on ollu aika paljon tekemista taalla paassa, pahoitteluni.
Hengissa kumminkin ollaan selvitty tahankin vuoteen, joulukuun loppu oli aikamoista sahlinkia, 23 paiva muutettiin, 24 lahdettiin Janen isan luokse, kyseinen tyyppi asuu kylassa josta loytyy lisakseen noin 200 muuta ihmista, ja mina kun luulin etta Naantali on pieni! No anyway, siella syotiin ja juotiin perjantai, ja lauantaina jatkettaam matkaa Janen sedan ja tadin luokse. Heidan lukaalinsa sijaitsee Bendigossa, jonka asukasluvusta mulla ei ole mitaan tietoa, mutta ainakin siella on kenguruita! Naissa pippaloissa olikin sitten 30 tyyppia, joista meille oli vallan unohdettu aiemmin mainita... Hyvat bileet kuitenkin, syotiin ja juotiin oikeen vaan reippaasti. Yolla mentiin sitten viela uimaan ja poreammeilemaan, oli aika luksusta :)
Sunnuntaina oli taas aika lahtea Mellumakea kohti, matka starttasi aamulla 9 aikoihin ja olen aika varma ettei kuski ollut ihan taysin ajokunnossa viela tuolloin... Paastiin kuitenkin turvallisesti "kotiin" ja taalla olikin jo Michael hereilla ja siivoskelemassa, olihan kuitenkin grillipileet tulossa. Huhhuh sentaan! Ihmiset saapuivat paikalle joskus 12 jalkeen ja pileet kestivatkin sitten aamu seitsamaan, ei yhtaan hajottanut menna seuraavana paivana ysilta toihin.
Michael kuitenkin pakkasi rinkkansa ja Laytonin mukaan ja kumpikin ovat nyttemmin jo Aasiassa, meilla on siis kamppa ihan kokonaan itsellamme, nice!
Juu ja sitten tuli uusi vuosi, mentiin joskus illalla Moray streetille ja siella vahan nautiskeltiin kuohuvaa, taman jalkeen suunnattiin keksustaan katselemaan ilotulitusta, siella oli muuten sellanen virallinen laskenta juttu! siistii! Hienot pommit oli kylla, pakko myontaa. Taalla ei ilmeisestikkaan saa omia ilotulituksia ostaa, en kylla ollenkaan ihmettele, vois olla uusi tulipalo meininki muuten. Tietty tuolla Brisbanen huudeilla sais pommitella varmasti ihan just kuin pal vaan tykkaa, ku siella on niin pirusti vetta maassa.
Pommitusten jalkeen suunnattiin takaisin Moraylle toviksi ja sielta sitten lahdettiin kotia pain joskus yo myohaan. Tassa kohtaa pitaa hehkuttaa ME SAATIIN TAXI KESKUSTASTA YOLLA! Jee!

Tuossa nyt taisi olla aika hyvin referoitu loppuvuosi, palaan asiaan taas toisena paivana.